Ettekö ymmärrä tekosyitä kohteliaana einä?!

Yksi tuttu kutsui itsensä syntymättömän lapseni kummiksi silloin kun kuuli raskaudestani, vaikka olimme tuntenet vasta pari kuukautta. Todella tungettelevaa niin kuin muutenkin hänen tyylinsä. En edes välitä erityisemmin koko ihmisestä ja paljon tylsempää seuraa saa hakea. Kaikkien pitäisi kokoajan huomata hänet niin, että vaikka paikalle olisi kutsuttu 10 ihmistä niin kaikkien pitäisi jaksaa puhua koko illan hänestä, hänen poikaystävästään tai heidän autonromusta joka on jostain syystä niin hieno..hohhoijaa...



Pyytää ihan liian usein kylään, enkä kehtaa sanoa kuin jotain ympäripyöreää.



Voisin tietysti sanoa suoraan, että olet puuduttavan tylsä pikkukakara ja en todellakaan jaksa kuunnella sun horinoitasi.

Kyllä mä mielelläni tutustun paremmin mukaviin ihmisiin ja ystävystyn vaikka lähipiirissiä ihmisiä on jo valmiina.



Alkuperäiseen sanoisin, että valkoiset valheet on joskus parempi kuin totuus. Eihän kaikille kehtaa edes totuutta sanoa. Esim usein käy niin, että mieheni on masentunut eikä halua nähdä ihmisiä. En ole tästä juuri kellekään puhunut, on mieheni henk koht asia. Kun meitä kutsutaan, joudun usein valehtelemaan, että mieheni on töissä tms. ja menen yksin tai en mene ollenkaan. Mielestäni tämä ei ole keneltäkään pois kun ei liity heihin mitenkään.

Vierailija:

vaikka itse kokisit yhdistäväksi vain työn. Olen miettinyt, onko toisilla niin vähän oikeita ystäviä, että kuka vaan otetaan heti lähipiiriin?

Mitähän ap sitten tarkoittaa ystävyydellä? Mitä puuhastelet niiden ihmisten kanssa, jotka sinua luulevat ystäväkseen? Miten " ystävyytesi" näihin ihmisiin syntyy?

Itse olen saanut parin viime vuoden aikana kaksi hyvää ystävää, toisen työpaikan ja toisen harrastuksen kautta. Ensin ollaan oltu tekemisissä työpaikalla/harrastuksen parissa. Huomataan, että meillä on paljon yhteistä; juttu luistaa jne. Tekstaillaan. Soitellaan. Jutellaan henkilökohtaisemmista asioista, käydään lenkillä, käydään kaupungilla kahvilla, baareissa. Sitten kutsutaan kylään, istumaan iltaa, saunomaan. Vietetään yhdessä ehkä juhannusta/uuttavuotta tms. Ja ollaan säännöllisesti tekemisissä.

En tiedä, miten muilla ystävyys " syntyy" , mutta en kyllä itse tekisi noita edellämainittuja asioita ihmisten kanssa, joiden seurasta en oikeasti ole tippaakaan kiinnostunut.

Jos näin kuitenkin on, et voi kyllä kun syyttää itseäsi ja omaa hölmöyttäsi.

luulevat, että ollan ystäviä, kun ollaan puhelinnumeroita vaihdettu??

:o



T:35

Nuo tapaukset, joissa minut mielletään heti ystäväksi, ovat sellaisia joissa toinen alkaa kertoa suhteellisen henkkoht asioita vaikka ei juuri tunneta. Ollaan siis tekemisissä työn, harrastuksen tms. jutun takia eli ei toistemme takia. Usein olen ihmeissäni, että joku puhuu niin henkkoht juttuja samantien, mutta kuuntelen koska asia on toiselle tärkeä ja voin jotakin ystävällistä sanoa. En kuitenkaan itse kerro vastaavia juttuja ja usein yritän keventää keskustelun tyyliä hienovaraisesti.



Joskus noissa tapauksissa toinen olettaa yhden tuollaisen jutun jälkeen, että olemme ystäviä ja minun kanssa puidaan omat asiat jatkossakin. En tiedä, miksi vedän puoleeni tuon tyylisiä ihmisiä? Ne, jotka ihan aidosti ovat minulle ystäviä, olen " ottanut" ystävikseni kuten edellä oleva omassa kirjoituksessaan kertoi.



