Olen käyttänyt koko elämäni muiden ihmisten miellyttämiseen, vaikken halua miellyttää ketään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin samanlainen. Seksissäkin painostettu vaikka mihin. Ehkä se oli konfliktien pelko. Tiesin jo valmiiksi että teen aina kaiken väärin ja halusin vain minimoida hankaluuksia. Se että ei anna paitaansakin päältään muille olikin hieman vaikeampi oppia. Huomasin vain että ei kukaan muukaan tee niin ja mietin, että näytän varmaan hölmölle ja rajattomalle kun tehdessäni niin. Lopetin. Ihmiset kun suhtautuu sellaiseen ihmiseen niin kuin se olisi tyhmä. Pitää siis oppia olemaan antamatta mitään itsestään vaikka olisikin rahkeita vaikka mihin. Ihmisille pitää antaa korkeintaan takaisin vain se sama mitä itse saat. Ei yhtään enempää. Kaikki voidaan tulkita väärin.

Tuo seksijuttu on oikeasti niitä pahimpia. Pilaa  helposti sen osa-alueen elämästä kokonaan. Omalla kohdallani yksi hulluimmista jutuista oli sellainen, että lupasin seksiä likaiselle ja haisevalle miehelle, jos löytää jostain kumin... Ei onneksi löytänyt! Tämäkin oli lähes vieras tyyppi. Ap.

Mä oon likainen ja haiseva ja mulla on kumi saatavilla. Mite olis?

Ennen oli ennen...

Ei kyllä mä oon melko likainen ja haiseva nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tule imemään mun vehjettä. Fantasioin siitä, että nainen joutuu vastentahtoisesti imemään k.ulliani ja nielemään. Se miellyttäisi minua.

Itse asiassa olen antanut rikkoa seksuaalisia rajojanikin vaikka kuinka ja paljon. Ap.

On tavallista että heikot miehet haluaa alistaa ja esim painostaa seksuaalisiin tekoihin. Kyseessä on henkinen väkivalta. Joka on todella vaarallista, koska silloin uhri voi syyttää itseään.

Noille miehille ei voi mitään, he ovat jo menetettyjä, tuhoutuneita.

Mutta AP ala pitämään puolesi.

Ehkä taustalla on joku lapsuuden kiintymyssuhdehäiriö, että huoltajasi johon luotit, oli myös jotenkin ikävä?

Oli mikä oli, katse on suunnattava eteenpäin.

Googlaa "jämäkkyys". Tee jämäkkyysharjoituksia.

Kaikkein tärkeintä on että ymmärrät olevasi arvokas. Sinä olet ainoa sinä. Toipuminen on tuskallista, mutta mahdollista.

Inhottaa ajatella mihin kaikkeen sitä onkaan suostunut vain miellyttääkseen kavereitaan, vanhempiaan, poikaystäviään.. Kaikki on saaneet tehdä minulle mitä lystää ja käyttää miten haluavat. Ja minä olen vain hymyillen tyytynyt siihen, vaikka sisimmässäni olen ollut aivan rikki ja kaivannut vain hyväksyntää ja pyyteetöntä rakkautta. Jokin minussa vain on, että oma persoona ja minuus on jäänyt niin keskeneräiseksi, että koen olevani olemassa vain muita varten. Lapsuudesta ja nuoruudesta tämä kaikki varmaan juontaa juurensa. Toipuminen on käynnissä, tuntuu olevan vain niin vaikeaa ja hidasta.. Tsemppiä kaikille muille hyväksikäytetyille ja miellyttäjille! Opitaan tuntemaan oma arvomme! :)

Vierailija kirjoitti:

Inhottaa ajatella mihin kaikkeen sitä onkaan suostunut vain miellyttääkseen kavereitaan, vanhempiaan, poikaystäviään.. Kaikki on saaneet tehdä minulle mitä lystää ja käyttää miten haluavat. Ja minä olen vain hymyillen tyytynyt siihen, vaikka sisimmässäni olen ollut aivan rikki ja kaivannut vain hyväksyntää ja pyyteetöntä rakkautta. Jokin minussa vain on, että oma persoona ja minuus on jäänyt niin keskeneräiseksi, että koen olevani olemassa vain muita varten. Lapsuudesta ja nuoruudesta tämä kaikki varmaan juontaa juurensa. Toipuminen on käynnissä, tuntuu olevan vain niin vaikeaa ja hidasta.. Tsemppiä kaikille muille hyväksikäytetyille ja miellyttäjille! Opitaan tuntemaan oma arvomme! :)

Oliko lapsuudenperheessäsi alkoholismia?

