Lue keskustelun säännöt.
ADD ja lahjakkuus – voiko joku kertoa aiheesta?
20.05.2020 |
Minulle on nyt ilmeisesti tulossa ADD-diagnoosi.
Olen ollut aina alisuoriutuja vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että osaan paljonkin – en vain ole osannut näyttää kykyjäni paineisissa testitilanteissa. Sen takia arvosanani ovat olleet huonoja.
Pääsin kuitenkin yliopistoon. Tenteissä en pärjää, mutta sitten kun saan tehdä tehtävät rauhassa, ilman painetta, saan hyviä arvosanoja.
Haluaisn kuulla ADD:stä ja lahjakkuudesta – onko niillä jotain yhteyttä?
Olen ollut aika masentunut viime aikoina tämän poikkeavuuteni takia. Toisaalta olen helpottunut, koska nyt tiedän, etten olekaan tyhmä – olen vain vähän erilainen.
Kertokaa kokemuksianne, tietojanne ja piristäkää minua.
Kommentit (18)
No.. Ehkä masentavaa tietoa, mutta ei ADD tarkoita, että on lahjakas. Minulla on kanssa ADD.
Itsellä oli alisuoriutumista myös siihen pisteeseen asti, kunnes tajusi, etten voi opiskella samalla tavalla kuin muut. On opittava siihen, että opiskeluun menee paljon enemmän aikaa kuin muilla ja että pitää käyttää monia eri oppimismenetelmiä.
Tuon diagnoosin kanssa voi muuten saada lisäaikaa tentteihin, eli kannattaa lääkäriltä pyytää myös lappua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kirjailijoita, joilla on ADD. Luovuus on ADD-henkilöille ominaista. Add yhdistettynä aspergeriin voi merkitä jonkinlaista neroutta. Esimerkiksi Einstein oli ilmeisesti sekä assi että ADHD/ADD-piirteinen. Ja onhan näitä...
Mulla on hyvä kirja: ADHD-aikuisen selviytymisopas
Ei ADD:llä ja lahjakkuudella ole mitään selvää yhteyttä. Samalla tavalla osa on tyhmiä ja osa sitten fiksumpia, unohtamatta myöskään skaalan ääripäitä eli kehitysvammaisia ja superneroja. Suurin osa on älykkyydeltään keskitason ympärillä, kuten muutenkin ihmiset luonnollisestikin ovat. Fiksuuttaan on tietysti hankala käyttää ja näyttää, jos on hankala tarttua asioihin ja keskittyä tekemisiinsä. Alisuoriutuminen on hyvin tyypillistä. Toisaalta keskittymisen säätelyn vaikeus voi näkyä myös ylikeskittymisenä, jolloin johonkin tiettyyn asiaan voi paneutua hyvinkin intensiivisesti ja saada varsin hyviä tuloksia aikaan.
Olet varmasti ihan älykäs tyyppi, jos kerta saat yliopistossa hyviä arvosanoja. Nyt kun tiedät, millaisia ongelmia sinulla on, voit keksiä keinoja niiden kanssa pärjäämiseksi, tulipa ADD-diagnoosia tai ei. Yliopistossakin kannattaa sopia erityisjärjestelyistä mahdollisuuksien mukaan. Ongelmat sinänsä tuskin koskaan häviävät, mutta niiden kanssa voi kyllä oppia elämään varsin hyvin. :)
Osaat kirjoittaa hyvin! Sen näkee heti.
Tsemppiä!
Terveisin, äikän ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kirjailijoita, joilla on ADD. Luovuus on ADD-henkilöille ominaista. Add yhdistettynä aspergeriin voi merkitä jonkinlaista neroutta. Esimerkiksi Einstein oli ilmeisesti sekä assi että ADHD/ADD-piirteinen. Ja onhan näitä...
Nerous itsessään on neurologisesti poikkeava piirre. Tuskin Einstein assi tai ADHD oli. Mutta tuo poikkeavuus sekoitetaan niihin kun ei muustakaan tiedetä/ymmärretä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kirjailijoita, joilla on ADD. Luovuus on ADD-henkilöille ominaista. Add yhdistettynä aspergeriin voi merkitä jonkinlaista neroutta. Esimerkiksi Einstein oli ilmeisesti sekä assi että ADHD/ADD-piirteinen. Ja onhan näitä...
Nerous itsessään on neurologisesti poikkeava piirre. Tuskin Einstein assi tai ADHD oli. Mutta tuo poikkeavuus sekoitetaan niihin kun ei muustakaan tiedetä/ymmärretä.