Tuntuisi vaan aika pahalta sanoa jokaiselle asioitaan vuodattavalle, että ei kiinnosta. Ei nimittäin haittaa jos joku puhuu noin vaikka olenkin lähes vieras. Se haittaa, jos sen jälkeen pitäisi jatkaa läheisellä linjalla.



Olen ammatiltani toimittaja ja siinä työssä kuuntelen paljon ihmisten omia asioita. Olenko liian sujuva siinä työn ulkopuolellakin? Onko tämä vain minulla näin?

Syynä voisi olla, että olen oikeasti niin kiinnostunut ihmisestä kuin annan ymmärtääkin, eli jos kuuntelen toista, niin kuuntelen koska minua kiinnostaa hän ja hänen elämänsä. Mitä Leelian lepotuoleja te oikein olette, luulisi nyt että aikuinen ihminen osaa itse määritellä etäisyytensä toiseen ihmiseen ilman, että täytyy kehitellä tekosyitä.



Minä ainakin näen ystäviäni ja sellaisia en näe, jotka eivät ole niin tärkeitä..eivätkä kyllä tule kyselemäänkään. Kuulostaa teennäiseltä tuollainen käytös.

...ei kuulosta ystävyydeltä.



myös itselläni on sellainen ominaisuus (äidillisyyttä?), että ihmiset alkaa hyvin pian kertoa tooooooosi henkilökohtaisia asioita ja huolia. mutta eivät jotenkin edes muista kysyä mitä minulle kuulu, tai jos itse kerron, jaksa kuunnella. joten en voi kyllä ajatella heistä, että he olisivat mitenkään ystäviäni tai sellaisiksi tulossa.

itselläni on tasan yksi ystävä ja se riittää. tuttuja on kyllä eri yhteyksistä mutta sellaisina haluan heidät pitääkin enkä syventää tuttavuuttamme ystävyydeksi. työkaverinikin haluan pitää vain työpaikalla enkä jaksa viettää heidän kanssaan vähää vapaa-aikaani.



vietän mieluummin aikaa perheeni kanssa enkä jaksa juosta ympäri kyliä tuttujen luona kahvittelemassa ja jaarittelemassa niitä näitä. ja koska en kehtaa sanoa suoraan ettei ystävyytesi kiinnosta niin keksin tekosyitä miksen voi tulla. olenpa joskus tehnyt niinkin että luvannut tulla ja viime hetkellä peruutan kun en ole kehdannut aikaisemmin kieltäytyä.

luonne, että monet ns. hyvän päivän tuttavat pitävät minua läheisempänä kuin olenkaan. Hyvät ystävät on asia erikseen!

Et ole ollut koko ihmisen kanssa tekemisissä vuosiin eikä sinua kiinnosta tavata häntä. Mitä sanot hänelle puhelimessa? Ja nimenomaan tilanteessa, jossa EI KIINNOSTA eli syy ei ole kiireessä tms.

Osalla ihmisistä on taas " kysyntää" liiankin kanssa.

Toivottavasti en tapaa sinua koskaan!

samoin?

Vierailija:

Sanotteko sen suoraan vai onko parempi sanoa, ettei ehdi ja vähitellen kysyjä voi vetää itse johtopäätökset?

Rehellisestikin voi olla kohtelias eikä rehellisyys tarkoita asioiden " täräyttämistä" . Joku pohti, että entä jos kysyjä vain inttää ja inttää oikeaa syytä vaikka oikea syy loukkaisi. Minusta vastuu on kysyjällä. Jos uskaltaa kysyä, pitää kestää myös vastaus.

Kyllä hyviin käytöstapoihin kuuluu tekosyyt, jos totuus on toista loukkaava.

Vierailija:

Kyllä hyviin käytöstapoihin kuuluu tekosyyt, jos totuus on toista loukkaava.

Hyviin tapoihin kuuluu rehellisyys eikä valehtelu.

Minusta olisi tosi loukkaavaa, että ihminen josta pidän paljon, sietää minua vain siksi ettei keksi tekosyitä vältellääkseen minua. Myös tekosyiden keksiminen loukkaa.