Näin lapsesta kasvatetaan omatoiminen
Olen avioliitossa mieheni kanssa 8v. Lapsia kaksi, 3v tyttö ja 6v tyttö. Luultavasti saamme lisää lapsia, kun nämä mukulat kasvavat vielä vähän.
Kuinka kasvattaa lapsesta omatoiminen? Se on kysymys, johon ei ole helppoa ratkaisua. Joitakin täytyy kädestä pitäen neuvoa, vaikka he olisivat jo kymmenenvuotiaita. Toisin on meillä.
6v osaa tehdä jonkinlaista helppoa ruokaa (lähinnä lämmittää mikrossa yms.). Osaa pestä jo pyykkiä, oppi sen taidon tänä vuonna. Hän käyttää jo koiria ulkona. Hän pesee omat hampaansa, joten hän saa viikkorahaa ja voi ostaa kaupasta niillä kohtuullisesti (ollaan opeteltu ostamaan kohtuullisesti). Hän saa mennä ulos kysymällä, kotiintuloaika klo 20. Hän saa mennä ulos 3v:n kanssa ja osaa ottaa vastuun hänestä. Osaa noudattaa liikennesääntöjä ja kunnioittaa toisia.
Kuinka tähän lopputulokseen ollaan päästy? Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla. Se ei vaadi paljon ja saat paljon. Lapsia neuvotaan ohjeistamalla, ei huutamalla. Huutaminen ei ole hillittyä. Lapsemme ovat suht. hillittyjä, koska olemme opettaneet heidät käyttäytymään niin (näyttäneet enimmäkseen mallia).
Kaikki lähtee mallia näyttämällä. Kun olette kaupassa, lapsi näkee, mitä ostat ja kuinka kohtuullisesti. Hän ottaa mallia siitä. Ohjeistat, että ruokaa otetaan kohtuullisesti ja mitä kannattaa ottaa. Jos ostat limukasta sipseihin ja karkkiin, sinulla ei ole varaa moralisoida lapsesi kohtuuttomia ostoksia. Kun olette liikenteessä, lapsi tarkkailee käytöstäsi. Hän ottaa mallia siitä. Ohjeistat, että vanhuksille täytyy antaa tilaa ja ei saa ohitella muita jonossa, toisia täytyy kunnioittaa. Jos näytät keskisormea ja irvailet kaikille huonosti käyttäytyville, sinulla ei ole varaa moralisoida lapsesi huonoa käytöstä.
6v:lle olen opettanut, että ei saa roskata ja kertonut hänelle syyn, miksi ei saa. Muksut janoavat tietoa, eivät enimmäkseen sääntöjä. Roskat näyttävät rumalle tien poskessa. Hänestä on kasvanut sellainen samanlainen luonnon ystävä kuin minusta silloin pienenä. Luonnon ääressä rauhoitutaan, ei mekasteta ja tuhota paikkoja. Kuitenkin ajat muuttuvat, alan vain aina suremaan sitä, kun nykyään ei paljoa välitetä toisista. Lapselleni olen kuitenkin näyttänyt esimerkkiä siitä, miten käyttäydytään ja ohjeistanut.
Siksi luotan, että hänestä kasvaa kunnon aikuinen, joka auttaa ja kunnioittaa toisia. Luonnon ystävä, ei rauhanrikkoja vaan rauhan ystävä.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Oletko Anna venäläinen? Tuo suomenkielen rytmisi on vähän jännä.
En ole. Tai en ole tehnyt DNA-testiä. Kuitenkin molemmat sukujuureni ovat täysin suomalaisia.
Ja tämä on yksi tarina niistä 5 miljoonasta. Miksi kaikilla eri tarina?
Miksi kirjoitat tänne omalla nimelläsi?
Anna Jokipuro kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko opettanut miten toimitaan, jos irtokoira hyökkää teidän koiranne kimppuun? Tai koira syö jotakin kiellettyä.
Minulla on sopivasti aikaa opettaa lapsia, kun töitä ei ole paljon.
Jos irtokoira hyökkää kimppuun, mikä on todella epätodennäköistä, täytyy juosta pois ja soittaa ensin äidille tai iskälle ja me sitten mietitään, miten toimitaan. Koira, mitä 6v jaksaa käyttää, on pieni perhoskoira. Sen takia meillä on myös collie paimenkoira, mutta sitä ei 6v käytä.
Koiria ollaan opetettu niin, että he eivät vedä ja eivät syö maasta mitään. En kuitenkaan raaski jättää collieta 6v:n vastuulle, vaikka se ei vedä, koska koiran mieli voi muuttua. Kaikenlaista voi tapahtua.