Kyllä Einsteiniä on ihan yleisesti epäilty aspergeriksi, johtuen hänen sosiaalisten taitojen "heikkoudesta", yksityiskohtiin keskittymisestä, henkilökohtaisten ihmissuhteiden vaikeuksista, tietynlaisesta joustamattomuudesta jne. Hänellähän oli nykytiedon valossa autismikirjon piirteitä, mutta ei ongelmia kielellisessä tai älyllisessä kapasiteetista (päinvastoin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että sait diagnoosin, se on varmasti suuri helpotus. Sain itse diagnoosin 15-vuotiaana ja löysin sitten sopivat lääkkeet, olen nyt lukion toisella luokalla ja opinnot sujuvat huomattavasti paremmin, kun on lääkitys käytössä. Ajatus juoksee kirkkaasti eikä jokainen rasahdus sekoita ajatuksia.
Tsemppiä! :)
Itse asiassa törmäsin joku aika sitten tutkimukseen jossa väitettiin että neurokirjossa on älykkyyden molemmat ääripäät yliedustettuina. Toki tämä edelleen koskee vain pientä osaa neurokirjolaisista, suurin osa jää älykkyydeltään sinne keskivaiheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kirjailijoita, joilla on ADD. Luovuus on ADD-henkilöille ominaista. Add yhdistettynä aspergeriin voi merkitä jonkinlaista neroutta. Esimerkiksi Einstein oli ilmeisesti sekä assi että ADHD/ADD-piirteinen. Ja onhan näitä...
Mulla on add dg mutta ei aspergeria. Kuitenkin pidän itseäni hieman sosiaalisena erakkona. Olen samaan aikaan itseäni kritisoiva kuitenkin puhelias hössö. Taiteellista lahjakkuutta on kai mutta opiskelin maisteriksi. Nyt olen työtön koska koin järkyttäviä asioita myöhemmin.
Täällä yksi add. Olen todella huono keskittymään, suorittamaan, olemaan pitkäjänteinen tai velvollisuudentuntoinen. Olen kuitenkin huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi, joten olen päässyt yliopistoon asti ja hyville arvosanoille jokseenkin minimivaivalla. Olen iloinen, että kykyni kompensoivat puutteitani, mutta joskus mietin haikeasti mihin asti saattaisin yltää, jos itsekuria ja tavoitteellisuutta olisi edes normi-ihmisen verran. Nyt kaikki tahtoo vähän jäädä, uraa ei oikein tule rakennettua eikä kontakteja luotua kun kaikki on tähänkin asti suoritettu sinnepäin ja viime tingassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kirjailijoita, joilla on ADD. Luovuus on ADD-henkilöille ominaista. Add yhdistettynä aspergeriin voi merkitä jonkinlaista neroutta. Esimerkiksi Einstein oli ilmeisesti sekä assi että ADHD/ADD-piirteinen. Ja onhan näitä...
Nerous itsessään on neurologisesti poikkeava piirre. Tuskin Einstein assi tai ADHD oli. Mutta tuo poikkeavuus sekoitetaan niihin kun ei muustakaan tiedetä/ymmärretä.
Kyllä Einsteiniä on ihan yleisesti epäilty aspergeriksi, johtuen hänen sosiaalisten taitojen "heikkoudesta", yksityiskohtiin keskittymisestä, henkilökohtaisten ihmissuhteiden vaikeuksista, tietynlaisesta joustamattomuudesta jne. Hänellähän oli nykytiedon valossa autismikirjon piirteitä, mutta ei ongelmia kielellisessä tai älyllisessä kapasiteetista (päinvastoin).
Tuo ajatus lähtee väärinpäin. Nerous itsessään on niin poikkeava piirre ettei ole ihme jos se aiheuttaa vaikeuksia muiden ihmisten kanssa toimimisessa.
Joku sitten on keksinyt nämä assit ja ADHD:t ja kaikki pitäisi niiden alle mahduttaa. Älyllisesti epärehellistä.
Amfetamiinia (mietoa, ei euforiaa tai riippuvuutta aiheuttavaa tms., pitkävaikutteista) käytetään usein AD-sairauksien hoidossa, keskittymiskyky paranee oleellisesti. Huom. lääke-amfetamiini ei ole samaa kuin voimakas huumausaine metamfetamiini tai sen johdannainen, vieläkin vaarallisempi "kristalli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd-ihmisillä on keskittymiskyvyssä vaikeuksia, eli he eivät pysty keskittymään jos joku ei viritä heidän aivojaan tarpeeksi, mutta heillä on myös aivan ilmiömäinen kyky keskittyä niihin asioihin mitkä heitä kiinnostaa. Silloin he panostavat täysillä ja siksi heillä on mahdollista kehittyä siinä asiassa erityisen hyväksi (juuri tästä syystä joillain on mielettömiä lahjakkuuksia). Eli ei kun etsimään ala mikä sydäntäsi sykähdyttää. Elä lannistu.
