Ettekö ymmärrä tekosyitä kohteliaana einä?!
Täällä usein ihmetellään, kun joku jollakin kököllä perusteella kieltäytyy jostakin/ peruu jotakin. Ettekö hoksaa, että se on tapa kohteliaasti sanoa, ettei kiinnosta? Sehän on vain fiksua käytöstä, että ei suoraan päin näköä täräytä totuutta.
Itse tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, tutustun helposti ja olen kohteliaan ystävällinen. Usein joku käsittää sen ystävyydeksi ja kokee minut hyvinkin läheiseksi ystäväksi, vaikka itse miellän saman ihmisen vain tuttavaksi. Kun tuollaiselta ihmiseltä tulee kyläilykutsua tai ties mitä kummiksi pyytämistä, mieluummin sanoo jotakin epäsuoraa kuin toteaa toisen olevan niin vähämerkityksinen elämässäni, ettei kiinnosta ystään.
Kommentit (38)
Sanotteko sen suoraan vai onko parempi sanoa, ettei ehdi ja vähitellen kysyjä voi vetää itse johtopäätökset?
Kyllä mä sen olisin kertonut suoraan jos olisin halunnut.
jos sanoo et sori ei sovi, miks ei voi uskoo ja sanoo ok. pitää sit selitellä ja mahd. keksii joku tekosyy
On se kumma, kun ei voi mennä kylään, vaan pitää olla menemättä tekosyyn varjolla. Tekosyyt ovat peffan reijästä. Jos ei sano kunnon syytä, niin tottakai sitten sitä intetään. Ärsyttävää, jos kutsuu kylään ja joku vaan kiertelee.
Jos et missään nimessä halua kylään ja kyse on nimenomaan siitä, ettei ko. ihminen kiinnosta yhtään, niin sanotko sen hänelle suoraan?
Onko siis muiden oltava käytettävissäsi aina ellei heillä ole erityistä syytä kieltäytyä? Miksi " kiitos ei" tai " ei sovi" ei riitä?
Kyllä pitää sanoa tarkemmin syy. Todella loukkaavaa, että on vaan muuta menoa. Vessaanko menet.
No, entä jos oikeasti ei ole muuta menoa, mutta mieluummin on vaikka kotona kuin tapaa kutsujaa. Onko parempi sanoa se suoraan?
Eikö sulla ole käytöstapoja ollenkaan. Siis et ollenkaan osaa arvostaa muita ihmisiä. Mene kylään, jos kutsutaan. Kyllä sä kotona ehdit olla.
Kai saan itse valita seurani ja tekemiseni. Itselläni on työ, jossa tapaan koko ajan uusia ihmisiä (jopa 50 uuttaa naamaa viikossa) ja kaikenlaisia kutsuja ym. tulee paljon enemmän kuin kaipaan. Onko todella muiden mieliksi juostava niissä kaikissa?
Ettekö te aikuiset ihmiset voi hyväksyä sitä, että jokainen valitsee ITSE tapansa ja seuransa viettää vapaa-aikaansa olematta siitä kenellekään tilivelvollinen? Kun joku sanoo, minulle että ei sovi se on mielestä vain toteamus ettei se aika ole nyt minua varten. Miksi loukkaantua siitä, etteivät muut ole aina läsnä minulle? Ja mitä sillä tiedolla tekee, mihin toinen sen aikansa käyttää?
En kyllä sanoisi niin suoraan, että seurasi ei huvita tms. Mutta itse olen joskus sanonut esim. että olen työpäivästä kovin väsynyt ja haluan huilata hetken. Tai että on pakko välillä tehdä kotihommia, mitkä olin sille päivälle suunnitellut. Jos kyseessä on joku vähemmän tuttu, niin välttelen tapaamista ja puheluita. ( kännykästä kun näkee kuka soittaa).
Minulla on yksi tuttu, joka aina kun nähdään kaupassa tms. niin alkaa keksiä tarinaa minkä takia ei ole käynyt meillä. Huvittavaa, koska en ole edes pyytänyt. Ja ihme tekosyitä sillä aina on.
Pitäisi tilittää kaikki menonsa, jotta voi kieltäytyä. Hah hah!
jotka kuitenkin pitävät itse sinua todella hyvänä ystävänään (jos kerran kummiksikin pyydetään) niin miksi ihmeessä annat näille ihmisille sellaisen käsityksen, että olette jotakin ylimpiä ystävyksiä? Herranjumala. Minua loukkaisi todella paljon, jos pitäisin jotain ihmistä hyvänä Ystävänä, mutta tämä " ystävä" ei voisi olla vähempää kiinostunut ja välttelisi kyläkutsuja yms.
En todellakaan haluaisi kaltaistasi ihmistä " ystäväkseni" .
Taitaa olla korkea itseluottamus, kun sosiaalisia taitojasi niin kehut. Onneksi olkoon siitä. Mutta seuraavalla kerralla, kun " ystävystyt" , niin onko pakko käyttäytyä niin, että vastapuoli erehtyy luulemaan sinua " ystäväksesi"
joka oli sellanen kaikkien kaveri. Oli aina toosi ystävällinen, tooosi kiinnostunut toisen asioista.
Ensin luulin, että hän halusi ystävystyä. Vähitellen huomasin, että hän oli samanlainen kaikille edessäpäin, mutta puhui selän takia muista " rasitteina" . Meidän välit hiipuivat.
Luulen, että hän vielä tukehtuu tuohon tyyliinsä. uskoisin, etä moni luulee olevansa hänen kaverinsa ja jopa kummiväleissä, eikä tajua olevansa rasite tämän " ikiauringon" silmissä.
kiertele ja kaartele. Yks toinen kaveri aina kun nähdään, perustelee suureen ääneen mikseivät ole käyneet meillä kylässä - hassua ja rasittavaa, sillä en ole heitä edes koskaan kutsunu!! Hän käy meillä suurien suunnitelmiensä jälkeen n kerran kaksi vuodessa, eikä koskaan kutsu meitä heille. Asian vierestä, mut outoa..
Osalla ihmisistä ei ole vaan silmää nähdä mikä on sosiaalista sujuvuutta ja mikä lähempää ystävyyttä. Ei kai sitä tarvitse rueta happamaksi kaikille ei-ystäville? Toiset kyllä ripustautuvat jokaiseen vähänkin mukavaan ihmiseen samantien.
En ole ap, mutta itselläni myös työ, jossa jatkuvasti olen ihmisten kanssa. Se on koulinut minut ystävälliseksi ja seurassa pärjääväksi ja helposti tutustuvaksi (siis päällisin puolin tutustuvaksi). Nuo asiat helpottavat elämää, mutta eivät kuitenkaan tarkoita että olisin kaikkien kanssa ystävä ja kaipaisin läheisempiä välejä. Enkä hauku noita ihmisiä selän takana tai vastaavaa, toivoisin vaan ihmisten ymmärtävän ettei kaikki small talk ole ystävystymistä vaan normaalia sosiaalista kanssakäymistä muuten.
vaikka itse kokisit yhdistäväksi vain työn. Olen miettinyt, onko toisilla niin vähän oikeita ystäviä, että kuka vaan otetaan heti lähipiiriin?
Kyllä sitä voi ihan kohteliaasti kieltäytyä valehtelematta.