Olitko tyytyväinen kun hylkäsit pitkän liiton uusien seksikokemusten toivossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei himojen takia saisi rikkoa liittoa? Yleensä rakkaussuhteissa pointtina on juuri se intohimo eli halu päästä pan...

Saa toki jos liitto perustuu himoon ja nautinnonhakuun. Oikean rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Eiköhän silloin jos jättää toisen, kyse ole aina siitä että ei rakasta toista. Miksi kukaan lähtisi liitosta jossa on rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei himojen takia saisi rikkoa liittoa? Yleensä rakkaussuhteissa pointtina on juuri se intohimo eli halu päästä pan...

Oisko vaikka aviolupaus...? '' 'myötä ja vastamäessä' ''

Tuo on ihan surkea tuo lupaus. Liittoa pitää ajatella siltä kannalta että ”teemmekö me toistemme olon ja elämän paremmaksi vai huonommaksi”. Siinä vaiheessa kun vastaus on että huonommaksi, silloin pitää lähteä. Ei sen liiton ole tarkoitus olla mitään hampaat irvessä vääntämistä. Se että toista ei enää halua on aika usein merkki siitä että rakkautta ei enää ole ja silloin yhdessä pysyminen vain vahingoittaa ihmisiä. Siitä tulee surulliseksi ja ahdistuneeksi. Minusta on törkeää että sellaiset ihmiset joilla itsellään on rakkautta liitossa (enkä nyt puhu ensihuumasta, vaan siitä syvästä välittämisestä) kertovat toisille että ei saa erota. Ihan kuin he tietäisivät jotain siitä tilanteesta missä toinen on. Ei sitä syvää rakkautta ole kaikkien liitoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei himojen takia saisi rikkoa liittoa? Yleensä rakkaussuhteissa pointtina on juuri se intohimo eli halu päästä pan...

Saa toki jos liitto perustuu himoon ja nautinnonhakuun. Oikean rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Eiköhän silloin jos jättää toisen, kyse ole aina siitä että ei rakasta toista. Miksi kukaan lähtisi liitosta jossa on rakkautta?

Seksi on se tekijä, joka erottaa parisuhteen muista tärkeistä ihmissuhteista. Ei suhde täytä tarpeita, vaikka olisi kuinka paljon läheisyyttä, jos siitä puuttuu seksi. (Poislukien vaikka keskenän pariutuneet aseksuaalit)

Tietenkin tällä palstalla majailee aika paljon naisia, joilla on vakavia ongelmia seksiin liittyen ja Ilmestyvät näihin kaikkiin ketjuihin pönkittääkseen kuvitelmaansa, että seksi ei ole keskeinen olo parisuhdetta ja että OIKEA rakkaus jotenkin olisi erillään seksistä parisuhteen kohdalla. Eläköön frigidissä harhassaan :) kunnes ero tai pettäminen tulee.

Itse harkitsen eroa, sillä mieheni ei halua edes koskettaa minua, aivan kuten jollain oli ollut aiemmissa kommenteissa. Mieheni ei siis halua oikein kenenkään koskevan itseään, lapsemmekaan. Lapsi nukkuu vielä välissämme ja minusta se on ihanaa, lämmin pehmeä lapsi kylkeä vasten. Pelkään, että pian lapsi menee omaan sänkyynsä ja minua ei koske enää kukaan ystävän satunnaista halausta lukuun ottamatta. Kyllä. Kaipaan seksiäkin, mutta pelkkä toisen ihmisen kosketus on jotakin jota ilman en voi olla. Pidän täysin perusteltuna jos joudun eroamaan tämän vuoksi. Valitettavasti.

Pohdin näitä kysymyksiä tällä hetkellä, seksittömyyttä on liitossa takana nyt jo vuosia. Tilanteesta tekee hankalan se, että rakkaus ei ole loppunut, vaan ongelmat ovat puhtaasti seksuaalisuuteen liittyviä. En todellakaan usko siihen että seksin loppuminen tarkottaisi rakkauden loppumista, uskon että kyseinen kommentoija ei ole ollut kenenkään kanssa yli kymmentä vuotta. Pitkässä suhteessa seksuaalisuus ja sen toteuttaminen yhdessä vaatii muutakin kuin romanttista rakkautta.

Meillä on molemmilla ongelmia estoisuuden kanssa, ja tarvitsisimme kumpikin sängyssä kumppanin joka osaa ottaa ohjat ja tavallaan auttaa vapautumaan. Kumpikaan ei kuitenkaan koe sellaista roolia omakseen. Minä pystyisin kyllä keskustelemaan asioista, mutta mies ei osaa tai uskalla. Tilanne on vaan pitkittynyt ja mennyt solmuun, eikä kumpikaan enää lähesty toista. Muuta läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessäoloa ja naurua kyllä riittää, ja olen varma että katuisin eroa. Jos vaikka jonkun hyvän seksikumppanin löytäisinkin, niin aika nopeasti se hyvän seksin huuma varmasti haihtuisi, ja alkaisin kaivata tuota ”omaa miestä”, joka on ollut mieheni nuoresta asti, jonka kanssa olen kasvanut aikuiseksi ja rakentanut yhteisen perheen ja elämän.