Toinen asia mistä itse olen erityisen onnellinen on luovuus. Kun pää on täynnä sekamelskaa ja sisältää kaiken samaan aikaan, niin sieltä vain poimii parhaat palat ja alkaa työstämään niitä. En vaihtaisi aivojani mihinkään. Lääkkeellä saan itseni tavalliseksi ihmiseksi, mutta silloin en kyllä ole parhaimmillani luovissa töissä.
Perheessäni on kaksi ADD-Asperger-piirteistä henkilöä jotka molemmat ovat testatusti huippuälykkäitä (molemmilla ÄO korkeimmassa 0,5 prosentissa) sekä yksi jota ei ole testattu mutta on selvästi varsin älykäs ja ADD-piirteinen mutta ilman AS-piirteitä. Jotenkin kyllä uskon että älykkyydellä ja ADD-/Asperger-piirteillä on tekemistä toistensa kanssa.
Koen ADHD:n enemmän siunauksena kuin kirouksena. Tosin siinä meni aikansa, että uhka kääntyi mahdollisuudeksi. Jouduin käyttämään vuosia huumeita ja sekoilemaan, ennen kuin pääsin tähän pisteeseen missä nyt olen.
Olen kielellisesti lahjakas, nopeaälyinen ja kekseliäs. Välillä tavallisten ihmisten tavanomaiset ratkaisukeinot tai lattea luovuus hämmästyttää. Olen laatikon ulkopuolella kuin kotonani ja pystyn improvisoimaan vaivatta. Ihan aina se ei ole hyvästäkään.
Koulutukseni on kolmannen asteen ja amk-tutkinto oli helppo sekä suoritettu kahdessa vuodessa. Peruskoulusta pääsin ulos ysin keskiarvolla, vaikkakin häirikön maineella. Tarkoitukseni on kouluttautua lisää, koska oppiminen on mulle helppoa. En tiedä onko se älykkyttä vai vaan hyvää muistia.
ÄO:ni on mitatu 14-vuotiaana ja silloin se oli 134. Päihteet tehneet kyllä hieman hallaa ja syönyt harmaata ainesta, mutta pärjään. Liekö syy nimenomaan ADHD:n. Olen nopea luomaan mitä tahansa ja tänä päivänä pystyn keskittymään täysillä myös epämielenkiintoisiin asioihin.
Onneni on myös loputon uteliasuus, joten aika vähän maailmasta löytyy aiheita, mitkä eivät kiinnosta.
Ilman tätä outoa ominaisuuttani tuskin kykenisin siihen kaikkeen, mihin nyt kykenen. En siis ajattele olevani älykäs tai poikkeuksellisen lahjakas, kuitenkaan. Mulla on vaan kyky antaa aivokapasiteetista tehtävän pariin enemmän prosentuaalisesti kuin ei adhd -ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi add. Olen todella huono keskittymään, suorittamaan, olemaan pitkäjänteinen tai velvollisuudentuntoinen. Olen kuitenkin huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi, joten olen päässyt yliopistoon asti ja hyville arvosanoille jokseenkin minimivaivalla. Olen iloinen, että kykyni kompensoivat puutteitani, mutta joskus mietin haikeasti mihin asti saattaisin yltää, jos itsekuria ja tavoitteellisuutta olisi edes normi-ihmisen verran. Nyt kaikki tahtoo vähän jäädä, uraa ei oikein tule rakennettua eikä kontakteja luotua kun kaikki on tähänkin asti suoritettu sinnepäin ja viime tingassa.
Ihan kuin minusta puhuisit. Itse oon löytänyt kuitenkin joskus nelikymppisenä sen "oman juttuni" ja jonkinlainen urakin tässä on muotoutumassa, vaikken olekaan mikään tuotteliain yksilö. Onneksi kuitenkin se, mitä tuotan, on priimaa ja laatu ainakin tällä hetkellä tuntuu korvaavan määrän työnantajan silmissä :-D. Tsemppiä sinne!
Tai jos on jotain hyviä linkkejä, kirjoja, ottaisin mielelläni vinkit vastaan.