Ajatteletteko opet aina niitä lapsia, joiden antamasta mukista juotte kahvia?
Lahjan saaneet opet! Esim. Mietittekö pyyhkiessään saunassa itseään pyyhkeeseen lahjanantajaa, jolta saitte pyyhkeen? Mietittekö kortin tekijää, kun katsotte saamaanne korttia seinälle ripustettuna? Mietittekö aamulla kahvia hörppiessään lasta, joka antoi teille sen kahvimukin?
Eikö teistä vanhemmat olisi kiusallista, jos lastanne ajateltaisiin niin usein!!!
Kommentit (11)
En ota lahjoja vastaan. Olen kieltänyt tuomasta lahjoja.
Paras lahja, jos sellaisen ehdottomasti haluaa antaa, on kukka. Kiitos kuluneesta lukuvuodesta tulee kauniisti perille, mutta lahja ei jää kiusallisena pyörimään vuosikausiksi. Ja yksittäinen kukka on kohtuuhintainen.
Kukka, joka kuihtuu on paras. Parhain on voikukka tai muu luonnon kukka, jonka voi ilmaiseksi poimia.
Joo, kyllä mä ajattelen usein lahjanantajaa kun saunassa laitan pään alle xx:n antaman saunatyynyn, kuppeja käytän kynäpurkkeina yms. ja aika moni kukkaruukku terassilla ja mökillä on alunperin oppilaiden antamista istutuksista. Kyllä muistan kaikista keneltä ne on saatu, nytkin on jalassa xx:n antamat villasukat.
Meillä pojat veivät pitkäaikaisille opettajilleen kutosluokalla kukat. Silti olivat luokkansa parhaimmistoa, vaikka eivät lahjoneetkaan, eikä mulla tullut edes mieleen moinen. Miksi opettajille pitää kantaa krääsää? 20-30 mukia joka vuosi on aika paljon, jos on 40-vuotinen ura :D
Miten hankala asia tämä on joillekin ihmisille, niin että tästä joka joulun alla ja kevätjuhlan alla pitää tehtailla tänne aloituksia?
En ole opettaja, mutta kasvatettu jo 1970-luvulla sillä lailla hyvin, että kiittäminen ja muistaminen on minulle opetettu. Ei sen tarvitse olla kallis lahja, kukka tai itse tehty kortti on aivan riittävä ja lämmittää mieltä.
Opettaja on kumminkin nähnyt vaivaa ja tukenut lastani, siksi koen kiitoksen vain hyviin tapoihin kuuluvaksi asiaksi. Juu, opettaja saa siitä palkkaa, mutta jos kiitän kaupan kassaakin maksettuani, miksi ihmeessä EN kiittäisi opettajaa monen kuukauden työstä?
Ja ei, se ei ole lahjontaa. Numerot on annettu jo monta päivää aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja, jos sellaisen ehdottomasti haluaa antaa, on kukka. Kiitos kuluneesta lukuvuodesta tulee kauniisti perille, mutta lahja ei jää kiusallisena pyörimään vuosikausiksi. Ja yksittäinen kukka on kohtuuhintainen.
Olen ymmärtänyt, että koulun roskis on kevätjuhlapäivänä täynnä niitä kukkia!
Roskiin ne menee. Luuletteko oikeesti että opet vie ne kotiin ja käyttää niitä?
Kyllä sitä tulee ajateltua mukin antajaa. Omat lahjamukit olen pääsääntöisesti jättänyt työpaikalle käyttöön, ja saatan siellä puhua että otanpa tänään tän ”Lillin” mukin.
Hankalimpia on ne lasten itse tekemät korit ja lahjat. Niillä on tunnearvoa kyllä, mutta en omienkaan lasten kaikkia askarteluja säästä, joten en kyllä oppilaittenkaan. Tuntuu silti ikävältä luopua niistä.
Arviointeja ei tietenkään tehdä lahjojen perusteella, ja toivoisin ettei nykyaikana enää kukaan kuvittelisi sellaista. Lahjat eivät ole myöskään ainoa syy, miksi vuosienkin jälkeen joku entinen oppilas palaa mieleen. Tämä on ihmissuhdetyötä, ja ihmisistä jää todella paljon muistoja.
On siksi ei anneta lahjoja