Kuuluuko tai pitääkö pitkässä suhteessa haluta kumppania 20 yhteisen vuoden jälkeen? Eikö voisi todeta, että ei haluta, mutta silti olla tyytyväinen suhteeseen? Onko se realistista, mitä vaadimme kumppaniltamme, itseltämme ja suhteeltamme?

Kaduttaahan se, koska en ole sen koommin löytänyt suhdetta, joka olisi muuten ollut yhtä hyvä. Kumppanin kanssa täytyy natsata henkisesti erittäin hyvin, pelkästään parempi seksielämä ei riitä korvaamaan, jos niin ei ole.

Onneksi en sitä virhettä tehnyt. Näyttää olevan ihan tapa nykyään.

En hylännyt pitkää liittoa seksikokemuksien toivossa, mutta kun se liitto muista syistä loppui niin sen jälkeen otin kyllä kadotetun nuoruuteni innolla takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan pelkän paremman seksin takia eroaa. Syyt eroihin ovat entisessä suhteessa ja monet.

Ilmeisesti eroaa. Esim ap harkitsee selvästi.

En usko että on hyvä peruste erolle, muut arvot nostavat päätään kun pahin seksikokemusten nälkä on täytetty. Kannattaisi hakea tukea ja terapiaa oman kumppanin kanssa jos seksiasiat tökkii.

Ja ulkopuoliset voivat toki kuvitella muiden eromotiiveista kaikenlaista, mikä on täysin turhaa ja typerää.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tai pitääkö pitkässä suhteessa haluta kumppania 20 yhteisen vuoden jälkeen? Eikö voisi todeta, että ei haluta, mutta silti olla tyytyväinen suhteeseen? Onko se realistista, mitä vaadimme kumppaniltamme, itseltämme ja suhteeltamme?

Jos jotakuta haluaa, olisi hyvä että se olisi oma puoliso. Jos libido kuitenkin on hyvä, tulee ongelmia jos ei osaa kanavoida sitä omaan kumppaniin. Libidon totaalinen katoaminen taas on täysin hyväksyttävää jos molemmille on OK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoi kaduttaa. Ei ruoho ollutkaan vihreää aidan toisella puolen. Minkäs teet. Ex ei enää ota takaisin.

Moi Toni!

Tai moi Rauli!

Me ei kumpikaan haluttu luopua kaikin puolin onnellisesta pitkästä liitosta. Päädyimme kokeilemaan parinvaihtoa yhteisellä sopimuksella, molempien toiveesta. Aivan mahtava ratkaisu, joka on tuonut lisää puhetta ja avoimmuutta myös meidän keskisiin väleihin sekä lisää säpinää meidän kahden väliseen seksielämään. Ei se ennen tätäkään ollut millään lailla hiljaista mutta nyt se on noussut nautittavuudessa ihan uusille kierroksille.

Vierailija kirjoitti:

Me ei kumpikaan haluttu luopua kaikin puolin onnellisesta pitkästä liitosta. Päädyimme kokeilemaan parinvaihtoa yhteisellä sopimuksella, molempien toiveesta. Aivan mahtava ratkaisu, joka on tuonut lisää puhetta ja avoimmuutta myös meidän keskisiin väleihin sekä lisää säpinää meidän kahden väliseen seksielämään. Ei se ennen tätäkään ollut millään lailla hiljaista mutta nyt se on noussut nautittavuudessa ihan uusille kierroksille.

Uskon että tämä ratkaisu vaatiikin toimiakseen sen, että parin oma seksielämä on vähintäänkin ok. Seksittömässä liitossa parinvaihdon luulisi aiheuttavan todella hankalia tunteita ja ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tai pitääkö pitkässä suhteessa haluta kumppania 20 yhteisen vuoden jälkeen? Eikö voisi todeta, että ei haluta, mutta silti olla tyytyväinen suhteeseen? Onko se realistista, mitä vaadimme kumppaniltamme, itseltämme ja suhteeltamme?

Toki jos molemmat ovat samoilla linjoilla.

Muuten toinen on tyytymätön eikä se voi olla vaikuttamatta koko suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaahan se, koska en ole sen koommin löytänyt suhdetta, joka olisi muuten ollut yhtä hyvä. Kumppanin kanssa täytyy natsata henkisesti erittäin hyvin, pelkästään parempi seksielämä ei riitä korvaamaan, jos niin ei ole.

Näin siinä yleensä käy.

Arki halukkaamman uuden kumppanin kanssa oli aluksi kivaa. Olisinpa tiennyt aiemmin, että lähes kaikilla halut väljähtää suhteen pitenemisen myötä...

Paskaset naurut.

En ollut. Opetelkaa baari l o rtot pesemään ne kus1v1ttunne.