Kun olitte teinejä, oliko teistä masentavaa vai kivaa olla viikonloppuisin kotona vanhempien kanssa?

Tykkäsin olla kotona, kuten myös kavereiden kanssa. Molempia.

Olin kavereiden kanssa, oltiin aika usein meillä isommalla porukalla. Mulla oli mukavat vanhemmat, mutta kyllä kaverit oli parasta. Mulla oli ihana nuoruus.

Kotona.

Näin maalla kaukana kaikesta. Kaverit asuivat 10km sisällä ja näimme koulun jälkeen, mutta koska liikkuminen tapahtui kävellen/pyörällä ei sitä kamalan myöhään halunnut olla liikenteessä. Alkoholia maistoin ensimmäistä kertaa 6kk ennen 18-vuotissynttäreitä, kyseessä uuden vuoden juhlat joista äiti tuli hakemaan 01 :D

Pidän omaa lapsuuttani hyvänä ja tasapainoisena ja sellaisen haluaisin tarjota myös omille (tuleville) lapsille.

Harrastusten jälkeen oli ihanaa rentoutua kotona.

Tykkäsin istua omassa huoneessani ja pelata tietokoneella viikonloput. Kavereita ei ollut.

Meillä oli kotona ainakin ihan hauskaa vanhempienkin kanssa. Katsottiin leffoja yhdessä tai pelattiin tai leivottiin tms. Jos ei vanhusten seura huvittanut niin sai istua omassa huoneessaan ihan rauhassa ja tehdä mitä lystää.

Herranen aina miten paljon kotihiiriä! Luulin et kaikki muutkin on liehunu kylillä ja kavereilla teininä. Hyvä jos ehti moikat sanoa äitille paristi viikossa, muuten oltiin aina menossa. Mulla on tainnu olla aika hyvä nuoruus! (Oli se opettavainen puolikin siinä kyllä vahvasti edustettuna). Eli olisin purrut ranteeni mieluummin poikki kuin nössöttänyt himassa vanhempien kanssa viikonloppuna :D

Mä olen kotoisin Helsingin keskustasta, mutta yleensä aina olin viikonloput kotona ja viihdyin hyvin. Mun läheisin ystäväkin oli samanlainen. Joskus keskenämme yökyläiltiin. Mun äiti oli kyllä ihana ihminen, ja olen kai vähän introverttikin.

Tykkäsin olla kotona isäni kanssa aina niin usein kuin mahdollista mutta äitini manipuloi minua, osittain myös systeemin takia ehdottomasti että isäni on alkoholisti ym... tekopyhää joten en ollut viikonloppuisin kotona kuin iskäni joi alkoholia mikä nykypäivänä on ihan naurettava juttu mielestäni kaiken järjen mukaan olla olematta oman vanhemman kanssa.

Ärr... mä verän syö tyrpään! LoL!

Tykkäsin olla kotona. Olin paljon omassa huoneessa, kuuntelin musiikkia ja luin nuortenlehtiä. Viikonloppuisin oli ihana tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa, hoitaa hevosia ja iltaisin saunoa ja rentoutua. Onneksi oli kavereita, mutta hekin tuntuivat viihtyvän yhtä hyvin kotona. Talviaikaan vietettiin kyllä iltaa jonkun luona, mutta ehkä max kerran kuussa? Kesällä kun oli valoa ja vapautta niin liikuttiin toki useammin kylillä.

Asuttiin ihan keskellä metsää, kouluun oli matkaa 10 kilometriä, kavereita näki vain siellä. Joten vkoloput todellakin oltiin aina kotona. Äidilläni oli (ja on) ongelmia mielenterveyden kanssa, eikä hän käytöksestään päätellen voinut sietää minua, joten muutin kotoa heti yläasteen jälkeen. Ensin kouluun, sitten poikaystävän luo. Eli ei ole kokemuksia siitä, olisinko halunnut olla kotona, vaan se oli pakon sanelemaa. Mutta nuorin tyttäreni on teini ja hän on aina vkoloput kotona, mikä on ihanaa ❤️ Hän on hyvin lahjakas tyttö, eikä taatusti lukion jälkeen jää kotikaupunkimme, vaan muuttaa muualle opiskelemaan, joten nyt nautin siitä, kun viihtyy kotona.