Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmisen saa pakkohoitoon, kun tämä on itse täysin sairaudentunnoton?
21.05.2020 |
Siskollani on mielenterveysongelmia ja hänellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö muutama vuosi sitten. Hän on joutunut psykoosissa suljetulle osastolle kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän yritti kävellä autojen alle ja toisella kerralla puhui sekavia ja riehui kaupassa. Kummallakin kerralla paikalle on soitettu poliisit ja hän on päätynyt tahdonvastaiseen hoitoon. Nyt sisko on ollut hyvin sekavassa tilassa jo pari kuukautta, mikä tapahtuu aina kun hän ei syö lääkkeitään. Hän asuu yksin, eikä kukaan voi olla vahtimassa, että hän ottaa ne säännöllisesti. Hän ei myöskään päästä edes sukulaisia kotiinsa. Puhelimessa hän on kertonut häntä tarkkailtavan tv:n välityksellä ja talossa välitetään kuulemma vesiputkien kautta salaisia viestejä. Hän luulee, että ulkona näkyneet rakennusmiehet ovat siellä vakoilemassa häntä.
Kun olen soittanut psykiatriseen päivystykseen, minulle on vastattu, että siskolleni voidaan toki varata aika. Mutta mitä hyötyä siitä on, kun hän ei halua itse mennä vastaanotolle? En saa häntä pakotettua sinne mitenkään. Tuntuu todella pahalta katsoa vierestä, kun läheinen on täydellisen ulkona tästä elämästä. Työssäkään hän ei voi enää käydä ja elämä valuu täysin hukkaan vainoharhaisia ajatuksia pyöritellessä. Onko kenelläkään mitään neuvoa, miten tällainen ihminen saataisiin hoidon pariin eli tässä tapauksessa pakkohoitoon? Kuinka pahasti hänen pitää taas yrittää vahingoittaa itseään tai muita, ennen kuin hoitopaikan ovi aukeaa?
Kommentit (55)
Olen itse miettinyt samaa anorektikkojen kohdalla. Olisiko se peräti kansalaisvelvollisuus saada heidät pakkohoitoon kun olemus lähentelee luurankoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt samaa anorektikkojen kohdalla. Olisiko se peräti kansalaisvelvollisuus saada heidät pakkohoitoon kun olemus lähentelee luurankoa
Älä mieti niin kovasti muiden asioita. Keskity mieluummin omiin asioihisi.
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt samaa anorektikkojen kohdalla. Olisiko se peräti kansalaisvelvollisuus saada heidät pakkohoitoon kun olemus lähentelee luurankoa
Älä mieti niin kovasti muiden asioita. Keskity mieluummin omiin asioihisi.
Ok. seuraavan kerran kun näen jonkun makaavan maassa loukkaantuneena ni kävelen vain ohitse kuten kaikki muutkin. Kiitos vinkistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se hoitoon saaminen on äärimmäisen vaikeaa. Ihminen saa tuhota elämänsä, tuhlata omaisuutensa ja rikkoa kaikki ihmissuhteensa mielenterveysongelmien vuoksi. Vaikka perhe ja ystävät kaikki näkisivät, ettei ihminen ole enää oma itsensä, ei apua saa, ennen kuin yrittää vahingoittaa muita tai itseään pahasti. Kokemusta on. Tässä maassa mielenterveysongelmiin ei saa apua.
Tämä on niin totta! Olen seurannut pari vuotta ystäväni taistelua saada aikuisen poikansa hoitoon. Poika on lähes tuhonnut elämänsä. Ottanut isoja lainoja, joita nyt peritään takaajana olleelta äidiltä. Poika ei pysty työhön. Ei hae mitään etuuksia, jotka hänelle kuuluisi. Elää muiden siivellä. Puhuu sekavia. Läheiset pelkäävät häntä.
Välillä saavat tk-lääkärin ja poliisien avustuksella mielisairaalaan, mutta palaa jo kolmen päivän päästä takaisin. Ei kuulema ole edellytyksiä pakkohoitoon. Ei käy terapiassa eikä syö hänelle määrättyjä lääkkeitä. Edunvalvontaakin on hänelle yritetty saada, muttei ole onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi erilainen lähestymistapa? Älä kohtele häntä hulluna tia sairaana vaan ystävänä tai siskona. Ota hänet mukana elämääsi. Kutsu kylään, elokuviin, lenkille jne. Innosta hänet johonkin harrastukseen. Näytä, että ihmiset eivät ole pahoja eikä mitään pahaa tapahdu kodin ulkopuolella. Ala kohdella häntä normaalisti. Älä reagoi mahdollisiin "outoihin" käyttäytymistapoihin negatiivisesti. Muista itse siskosi tilanne, mutta älä muistuta häntä siitä.
