Kannattaako erota yli 20v liitosta jos mies ei alunperinkään ollut sellainen kuin olisin halunnut?

Kannattaa. 

Sen tietää sitten kun sen tietää, sinä tiedät sen sitten kun aika on oikea, ei kukaan muu. Hyvä kun olette pariterapiassa! Se kannattaa, oli lopputulos mikä hyvänsä.

Kyllä ihminen voi muuttua jos on motivaatiota. Jos käytte pariterapiassa ja olet valmis myös itsekin tulemaan vastaan (parisuhteen ongelmat harvoin johtuvat vain toisesta), niin miksi et yrittäisi? 20 vuoden yhteinen historia on iso asia.

Uusissa suhteissa tulee (molempien) exät ja lapset kuitenkin olemaan tavalla tai toisella. Ei nekään mitään ruusuilla tanssimista ole.

Ei kannata. Siitä tulee uusia ongelmia.

Yksi ongelma on että olen ennen lapsia pettänyt miestä nuorena. Hän sai tietää. Ei halua jutella asiasta ja sanoo että on antanut anteeksi. Mutta epäilen. Enää en pettäisi koska uskon Jumalaan. En vain pysty unohtamaan erästä miestä. Hän oli juuri sellainen kuin olisin halunnut. En haaveile että olisimme yhdessä, koska emme ole missään tekemisissä toistemme kanssa. Mutta sain esimakua millainen hyvä suhde olisi. Siinä olisi kehuja, kunnioitusta, hellyyttä ja toiselle hyvän tekemistä. Esim. Mieheni kanssa seksitöntä aikaa vuosia jo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Siitä tulee uusia ongelmia.

Kerrotko lisää? Miten minun mielenterveyten hajoaminen on verrattavissa niihin ongelmiin mitä tulee?

Ap

Luuletko löytäväsi paremman?

Vierailija kirjoitti:

Luuletko löytäväsi paremman?

No en ainakaan huonompaan tyytyisi, olisin sitten ilman miestä.

Ap

Jos liittoa ei voi pelastaa, niin minusta kannattaa erota. Sama  se onko yhteistä aikaa takana pari vai parikymmentä vuotta. Onhan se iso asia, etenkin lapsille, mutta me saadaan vain yksi elämä ja miksi se pitäisi haaskata liitossa jossa ei ole onnellinen? Muista että uutta puolisoa ei välttämättä löydy. Muista että uuden puolison kanssa perhekuviot saattavat olla monimutkaisempia kun toisellakin saattaa olla pitkä liitto takana ja lapsia. Mieti myös tarkkaan mikä siinä miehessä on vialla, miksi hän ei ole sellainen kuin olisit alkujaan halunnut? Mitä voi muuttaa ja mitä ei voi muuttaa? Ulkonäölleen kukaan ei voi paljon mitään eikä sitä voi muuttaa, mutta esim pahoja tapoja (tupakointi tms) voi karsia.

Kannattaa varautua siihen, että voi jäädä yksin. Se on tosi yleistä tänäpäivänä, että uutta hyvää ei löydykään. Eli kestätkö sen, että sisimmässäsi kaipaat rakkautta vaikket ketään löytäisikään...

Vierailija kirjoitti:

Jos liittoa ei voi pelastaa, niin minusta kannattaa erota. Sama  se onko yhteistä aikaa takana pari vai parikymmentä vuotta. Onhan se iso asia, etenkin lapsille, mutta me saadaan vain yksi elämä ja miksi se pitäisi haaskata liitossa jossa ei ole onnellinen? Muista että uutta puolisoa ei välttämättä löydy. Muista että uuden puolison kanssa perhekuviot saattavat olla monimutkaisempia kun toisellakin saattaa olla pitkä liitto takana ja lapsia. Mieti myös tarkkaan mikä siinä miehessä on vialla, miksi hän ei ole sellainen kuin olisit alkujaan halunnut? Mitä voi muuttaa ja mitä ei voi muuttaa? Ulkonäölleen kukaan ei voi paljon mitään eikä sitä voi muuttaa, mutta esim pahoja tapoja (tupakointi tms) voi karsia.