Neuvo sitä lasta pysymään täysin liikkumatta, tai sinulla on raadeltu koira ja lapsi!!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoitat tänne omalla nimelläsi?
En näe, mitä haittaa siitä olisi.
Anna Jokipuro kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoitat tänne omalla nimelläsi?
En näe, mitä haittaa siitä olisi.
Aattelin vaan. Aika vähän näyttää Jokipuroja olevan Suomessa. Joku Anna Virtanen ei ole yhtään niin tunnistettava. Somessa kannattaa olla harkiten.
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko opettanut miten toimitaan, jos irtokoira hyökkää teidän koiranne kimppuun? Tai koira syö jotakin kiellettyä.
Minulla on sopivasti aikaa opettaa lapsia, kun töitä ei ole paljon.
Jos irtokoira hyökkää kimppuun, mikä on todella epätodennäköistä, täytyy juosta pois ja soittaa ensin äidille tai iskälle ja me sitten mietitään, miten toimitaan. Koira, mitä 6v jaksaa käyttää, on pieni perhoskoira. Sen takia meillä on myös collie paimenkoira, mutta sitä ei 6v käytä.
Koiria ollaan opetettu niin, että he eivät vedä ja eivät syö maasta mitään. En kuitenkaan raaski jättää collieta 6v:n vastuulle, vaikka se ei vedä, koska koiran mieli voi muuttua. Kaikenlaista voi tapahtua.
Neuvo sitä lasta pysymään täysin liikkumatta, tai sinulla on raadeltu koira ja lapsi!!!
Se on parempi, että kun koira hyökkää koiran kimppuun, niin tyttö juoksee mahdollisimman kauas, minkä ehtii ja soittaa.
En tiedä, haluaisin elää uudestaan ja olla sun lapsi, toisin kuin mun hakkaajavanhempien lapsi.
En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta vanhempien kasvatustulokset näkyvät vasta sitten, kun lapsi on aikuinen ja miten hän kohtelee omia lapsiaan ja iäkkäitä vanhempiaan ja muita läheisiään.
Korvaan särähti 3v ja 6v lasten koiran ulkoiluttaminen, sillä se on aikuisilta edesvastuutonta ja poliisi ja eläinsuojeluasia.
Kolmen teinin äitinä sanoisin, tuo elämän vaihe on helpoin, kun lapsen tahto on vielä vanhempien taskussa, mutta tilanne on aivan toinen, kun lapsen tahto ja persoonallisuus voimistuvat, joka kuuluu myös itsenäistymiseen ja lapsen elämään.
Sulla ap. on juhlat vasta alkamassa, etkä vielä tässä vaiheessa tiedä miten ne ovat onnistuneet. Enkä sano tätä pahalla.
Ei hän taida olla omalla nimellään, ei löydy Googlesta eikä Facebookista. Taitaa olla idästä päin.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta vanhempien kasvatustulokset näkyvät vasta sitten, kun lapsi on aikuinen ja miten hän kohtelee omia lapsiaan ja iäkkäitä vanhempiaan ja muita läheisiään.
Korvaan särähti 3v ja 6v lasten koiran ulkoiluttaminen, sillä se on aikuisilta edesvastuutonta ja poliisi ja eläinsuojeluasia.
Kolmen teinin äitinä sanoisin, tuo elämän vaihe on helpoin, kun lapsen tahto on vielä vanhempien taskussa, mutta tilanne on aivan toinen, kun lapsen tahto ja persoonallisuus voimistuvat, joka kuuluu myös itsenäistymiseen ja lapsen elämään.
Sulla ap. on juhlat vasta alkamassa, etkä vielä tässä vaiheessa tiedä miten ne ovat onnistuneet. Enkä sano tätä pahalla.
Ainakaan minun äitini kasvatus ei mennyt pieleen. Kasvatan omat lapseni kuten oma äitini kasvatti minut ja muut 4 sisarusta.
Kaikista meistä tuli erilainen. Koulu ja ystävät vaikuttavat, mutta meistä kaikista kasvoi samalla samanlaisia. Meistä kaikista kasvoi vastuullisia ja kaikkia kunnioittavia, se näkyy meistä kaikista, vaikka olemme erilaisia muulla tavoin.
Tuo kielellinen nuotti, maininta koko suvustaan ja profiloituminen antamaan lastenkasvatusohjeita. Hän saattaa olla nuori mies idästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän taida olla omalla nimellään, ei löydy Googlesta eikä Facebookista. Taitaa olla idästä päin.
