Autistin huono käytös kotona, olen aivan loppu, mikä neuvoksi?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella toimintaterapiaa? Sitä kautta voisi lähteä tilannetta purkamaan. Voisiko perheneuvolasta saada myös apua?

Tsemppiä, haastava tilanne.

Ei ole, täällä ei saa kuin lääkkeitä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Autistit eivät ole hankalia ja pakkomielteisiä tahallaan, vaan se johtuu aina jostain. Ota selvää, mistä se johtuu ja tee sille syylle jotain.

Tämä! Nämä lapset/nuoret eivät kykene ilmaisemaan itseään tavalla jolla me osattaisiin ottaa asia huomioon, vaan saattavat juurikin heittäytyä hankaliksi ja käydä levottomiksi. Jutelkaa nuoren kanssa ja selvitä mistä nyt kiikastaa. Ottakaa myös rutiinit säännöllisiksi niin helpottaa myös autistiselle näin kesälomien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika!

Entä jos jäisit kodittomaksi?Tarjoisiko yhteiskunta lapsellesi asunnon? Ei kaikilla autisteilla ole mammaa joka piffaa.

Omilleen kun täyttää 18. Ammattilaiset osaavat auttaa ja sinulla on omakin elämä.

Älä ainakaan liikaa passaa ja taivu hänen tahtoonsa. Autistiltakin voi vaatia paljon. Häntä voi siedättää ja totuttaa eri asioille. Meillä autisti ei pääse yhtään helpommalla kuin muut eikä muut tanssi hänen pillinsä mukaan. Rajoja on noudatettava tai tulee rangaistus. Hyvästä käytöksestä kehutaan ja palkitaan. Tietyt päähänpinttymät saa meilläkin olla (vaikka niistäkin yritetään opettaa häntä pois), mutta ne ei saa vallata koko perheen arkea.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan liikaa passaa ja taivu hänen tahtoonsa. Autistiltakin voi vaatia paljon. Häntä voi siedättää ja totuttaa eri asioille. Meillä autisti ei pääse yhtään helpommalla kuin muut eikä muut tanssi hänen pillinsä mukaan. Rajoja on noudatettava tai tulee rangaistus. Hyvästä käytöksestä kehutaan ja palkitaan. Tietyt päähänpinttymät saa meilläkin olla (vaikka niistäkin yritetään opettaa häntä pois), mutta ne ei saa vallata koko perheen arkea.

Tätä harjoittelemme joka päivä. Mutta hankalaa se on ja nyt juuri on joku vaihe että ei mikään mene helposti. Voimat vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella toimintaterapiaa? Sitä kautta voisi lähteä tilannetta purkamaan. Voisiko perheneuvolasta saada myös apua?

Tsemppiä, haastava tilanne.

Ei ole, täällä ei saa kuin lääkkeitä. Valitettavasti.

Onko toimintaterapia-arviota koskaan tehty ja todettu tt:sta hyötyväksi? Jos ei ole tehty, voitte yrittää saada yksityiseltä lähetteen erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin. Jos lapsi hyötyy toimintaterapiasta, sitä täytyy hänelle suositella. Voi saada myös Kelan maksusitoumuksen. Suosittelen selvittelemään asiaa. Kertomasi perusteella voisi hyvinkin hyötyä toimintaterapiasta ja nimenomaan pitkällä aikavälillä (ei lyhyttä kunnan maksusitoumusta).

Ootko kiinnittänyt huomiota kodin ympäristötekijöihin? Onko jokin muuttunut ja saanut mahdollisesti autistisen nuoren stressaantumaan? Täytyy oppia ymmärtämään että toinen ei tahallaan käyttäydy siten että haluaa kiristää muiden hermoja kotona. Maailma ei pyöri autistin ympärillä mutta vanhempien tehtävä on tehdä autistin elämisestä mahdollisimman vähän kuormittava.

Yksi syy lisää miksi minulla ei ole lapsia. En ihan oikeasti jaksaisi jos lapsi ei oli ns normaali.

Vierailija kirjoitti:

Terveellinen ruokavalio.

Aina löytyy yksi oman elämänsä ravintotietäjä, joka kuvittelee että kehitysvammaisen ja/tai käytöshäiriöistä kärsivän lapsen parantaa tomaattikurkkuvihesalaatti. Oikeastaan se parantaa kaiken muunkin, aina vaikeasta atooppisesta ihottumasta syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään rajoista ei ole mihinkään. Olet autistin saanut, elä sen kanssa. Etkö jo ole tajunnut homman nimeä tähän mennessä?