Oletko tavannut bipolaarista, joka on täysin sekaisin?
Minä olen. Matkustin ulkomailla maanisen sukulaiseni kanssa, jota kaikki tuijottivat, koska hänen käytöksensä oli kauhistuttavaa.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt samaa anorektikkojen kohdalla. Olisiko se peräti kansalaisvelvollisuus saada heidät pakkohoitoon kun olemus lähentelee luurankoa
Älä mieti niin kovasti muiden asioita. Keskity mieluummin omiin asioihisi.
Ok. seuraavan kerran kun näen jonkun makaavan maassa loukkaantuneena ni kävelen vain ohitse kuten kaikki muutkin. Kiitos vinkistä.
En minä niin sanonut, mutta noinhän sinä muutenkin tekisit. Mutta käytät paljon aikaa siihen, että sinua sapettavat muut ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi erilainen lähestymistapa? Älä kohtele häntä hulluna tia sairaana vaan ystävänä tai siskona. Ota hänet mukana elämääsi. Kutsu kylään, elokuviin, lenkille jne. Innosta hänet johonkin harrastukseen. Näytä, että ihmiset eivät ole pahoja eikä mitään pahaa tapahdu kodin ulkopuolella. Ala kohdella häntä normaalisti. Älä reagoi mahdollisiin "outoihin" käyttäytymistapoihin negatiivisesti. Muista itse siskosi tilanne, mutta älä muistuta häntä siitä.
On se varmaan mahtavaa olla noin jumalattoman naiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap haluaa sisarensa tahdosta riippumattomaan hoitoon? Eikö riitä, että sisar saataisiin johonkin psykiatriseen sairaalaan joiksikin viikoiksi.
Naapurini oli skitsofreenikko. Siis virallisesti, diagnostisoitu. Kerran kun sekoamiskausi oli pahimmillaan, tuli ovelleni puhumaan myrkyttäjistään. Sain hänet rauhoittumaan niin, että meni omaan asuntoonsa.
No huolissani olin ja soitin sairaalaamme psykiatriselle osastolle, ketju puhelinvaihde - osaston sairaanhoitaja - lääkäri. Kun olin selostanut lääkärille tilanteen, lääkäri totesi että laittavat paikalle virka-apua. Alle puolessa tunnissa paikalle tuli ambulanssi, jonka mukaan naapuri lähti.
Oli sitten muutaman viikon jossakin, jossa saatiin sen verran tasapainoon ja huolehtimaan lääkityksestään, että pääsi kotiin.Miksi ap haluaa siskolleen tätä tahdosta riippumatonta hoitoa, jonka saaminen edellyttää useamman lääkärin M-lausuntoa? Psykoottisen potilaan saa kyllä sairaalahoitoon vähemmälläkin byrokratialla. Yhteys nyt alkuun siskon asuinpaikkakunnan sosiaali- ja terveystoimeen. Siellähän siskon sairaus on jo tiedossa, ja uskon, että sieltä saa neuvoja miten toimia asiassa eteenpäin.
Ap:n kannattaa muistaa asioidessaan viranomaisten kanssa, että mitä asiallisemmin käyttäytyy ja esittää asiansa, sitä asiallisemmin häneen myös suhtaudutaan.
Eiköhän se pakkohoito ole ainoa vaihtoehto silloin, jos potilas on sairaudentunnoton eli ei itse koe tarvitsevansa hoitoa tai apua? Hoidossa oltavaan aikaan aloituksessa ei otettu kantaa.
Skitsofreenisille tai psykoosipotilaille ja mitä näitä nyt on pakkohoiti saattaa olla hyvästä.