Minulla on sähköpostiosoite:
anna.jokipuro@gmail.com
Vierailija kirjoitti:
Tuo kielellinen nuotti, maininta koko suvustaan ja profiloituminen antamaan lastenkasvatusohjeita. Hän saattaa olla nuori mies idästä.
Anteeksi mitä? Älä levitä tälläistä propagandaa minusta, kiitos.
Saatat olla oikeassa. Mutta pitäisi myös miettiä, mitä siihen tarvitsee jotta lapset tottelee.
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla oikeassa. Mutta pitäisi myös miettiä, mitä siihen tarvitsee jotta lapset tottelee.
EI siihen tarvita mitään erikoisia taitoja. Säännöistä ei saa lipsua. Voi olla aikoja tai päiviä, jolloin näitä sääntöjä ei ole. Mutta normaalisti säännöistä ei saa antaa periksi.
Ainakin minun muksut ovat näin oppineet, mikä on oikein ja mikä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko Anna venäläinen? Tuo suomenkielen rytmisi on vähän jännä.
Minusta näyttää täysin normaalilta, perushyvältä tekstiltä. Näin lukijana kommentoin.
Anna Jokipuro kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa tuossa on se mainostamasi omatoimisuus? Tai miksi ihmeessä roskaaminen on ensisijaisesti esteettinen ongelma.
Meillä jo 2v osaa lämmittää ruokaa mikrossa, laittaa astianpesukoneen päälle ja jopa tyhjentää sen. Hampaiden peseminen onnistuu sekin, joskin vanhempi edelleen tarkistaa lopputuloksen. Lapsi osaa myös kattaa pöydän ja haravoida pihatien. Kaikki tämä ilman, että pitää käskeä.
Lisäksi lapsi tunnistaa lukuisia lintuja, kaloja ja kasveja. Omatoimisesti.En oikein usko, että 2v pystyy tuohon kaikkeen, kun meidän 3v vielä pystykään.
Kuinka 2v ylettyy mikroon tai laittaa ja tyhjentää astianpesukonetta? Kuinka 2v kattaa pöydän ja tekee jotain niin raskasta kuin haravoi pihatien?
Ja kaikki nämä täysin omatoimisesti ilman apua? Pihatien haravoiminen on minullekin raskasta, kuinka 2v?
Sillä 2v:lla on oma pieni harava eikä se lopputulos ole ammattilaisen tekemä, mutta olennaista on se, että lapsi tekee sen omatoimisesti. Mikä ei tarkoita, että yksin. Sama pätee astianpesukoneen tyhjentämiseen jne.
Anna Jokipuro kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän saa mennä ulos 3v:n kanssa ja osaa ottaa vastuun hänestä."
VASTUU on aina vanhemmalla.
Tarkoitin, mitä kirjoitin. En ajattele hätiköiden.
Hän todella ottaa vastuun pikkusiskostaan, jos lähtee ulos hänen kanssa. Itsekin sanoo aina tämän, mutta tästä on säännöt.
3v:n kanssa ei saa lähteä kauas ja täytyy olla kotona klo 18, mutta jos akku loppuu, heti kotiin.
Kasvatan isosiskon vastuulliseksi, kasvatan myös nuoremman. He osaavat todella mennä suojatieltä oikein ja vihreisiin valoihin. Vastuullisen tehtävä on vain varmistaa, että näin toimitaan. Liikenteessä ei saa olla kiire koskaan.
Tämän täytyy olla Venäjän trolli.
Jos liikenteen seassa on 3v ja 6v lapset, ilman aikuista, ihmiset soittavat poliisit ja lastensuojelun paikalle, sillä tuon ikäisiltä ei voi kukaan täysjärkinen odottaa sellaista kypsyyttä ja reagointikykyä, mitä liikenteessä ja kadulta liikkumisesta vaaditaan.
Ja muualla Euroopassa ikäraja on 12v.
Olet oikeassa. 6v on kuitenkin tarpeeksi vanha siihen, että häneltä aletaan jo vaatimaan asioita ja taitoja.
Ryhmätyötaidot ja yhdessä olo muiden kanssa ovat hyvä osata, mutta ne pitää enimmäkseen opetella päiväkodissa ja koulussa.
Olen antanut lasteni olla kanssani, en ole vaatinut liikaa. Se on omatoimisuutta, mistä kirjoitin. Halu tehdä ja hyödyntää. Se mikä minut saa näyttämään kylmältä muiden silmissä, ovat rajat, joiden sisällä lapsi on vapaa. Minunkin lapsuus oli näin ja olin onnellinen.
Olen varma, että lapseni ovat myös onnellisia, koska he saavat olla minun ja isän kanssa läsnä, mutta heiltä vaaditaan asioita.