Uskotko siihen että tosirakkaus voittaa lopulta kaikki esteet?

No tottakai voittaa. Olen kokenut aitoa rakkautta. Siitä rakkaudesta syntyi kaksi lasta vaikka ollaan lasten isän kaa erottu.

Joskus luulin niin, en enää. Miehen suku teki parisuhteen kuudesta ensimmäisestä vuodesta täyttä helvettiä. Mieheni ei osannut laittaa rajoja ja lopulta jouduin laittaa välit heihin kokonaan poikki. Rakkaus ja kunnioitus miestä kohtaan kuoli tuona aikana. 

Ei voita. Noikin riitelee kotona siitä kun joku jättää vessanpöntön kannen auki. Tosirakkaus on vaan satua.

Kyllä.

Uskon. En luule että tosirakkaus on täysin ongelmatonta ja riidatonta mutta uskon siihen että on olemassa rakkautta, joka tekee kummankin elämästä hyvän ja onnellisen.

Minä uskon. Kaikille ei vaan käy yhtä onnekkaasti. Se on valitettava tosiasia.

Toivon, että minun ja mieheni avioliitto kestää aina ja kaiken, jo 8v ja kaksi lasta.

Eikä sellaiset asiat kuten "vessanpöntön kansi" ole ainakaan meille niin tärkeää.

6v vanhin osaa jo tehdä jonkinlaista ruokaa, pyykätä ja pestä hampaansa. Kyllä kaikki järjestyy.

En. Olen kokenut karun totuuden.

Ei ole olemassa tosirakkautta.

En.

Ainakin nainen haluaa uskoa näin kun rakastaa jännä miestä

Jos molemmilla on jaksamista ja halua tehdä työtä haasteiden voittamiseksi. Usein valitettavasti käy niinkin, että toinen yrittää kovasti mutta toinen ei tule tarpeeksi vastaan, mahdollisesti koska ei osaa riittävästi nähdä tilannetta toisen näkökulmasta tai koska ei ole voimia taistella ongelmiaan vastaan, vaikka rakastaisikin. Ehkä nimenomaan tosirakkaus voidaan joidenkin mielestä määritellä kaikkivoipana ja eteenpäin vievänä motivaattorina, joka toimii aina, oli tilanne sitten mikä tahansa. Uskon kyllä rakkauden voimaan ja toisiaan syvästi rakastavien kunnioittavien ihmisten haluun nähdä vaivaa keskinäisen onnensa eteen. Mutta jos parisuhde kaikista yrityksistä huolimatta tulee päätökseen, en katso ulkopuolisena voivani päätellä, etteikö todellista rakkautta olisi ollut.

Anna Jokipuro kirjoitti:

Minä uskon. Kaikille ei vaan käy yhtä onnekkaasti. Se on valitettava tosiasia.

Toivon, että minun ja mieheni avioliitto kestää aina ja kaiken, jo 8v ja kaksi lasta.

Eikä sellaiset asiat kuten "vessanpöntön kansi" ole ainakaan meille niin tärkeää.

6v vanhin osaa jo tehdä jonkinlaista ruokaa, pyykätä ja pestä hampaansa. Kyllä kaikki järjestyy.

Uskon. Sitä molemmat tekee kaikkensa että saadaan olla yhdessä ja siksi se kestää. Jos ei kestä niin sitten jompikumpi tai molemmat ei tehnyt parastaan, eli ei ollut tosi rakkautta. 25v kokemuksella näin väitän.