Mutta esim. rikoksen uhrina koin ettei minua halunnut kukaan kuunnella ja auttaa. Kävin vain prosessin läpi ja työllistin heitä. En syytä ketään, koska varmasti toimivat virallisten käytäntöjen mukaan. Olen edelleen 4 vuotta tapahtuneen jälkeen samassa pisteessä. Pakkohoitokamaa, jos jollekin asiasta puhuisin. Pystyn edelleen puhumaan hymyssä suin kaikki kamalat asiat mitä tapahtui. Surulliseksi tekee se ettei minua varten ollut tässä elämässä yhtään auttajaa. Oli väärin tarvita apua. Kesällä vuosipäivänä, joka osuu lauantaille, lähden.
Sinulla on ollut surullinen ja viheliäinen kohtalo, joka ei ollut sinun syytäsi.
Ole kiltti ja hanki apua. Pyydä päästä juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Pyydä apua.
Älä syyllistä itseäsi tapahtuneesta.
Sinä et tehnyt mitään pahaa.
Soitat 112 ja kerrot, että siskolla on menossa psykoottinen sairaskohtaus. Sanot että käyttäytyy arvaamattomasti, puhuu levottomia, olet peloissasi. Kuulosta mahdollisimman huolestuneelta, liioittele tarvittaessa. Ei mitään olan kohauttelua, että mitäs tässä nyt tekis... Pakkohoidon kriteerien mukaan tarkkailuun voidaan määrätä uhan ja itsetuhoisuuden lisäksi myös, mikäli henkilön sairaus oleellisesti pahenee ilman hoitoa. Tämä täyttyy psykooseissa ja kaksisuuntaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap haluaa sisarensa tahdosta riippumattomaan hoitoon? Eikö riitä, että sisar saataisiin johonkin psykiatriseen sairaalaan joiksikin viikoiksi.
Naapurini oli skitsofreenikko. Siis virallisesti, diagnostisoitu. Kerran kun sekoamiskausi oli pahimmillaan, tuli ovelleni puhumaan myrkyttäjistään. Sain hänet rauhoittumaan niin, että meni omaan asuntoonsa.
No huolissani olin ja soitin sairaalaamme psykiatriselle osastolle, ketju puhelinvaihde - osaston sairaanhoitaja - lääkäri. Kun olin selostanut lääkärille tilanteen, lääkäri totesi että laittavat paikalle virka-apua. Alle puolessa tunnissa paikalle tuli ambulanssi, jonka mukaan naapuri lähti.
Oli sitten muutaman viikon jossakin, jossa saatiin sen verran tasapainoon ja huolehtimaan lääkityksestään, että pääsi kotiin.Miksi ap haluaa siskolleen tätä tahdosta riippumatonta hoitoa, jonka saaminen edellyttää useamman lääkärin M-lausuntoa? Psykoottisen potilaan saa kyllä sairaalahoitoon vähemmälläkin byrokratialla. Yhteys nyt alkuun siskon asuinpaikkakunnan sosiaali- ja terveystoimeen. Siellähän siskon sairaus on jo tiedossa, ja uskon, että sieltä saa neuvoja miten toimia asiassa eteenpäin.
Ap:n kannattaa muistaa asioidessaan viranomaisten kanssa, että mitä asiallisemmin käyttäytyy ja esittää asiansa, sitä asiallisemmin häneen myös suhtaudutaan.
Eiköhän se pakkohoito ole ainoa vaihtoehto silloin, jos potilas on sairaudentunnoton eli ei itse koe tarvitsevansa hoitoa tai apua? Hoidossa oltavaan aikaan aloituksessa ei otettu kantaa.
Skitsofreenisille tai psykoosipotilaille ja mitä näitä nyt on pakkohoiti saattaa olla hyvästä.
Mutta esim. rikoksen uhrina koin ettei minua halunnut kukaan kuunnella ja auttaa. Kävin vain prosessin läpi ja työllistin heitä. En syytä ketään, koska varmasti toimivat virallisten käytäntöjen mukaan. Olen edelleen 4 vuotta tapahtuneen jälkeen samassa pisteessä. Pakkohoitokamaa, jos jollekin asiasta puhuisin. Pystyn edelleen puhumaan hymyssä suin kaikki kamalat asiat mitä tapahtui. Surulliseksi tekee se ettei minua varten ollut tässä elämässä yhtään auttajaa. Oli väärin tarvita apua. Kesällä vuosipäivänä, joka osuu lauantaille, lähden.
Sinulla on ollut surullinen ja viheliäinen kohtalo, joka ei ollut sinun syytäsi.