Lapsuuden perheessäni oli alkoholismia, isäni puolelta.. Saattaa selittää paljon miksi minusta kasvoi miellyttäjä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tule imemään mun vehjettä. Fantasioin siitä, että nainen joutuu vastentahtoisesti imemään k.ulliani ja nielemään. Se miellyttäisi minua.

Itse asiassa olen antanut rikkoa seksuaalisia rajojanikin vaikka kuinka ja paljon. Ap.

Loistavaa!

Sun kanssa ei kukaan olisi vapaaehtoisesti, kun oot noin huono.

Se on yksi tapa selviytyä yhteisössä. 

Vierailija kirjoitti:

Inhottaa ajatella mihin kaikkeen sitä onkaan suostunut vain miellyttääkseen kavereitaan, vanhempiaan, poikaystäviään.. Kaikki on saaneet tehdä minulle mitä lystää ja käyttää miten haluavat. Ja minä olen vain hymyillen tyytynyt siihen, vaikka sisimmässäni olen ollut aivan rikki ja kaivannut vain hyväksyntää ja pyyteetöntä rakkautta. Jokin minussa vain on, että oma persoona ja minuus on jäänyt niin keskeneräiseksi, että koen olevani olemassa vain muita varten. Lapsuudesta ja nuoruudesta tämä kaikki varmaan juontaa juurensa. Toipuminen on käynnissä, tuntuu olevan vain niin vaikeaa ja hidasta.. Tsemppiä kaikille muille hyväksikäytetyille ja miellyttäjille! Opitaan tuntemaan oma arvomme! :)

Niin tuttua. Ajattelin nuorena olevani vain sivuosassa omassa elämässäni! Ap.

Kuulostaa valitettavan tutulta. Minä myös olen aina kaikkien kavereiden käytettävissä. Narsistinen äiti opetti siihen, että miellyttämällä ja kilttiä tyttöä esittämällä selviää ilman vahinkoja. En olisi voinut kuvitellakaan sanovani äidilleni ei, sen seuraukset olisivat olleet hirmuiset. Koulussa piti olla täydellinen. Jos kokeesta tuli vaikka vain kasi, kotona sai haukkuja. Sainkin aina kympin kaikesta. Minusta tulikin äitini lempilapsi, siaruksille kävi huonommin (heitä hän kiusaa yhä, vaikka aikuisia). Olen myös erittäin empaattinen enkä kestä ollenkaan konflikteja tai kritiikkiä. Purskahdan itkuun, jos joku muu on empaattinen minua kohtaan. Nuorempana olisin varmaan lähtenyt kenen tahansa miehen matkaan jos vain olisi kehunut minua vähän. Olen onnekas: tielleni on sattunut vain hyviä ihmisiä.

Nyt olen kolmikymppinen ja mietin näitä usein. Olen yrittänyt harjoitella suoraanpuhumista ja ein sanomista. Se on sellaista jatkuvaa työstämistä, mutta koen, että parannusta on tapahtunut. Askel kerrallaan. Jotain terapiaakin olen harkinnut tähän konfliktien pelkoon.

Saattaisit hyötyä AAL ohjelmasta

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.aal.fi…

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa valitettavan tutulta. Minä myös olen aina kaikkien kavereiden käytettävissä. Narsistinen äiti opetti siihen, että miellyttämällä ja kilttiä tyttöä esittämällä selviää ilman vahinkoja. En olisi voinut kuvitellakaan sanovani äidilleni ei, sen seuraukset olisivat olleet hirmuiset. Koulussa piti olla täydellinen. Jos kokeesta tuli vaikka vain kasi, kotona sai haukkuja. Sainkin aina kympin kaikesta. Minusta tulikin äitini lempilapsi, siaruksille kävi huonommin (heitä hän kiusaa yhä, vaikka aikuisia). Olen myös erittäin empaattinen enkä kestä ollenkaan konflikteja tai kritiikkiä. Purskahdan itkuun, jos joku muu on empaattinen minua kohtaan. Nuorempana olisin varmaan lähtenyt kenen tahansa miehen matkaan jos vain olisi kehunut minua vähän. Olen onnekas: tielleni on sattunut vain hyviä ihmisiä.

Nyt olen kolmikymppinen ja mietin näitä usein. Olen yrittänyt harjoitella suoraanpuhumista ja ein sanomista. Se on sellaista jatkuvaa työstämistä, mutta koen, että parannusta on tapahtunut. Askel kerrallaan. Jotain terapiaakin olen harkinnut tähän konfliktien pelkoon.

Minäkään en koskaan sanonut vastaan vanhemmilleni. En uskaltanut, sillä he olivat ankaria kasvattajia. Mistään ei koskaan saanut kiitosta, mutta moitteita kyllä annettiin. Oet tosiaan ollut onnekas, jos olet aikuisena välttynyt hyväksikäyttäjiltä. Ap.