Kyllä melko selvää alkaa olemaan. Täytyy vain odottaa että saan sen johonkin tuettuun asumiseen ”itsenäistymään.”

Kyllä autistit jäävät vanhempiensa iloksi koko elämän ajaksi.

Tätä vähän pelkään, pitäisi tuupata se omilleen. En ole aina passaamassa, vanhenen minäkin.

Sinä olet passaamassa aina, myös vanhana. Olet lapsesi saanut ja hoidat sitä koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes viisikymppinen autisti, ja voin tulla näyttämään sinulle, mitä on vaativuus. Sinä paskista paskin äiti joka vingut kaikesta.

Joo ei tarvitse tulla, uskon kyllä että olet helmi sinäkin, mutta tämä paska äiti haluaa myös elää omaa elämäänsä, eikä holhota autistia aikamiestä nurkissaan pelaamassa pleikkaa.

Laita laitokseen, sellaisen vastauksenhan haluat? Sitten sulla on ”oma elämä”. Tuo on perinnöllistä, ja sen kyllä huomaa. Vilkaiset peiliin, ja siellä se ”vaativuus” huhuilee: minäminäminä, munmunmun! Miksi lisäännyt, tiesit nuo piirteet itsessäsi kyllä.

Kyllä kyllä, minun vika on tietenkin, mitäs läksin.

Ei minun silti tarvitse ihan aikamiestä hillota kotona maailman tappiin asti, vaikka meninkin lisääntymään.

Tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella toimintaterapiaa? Sitä kautta voisi lähteä tilannetta purkamaan. Voisiko perheneuvolasta saada myös apua?

Tsemppiä, haastava tilanne.

Ei ole, täällä ei saa kuin lääkkeitä. Valitettavasti.

Onko toimintaterapia-arviota koskaan tehty ja todettu tt:sta hyötyväksi? Jos ei ole tehty, voitte yrittää saada yksityiseltä lähetteen erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin. Jos lapsi hyötyy toimintaterapiasta, sitä täytyy hänelle suositella. Voi saada myös Kelan maksusitoumuksen. Suosittelen selvittelemään asiaa. Kertomasi perusteella voisi hyvinkin hyötyä toimintaterapiasta ja nimenomaan pitkällä aikavälillä (ei lyhyttä kunnan maksusitoumusta).

On tehty ja todettu ettei ole tarvetta toimintaterapialle, vaikka siis autisti ei päässyt edes paikalle kuin kolmannella yrittämällä, väkisin raahattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään rajoista ei ole mihinkään. Olet autistin saanut, elä sen kanssa. Etkö jo ole tajunnut homman nimeä tähän mennessä?

Kyllä melko selvää alkaa olemaan. Täytyy vain odottaa että saan sen johonkin tuettuun asumiseen ”itsenäistymään.”

Kyllä autistit jäävät vanhempiensa iloksi koko elämän ajaksi.

Tätä vähän pelkään, pitäisi tuupata se omilleen. En ole aina passaamassa, vanhenen minäkin.

Sinä olet passaamassa aina, myös vanhana. Olet lapsesi saanut ja hoidat sitä koko elämän.

Entä kun alkaa muisti reistailla, käy ruokakassien kantaminen hankalaksi kun reumatismi kolottaa? Ei kai ole autistinkaan etu että invalidisoituu peräkammarin pojaksi äitin nurkkiin kunnes äiti kupsahtaa. Mitäs sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella toimintaterapiaa? Sitä kautta voisi lähteä tilannetta purkamaan. Voisiko perheneuvolasta saada myös apua?

Tsemppiä, haastava tilanne.

Ei ole, täällä ei saa kuin lääkkeitä. Valitettavasti.

Onko toimintaterapia-arviota koskaan tehty ja todettu tt:sta hyötyväksi? Jos ei ole tehty, voitte yrittää saada yksityiseltä lähetteen erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin. Jos lapsi hyötyy toimintaterapiasta, sitä täytyy hänelle suositella. Voi saada myös Kelan maksusitoumuksen. Suosittelen selvittelemään asiaa. Kertomasi perusteella voisi hyvinkin hyötyä toimintaterapiasta ja nimenomaan pitkällä aikavälillä (ei lyhyttä kunnan maksusitoumusta).