Ole kiltti ja hanki apua. Pyydä päästä juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Pyydä apua.
Älä syyllistä itseäsi tapahtuneesta.
Sinä et tehnyt mitään pahaa.
Kiitos sinulle sanoistani. Pyysin jo useammalta taholta apua. Tapahtumat ovat absurdi tapahtumasarja. Psyk sh kyllä kuuntelisi, mutta se jäisi siihen. En tarvitse enää sellaista apua. Joskus elämässä käy niin ettei se vain kanna. Kaikki olisi voinut olla hyvin, mutta tein todella kohtalokkaan virheen ja minulle kävi näin. Pelkään enää hakea apua mistään, varsinkaan sieltä mistä voisi olla apua, koska pelkään, että sekin taho kääntää selkänsä, koska tapahtunut vaikuttaa epätodelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Soitat 112 ja kerrot, että siskolla on menossa psykoottinen sairaskohtaus. Sanot että käyttäytyy arvaamattomasti, puhuu levottomia, olet peloissasi. Kuulosta mahdollisimman huolestuneelta, liioittele tarvittaessa. Ei mitään olan kohauttelua, että mitäs tässä nyt tekis... Pakkohoidon kriteerien mukaan tarkkailuun voidaan määrätä uhan ja itsetuhoisuuden lisäksi myös, mikäli henkilön sairaus oleellisesti pahenee ilman hoitoa. Tämä täyttyy psykooseissa ja kaksisuuntaisessa.
Kuinka tyhmiä lääkärit Suomessa on? Thl pitää maailman vaarallisinta sarsvirusta nuhana.
Tämäkin ongelma olisi helppo. Kaksisuuntaiseen 2 millimolaarista litiumia ja skitsofreniaan (vakoiluharhat sun muut) omat lääkkeet ja siskosi on yhtäkkiä normaalien kirjoissa. Lekurit vaan ei osaa mitään kun ovat niin s a a t a n a n Tyhmiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi erilainen lähestymistapa? Älä kohtele häntä hulluna tia sairaana vaan ystävänä tai siskona. Ota hänet mukana elämääsi. Kutsu kylään, elokuviin, lenkille jne. Innosta hänet johonkin harrastukseen. Näytä, että ihmiset eivät ole pahoja eikä mitään pahaa tapahdu kodin ulkopuolella. Ala kohdella häntä normaalisti. Älä reagoi mahdollisiin "outoihin" käyttäytymistapoihin negatiivisesti. Muista itse siskosi tilanne, mutta älä muistuta häntä siitä.
Hyvä mielipide.
Tässä on ainoa ja oikea lähestymistapa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt samaa anorektikkojen kohdalla. Olisiko se peräti kansalaisvelvollisuus saada heidät pakkohoitoon kun olemus lähentelee luurankoa
"Kansalaisvelvollisuuksista" en mitään tiedä, mutta "inhimillinen velvollisuus" olisi aidosti välittää muista ihmisistä ja lopettaa heidän kaltoinkohteleminen, niin ettei heistä alunperinkään tulisi anorektisiä luurankoja.
Kenties "kansalaisvelvollisuudentuntoiset" ihmiset ajattelevat että muita saa satuttaa niin paljon kuin huvittaa, mutta jos joku ei sitä satuttamista enää kestä niin hänet on pakotettava laitokseen lukkojen taakse.
Satuttaminen on hauskaa. Laitokseen pakottaminen on velvollisuus.
Saa pitää hauskaa kunhan myös hoitaa velvollisuutensa! Saa roskata kunhan myös siivoaa roskansa! Saa kohdella muita ihmisiä kuin roskaa kunhan myös järjestää tuhotut ihmisroskat laitokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijai poliisit tulee hakee ni olis kyl aika kiihottavaa 🤣🤣🤣😍😍muuta niille ei sitte tarvi puhua. Mä teen mitä vaan. Ja se on totta. Hankin vaikka silarit ja isomman perseen et PÄÄSEN hoitoon
Yleisesti ottaen pakkohoitoon viemisellä on korkea kynnys. Se on ihan hyvä asia. Kun kynnystä madalletaan, sitä on helpompi madaltaa edelleen. Sitten ykskaks jengiä alkaa joutua hoitoon niin kuin Neuvostoliitossa: mielipiteistä.