Ulkonäkö ja tietokone pelaaminen pitäisi muuttaa. Ja ne on vaikeita asioita. Olen aika pitkälle miettinyt että yksin joutuisin olemaan. Mutta kumpi elämä sitten olisi onnellisempaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos liittoa ei voi pelastaa, niin minusta kannattaa erota. Sama  se onko yhteistä aikaa takana pari vai parikymmentä vuotta. Onhan se iso asia, etenkin lapsille, mutta me saadaan vain yksi elämä ja miksi se pitäisi haaskata liitossa jossa ei ole onnellinen?

Näin just. Ei se tarkoita, että on epäonnistunut, jos eroaa. Eikä se tarkoita, että suhdekaan olisi epäonnistunut, se vain päättyi. Se oli hyvää (?) aikansa, sitten se loppuu. Sitten uutta kohti, sitä mitä itse aidosti haluaa. Ja yksinkin on todella hyvä olla, ainakin minusta.

Jos mies tuntuu väärältä, eikä tämän kanssa halua olla, niin tietysti kannattaa erota. Ihan turhaa kärvistellä liitossa vain sen takia, että se on on kestänyt tietyn aikaa! Aina on joku, jonka liitto on ollut pidempi. Et tule siitä saamaan pokaalia.

tienaatko hyvin ja oletko hoikka?

Ongelma tulee jo otsikossa esiin. Tyydyit saatavilla olevaan mieheen, joka ei kuitenkaan ollut sellainen jonka olisit halunnut. Suosittelen eroa teidän molempien tähden.

Minä en lähtisi sen vuoksi, että voi löytää paremman kumppanin, koska aina voi myös olla niin, ettei sitä löydy. 

Mutta jos kokisin, että on parempi olla erillään ihan siitä huolimatta, onko tulevaisuudessa tarjolla parempi puoliso vai ei, lähtisin ja olen lähtenytkin. Ja olen elänyt sen jälkeen viisitoista vuotta sinkkuna. 

Mielenterveytesi on siis heikoilla nyt. Miksi? Onko mies henkisesti väkivaltainen vai voitko vaan huonosti "muuten vaan" kun ei ole kivaa?

Uusperhekuviot eivät ole koskaan helppoja ja sellaiseenhan olet mielessäsi laittamassa itsesi. On omat lapset ja toisen lapset. Oma exä ja toisen exä. Ylimääräisiä sukuja ja isovanhempia. Koskaan ei ole enää sitä ydinperhe "me vastaan muut" asetelmaa koska se uusperheen "me" muodostuukin useammasta henkilöstä jotka vaikuttavat perheen elämään kuin vain ydinperheen vanhemmat ja omat yhteiset lapset. 

Jos nykysuhteessa ei ole ollut mitään pahemmin vikaa, on vaan tylsää, niin on aika lailla takuuvarmaa että uusi suhde on hankalampi ja kiemuraisempi arjeltaan kuin nykyinen "tylsä" ydinperheeseen perustuva suhde. Toki, kun uuden rakkaan löytää (jos löytää) niin siinä on alussa taas muutamia vuosia uuden rakkauden huuma ja erittäin paljon sitä kaipaamaasi hellyyttä. Sekin vaan vähenee ja tasoittuu sitten ajallaan. Jos olisit päätynyt joskus suhteeseen tuon menneisyyden ihanan miehen kanssa niin siinäkin suhteessa olisi tullut arki vastaan ennemmin tai myöhemmin. Vertaat nyt rakkauden ensihuumasuhdetta vakiintuneeseen parisuhteeseen. Tottakai se ensihuuma on...noh...huumaavampaa kuin vakiintunut parisuhde on. Mutta ap hyvä, mikään suhde ei pysy tuollaisena rakkauden ensihuuman kaltaisena suhteena vuosikausia vaan jokainen suhde muuttuu.

