Lue keskustelun säännöt.
Kerro kokemiasi henkisen väkivallan esimerkkejä
18.05.2020 |
Kerron yhden, joka ei tule ainakaa kaikilla heti mieleen. Pidempiaikainen miesystäväni ei pitänyt yhtään asumismuodostani, joka oli rivitalo. Hänen mielestään ainoat oikeat elämistavat olivat omakotitalo, jossa hän asui ja kerrostalo, jossa hän eli lapsuutensa. Hän usein sohvalla istuessaan koputteli seinään ja joskus suorastaan hakkasi. Ja naapuri asui siis seinän takana. Tällä hän selkeästi viestitti, että inhosi minun kotiani ja naapuritkin saa siitä kärsiä. Kun huomautin asiasta, tuli vastaukseksi vaan "Jaa" ja homma jatkui.
Kommentit (59)
Huumoriksi verhoillut "läpät' on niitä pahimpia. Kyllä se, jolle ne sanotaan, ymmärtää niiden pohjimmaisen tarkoituksen. Ja sanoja sen kyllä tietää, vaikka muuta väittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin etäopiskella ja ex dissasi opiskeluani. Piti kovaa ääntä ja kun häiriinnyin, sanoi että "miten tulevalla akateemisella ihmisellä voi olla noin huono keskittymiskyky, kertoo ettei susta ole tutkijaksi"
Exä jankkasi usein, että; "Eikö sun kannattais jo vaihtaa tuo autonromu pois". Ei ollut mikään romu, ja hänen omansa oli kyllä huonompi. Tiesi vielä, ettei minulla ollut rahaa edes uusiin vaatteisiin. Toiseksi, ei ketään saa yrittää painostaa tekemään kallista ostosta, ilman omaa aloitetta ja halua.
Ex-mies ja yhteisen lapsemme isä. "Pidä suusi kiinni, kun et puhu kuin tyhmiä asioita", näin kehoitti kaupassa kerran. "Olet niin rumakin". Suhteen loppuaikoina ei katsonut päinkään, olin kuin ilmaa. Jne
Vierailija kirjoitti:
Exä jankkasi usein, että; "Eikö sun kannattais jo vaihtaa tuo autonromu pois". Ei ollut mikään romu, ja hänen omansa oli kyllä huonompi. Tiesi vielä, ettei minulla ollut rahaa edes uusiin vaatteisiin. Toiseksi, ei ketään saa yrittää painostaa tekemään kallista ostosta, ilman omaa aloitetta ja halua.
Tulkitseeko joku tämänkin henkiseksi väkivallaksi? Sitten on hyvin paljon sellaista ollut elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks on juuri sellainen että naamioi haukkumista vitsiksi ja väittää sellaisia juttuja joissa ei mitään järkeä ja väittää vielä olevan jotain totuuden siemeniä joita ei ja sitten vielä niin että se levittelee ja myös laittaa muut levitteleen ties missä niin siihen erittäin hankala puuttua ja myös puolustautua niin se on väkivaltaa ja se on erittäin väkivaltainen ja niin myös muut mutta huomaakohan ne muut
Niitä on monta. Isäni tykkää "vitsailla" vaikka se oikeasti loukkaa. Haukkunut minua syöpöksi kun lapsena söin koulun jälkeen vain yhden jäätelön tai välipalaa koska tiesin, että päivälliseen olisi monta tuntia. Sanoi että en mahdu pian ovesta ulos. Olen rakenteeltani muodokas, mutta en kuitenkaan ole koskaan ollut lihava tai ylipainoinen. Vika ei ollut koskaan isässä, tietysti... Vika on aina muissa. Ihmekös koen huonoaa omaatuntoa näin 26-vuotiaana siitä jos herkuttelen välillä vaikka yksin asunkin. Isäni kysyy poikaystävästäni aina sellaiseen sävyyn kuin toivoisi että minut on jätetty tai jotain. Kysyi esim, vihjailevasti no missäs X on? Kun vastasin ihan tavallisesti että töissä, ilme oli pettynyt. Kokeeko hän ylpeyttä siitä että on yhä naimisissa toisin kuin sisaruksensa? En nyt sanoisi liittoa onnistuneeksi, kun oma äitini joutuu isäni kaltaista miestä sietämään eikä uskalla erota... En ole ainoa uhri, äitini on joutunut enemmän sietämään mutta äitini on että: "Mutta kun isäsi on tätä ja tätä, koita ymmärtää..." Hmm, enpä taida. Siihen on äidillä oma menneisyys takana eli hylätyksi tulemisen pelko ja muut, en lähde tarkemmin analysoimaan. Onneksi pääsin muuttamaan kotoa, mutta minkälaisen itsetunnon kanssa varustettuna? Ei kauhean hyvän, vaikka nyt olenkin onnellisessa parisuhteessa selkeästi paremman miehen kanssa ja hän tietää kokemuksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huumoriksi verhoillut "läpät' on niitä pahimpia. Kyllä se, jolle ne sanotaan, ymmärtää niiden pohjimmaisen tarkoituksen. Ja sanoja sen kyllä tietää, vaikka muuta väittäisi.
Tää on niin totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä jankkasi usein, että; "Eikö sun kannattais jo vaihtaa tuo autonromu pois". Ei ollut mikään romu, ja hänen omansa oli kyllä huonompi. Tiesi vielä, ettei minulla ollut rahaa edes uusiin vaatteisiin. Toiseksi, ei ketään saa yrittää painostaa tekemään kallista ostosta, ilman omaa aloitetta ja halua.
Tulkitseeko joku tämänkin henkiseksi väkivallaksi? Sitten on hyvin paljon sellaista ollut elämässäni.