On tehty ja todettu ettei ole tarvetta toimintaterapialle, vaikka siis autisti ei päässyt edes paikalle kuin kolmannella yrittämällä, väkisin raahattuna.

Okei. Tosi ikävä tilanne. Yhtenä vaihtoehtona on toki myös itsemaksettu toimintaterapia, jos teillä siihen on taloudellisesti varaa. Lyhyt jakso (5-10x), jonka jälkeen kuntouttava toimintaterapeutti voi tehdä jatkosuosituksen, mikäli näkee sen tarpeellisena ja lasta hyödyttävänä. Kuntoutussuunnitelman avulla voi saada sitten esim. Kelalta päätöksen.

Hurjasti tsemppiä, toivottavasti saatte jotenkin arjen helpottavammaksi!

Sano konkreettisia esimerkkejä arjessa, mitkä saa sinut ärtyneeksi hänen käytöksessään. Kerro myös lapsen/nuoren ikä.

Kaikki asiat käytöksessä kannattaa listata jo senkin takia, että voit hakea terapiaa uudelleen. Ei pidä luovuttaa terapian hakemisen suhteen.

Koulupsykologi, perhenevola ja vertaistuki myös niiden kautta saat apua.

Kyllä hänen pitäisi jotenkin saada toimittua/ toimia niin, ettei kaikki asiat ole riippuvaisia teistä. Jos hän järjestelee ja toimii oman pään mukaan ja teitä ei ns kiinnosta, niin miksi hän kiukuttelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään rajoista ei ole mihinkään. Olet autistin saanut, elä sen kanssa. Etkö jo ole tajunnut homman nimeä tähän mennessä?

Kyllä melko selvää alkaa olemaan. Täytyy vain odottaa että saan sen johonkin tuettuun asumiseen ”itsenäistymään.”

Kyllä autistit jäävät vanhempiensa iloksi koko elämän ajaksi.

Tätä vähän pelkään, pitäisi tuupata se omilleen. En ole aina passaamassa, vanhenen minäkin.

Sinä olet passaamassa aina, myös vanhana. Olet lapsesi saanut ja hoidat sitä koko elämän.

Entä kun alkaa muisti reistailla, käy ruokakassien kantaminen hankalaksi kun reumatismi kolottaa? Ei kai ole autistinkaan etu että invalidisoituu peräkammarin pojaksi äitin nurkkiin kunnes äiti kupsahtaa. Mitäs sitten?

Suvussa yksi tällainen valitettava tapaus. Vanhemmat alkavat olla jo iäkkäitä mutta tekevät kaiken pojan puolesta, joka vain pelaa ja elää kuin lapsi edelleen suhteessa vanhempiinsa, vaikka on jo yli 50. Hirvittää mitä tapahtuu, kun vanhemmat kuolee. Meneekö sit narun jatkeeksi vai mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella toimintaterapiaa? Sitä kautta voisi lähteä tilannetta purkamaan. Voisiko perheneuvolasta saada myös apua?

Tsemppiä, haastava tilanne.

Ei ole, täällä ei saa kuin lääkkeitä. Valitettavasti.

Onko toimintaterapia-arviota koskaan tehty ja todettu tt:sta hyötyväksi? Jos ei ole tehty, voitte yrittää saada yksityiseltä lähetteen erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin. Jos lapsi hyötyy toimintaterapiasta, sitä täytyy hänelle suositella. Voi saada myös Kelan maksusitoumuksen. Suosittelen selvittelemään asiaa. Kertomasi perusteella voisi hyvinkin hyötyä toimintaterapiasta ja nimenomaan pitkällä aikavälillä (ei lyhyttä kunnan maksusitoumusta).

On tehty ja todettu ettei ole tarvetta toimintaterapialle, vaikka siis autisti ei päässyt edes paikalle kuin kolmannella yrittämällä, väkisin raahattuna.

Ja tästä vielä kysyisin, että onko arvionnin tekemisestä jo kauan, siis useampi vuosi? Onko tilanne selkeästi vaikeutunut arvioinnin jälkeen?

T. 36 ja nuo aiemmat tässä lainatut viestit kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveellinen ruokavalio.

Nyt taitaa olla kyse oikeista ongelmista.

Narsistit ovat kehitysvammaisia idi-oot-te-ja