Jos mielenterveytesi on nyt koetuksella niin minkälaisella koetuksella se on sitten kun on (ehkä) uusi mies (jos uuden löydät) jolla on omat lapset - jotka eivät tule ehkä toimeen sinun lastesi kanssa - sinun lapsesi inhoavat tätä uutta miestä - uusi mies ei osaa olla tasapuolisen läsnä ja upea sinun lapsilleen samalla tavalla kuin on omille lapsilleen. Ja taustalla häärää pari exää ja exän puoleista sukua jotka kaikki pahimmillaan vääntävät eri suuntiin ja parhaimmillaankin joiden mielipidettä pitää kuunnella esim. lomiin liittyvissä asioissa. Oikeasti ap. Se ei ole helppoa. 

Asiat eivät mitenkään todellakaan välttämättä parane pitkällä tähtäimellä vaikka eroaisitkin.

Nyt käytän rahaa ahdistukseeni ja syön liikaa koska ahdistaa. Ei tämäkään ole hyvä asia ja millaisen parisuhde mallin lapset saavat. Hampaat irvessä yhdessä vaikka ei läheisyyttä eikä muutakaan yhteistä.

Ja omat lapset sen verran isoja että muuttavat parin vuoden päästä jo kotoa eli eivät välttämättä joutuisi uusperhe kuvioihin mukaan. Täällä oli hyvä kysymys seksistä ja meillä on vähän samaa ongelmaa. Eli kumpikaan rikota ohjauksia seksissä. Kumpikin liian arkoja. Molemmat tarvitsisi kumppanin joka ottaa ohjat itselleen seksissä. Silloin sitä olisi enemmän.

Ap

Ap kuule. Sinä voit erota jos haluat. Mutta otat siitä sitten koko vastuun. Miehesi selkeästi koittaa ja yrittää yhä kun teillä on pariterapiaakin (jossa sinä, ap, et haluaisi edes käydä koska et näe siinä hyötyä - eli olet itse luovuttanut jo). 

Sinä voit tehdä päätöksen että se oli tässä nyt. Mutta samalla lopetat vinkumisen. Päätös on vain ja ainoastaan sinun. Ja syy on sinun. Sinä et halunnut enää yrittää vaikka mies yhä halusikin ja teki asioiden eteen jotain. 

Eihän siinä mitään. Saat lähteä jos ei enää nappaa. Onneksi Suomessa ei enää etsitä "syyllistä" eroon kuten ennenmuinoin tehtiin. Henkisesti sinä olet ap se päätöksen tekijä ja tulet olemaan ihmisten mielissä syyllinen. Sekään ei haittaa. Mutta sinun pitää lopettaa miehen syyllistäminen ja vinkuminen omassa mielessäsi. Jos teet päätöksen kannat siitä myös moraalisen vastuun. 

Jos hampaat irvessä olette yhdessä, niin tuskin se seksikään terapiasta huolimatta alkaa kukoistaa. Täällä on monesti turhan ruusuiset kuvitelmat siitä, miten paljon terapia voi auttaa. Ei se pelasta avioliittoa onnelliseksi, jos mitään edellytyksiä ei ole olemassa ja koko toisen olemassaolo samassa taloudessa ahdistaa. Silloin on tullut liikaa pettymyksiä jo, on mennyt luottamus ja kaikki, tai sitten kai joskus voi olla niinkin, että koko ajan ollut toisella tunne, että väärän tyypin kanssa naimisissa. Että varsinaisesti ei ole rakkautta koskaan ollutkaan.

Älä eroa siksi, että kuvittelisit saavasi jostain paremman. Niin ei välttämättä käy, mutta jos olet varma nauttivasi yksin elämisestä, niin ero todennäköisesti parantaa sinut nykyisestä ankeudesta. Jos siis on niin, että et haluaisi nähdä toisen naamaakaan mieluiten enää ikinä.