Kaikki ihmiset kokee sanomiset omalla tavallaan. Jos sanat tuntuu pahalta, ilkeilyltä, ahdistelulta ym, niin kyllä se on henkistä väkivaltaa. Jo ilkeät ilmeetkin on sitä, jos ne vaan satuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex siirsi tavatoitani eri paikkoihin, missä minä niitä olisin säilyttänyt ja kun yritin etsiä niitä, niin väitti ettei ole nähnyt. Antoi minun etsiä pitkät ajat ja valitti kun en osaa pitää tavaroistani huolta (vaikka tiesin tasan tarkkaan mihin ne olin laittanut) ja lopulta haki ne jostain täysin eri paikasta ja totesi vain että "tässähän tämä on, miten et muka löytänyt". Tämäkin aiheutti mielipahaa ja stressiä, jos oli vaikkapa kiire johonkin, mutta kurjempaa oli se kun hän välillä heitti tavaroitani roskiin, jos eivät olleet hänen määräämällä paikalla. Yleensä ei myöntänyt tätä, jos oli vaikkapa vienyt jo roskat, väitti että olen vain hukannut. Jos löysin roskista tavaroitani (esim kouluun liittyviä, vaatteita jne) sanoi vain että olivat väärässä paikassa niin heitti roskiin. Esim jos olin tehnyt keittiön pöydän ääressä koulutehtäviä ja vihko ja penaali olivat pöydällä, oli se syy heittää ne roskiin, kun eivät kuulu keittiöön.
Toinen inhottava oli että riitatilanteissa haukkui tosi rumasti/teki jotain väärin ja kun sanoin etten hyväksy sellaista käytöstä tai puhetta, väitti että olen hullu ja keksinyt koko asian, hän ei ole sanonut/tehnyt mitään. Tosin tämä toimi myös toisin päin, hän saattoi keksiä päästään jotain mitä minä olisin sanonut/tehnyt/vaatinut (vaikka tasan tarkkaan tiedän etten ollut) ja vain jankkasi ja intti näitä totuutena.
Sitten lievempiä juttuja, mutta kurjia kumminkin. Hän esim yritti rajoittaa herkkujeni syömistä (olen aina ollut alle bmi 21). Hän vaikka meni kauppaan ja pyysin tuomaan minulle jotain tyyliin pienen karkkipussin, ei koskaan tuonut. Jos hän osti itselleen silti herkkuja (vaikka oli "unohtanut" minun herkkuni), hän ei antanut minulle niistä yhtäkään. Ehkä joskus voi unohtaa ostaa joo, mutta ei joka kerta. Sitten ostaa itselleen ison säkin irtokarkkeja ja kun kysyn, riittäisikö minulle niistä pari, niin ei onnistu. Ei, vaikka hän ei olisi itse syönyt pussia loppuun, hän heitti loput roskiin. Ilmeisesti siksi, etten minä syö niitä. 😅
On tuttua. Minun kotipaikkakuntani on junttila, vanhempani ovat ääliöitä, sisarukseni luusereita, koulutukseni turha, työni joutavaa...eikä siinä mitään. Mutta kun hänen vastaavistaan ei saa sanoa minkäänlaista poikittaista sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi esimerkki monista asioista, lievimmästä päästä toki. Olin ostanut vähistä rahoistani herkkuja itselleni, ex pyysi saada syömään osan ja sanoin että sillä ehdolla jos hän käy kaupasta ostamassa tilalle uudet. Lupasi. No, hän kävi kaupassa, eli siinä pienessä Lidlissä jossa ei tosiaankaan ollut minulle mitään (erikoisruokavalio), vieressä olisi ollut normikauppa josta olisin saanut antamani herkut takaisin. Hän tuhlasi rahansa omiin juttuihinsa ja sanoi vaan että voi voi.
Jatkuvaa haukkumista, raivoomista, "sääntöjen" muuttamista, vähättelyä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valvottaminen. Usein, kun olin mennyt jo nukkumaan aikaisen aamuherätyksen vuoksi, mies jäi vielä katsomaan tv:tä tms. Juuri kun olin nukahtanut, mies paukkasi makuuhuoneeseen, laittoi valot päälle ja kovalla äänellä sanoi haluavansa keskustella "asiat selviksi". Heräsin tietysti ja kerroin olevani nukkumassa ja että voisimmeko keskustella asiasta huomenna. Mies poistui, mutta tuli uudestaan esim 20 min päästä, kun olin juuri uudestaan saanut unen päästä kiinni. Tätä toistui useamman kerran, minkä jälkeen en enää saanutkaan unen päästä kiinni, koska odotin vain seuraavaa vierailua makuuhuoneessa. Samaan aikaan takaraivossa jyskyttää ajatus, että olisi pakko saada nukuttua edes vähän ennen seuraavaa työpäivää.
Kaikenlainen loisiminen ainakin. Itselle tulee tyhmä olo jos asiasta sanoo.
Tietynlaiset miehet, joilla on impulssiongelmia, ilmestyy "nälkäkuoleman partaalla".
Ei kuitenkaan kelpaa puuro tai perunat, vaan pitää olla pihviä tms.
Eli ruoan loisiminen. Vippaaminen. Rahat ja tavarat. Et saa koskaan takaisin.
Seksuaalisiin tekoihin painostaminen. Sitä vain ajattelee että suostuin, ettei sen tarvinnut käyttää väkivaltaa. Jälkeenpäin kuitenkin tosi hyväksikäytetty olo, mutta kun tekijä vakuuttaa että hänellä oli tosi kivaa, "mitä sä nyt tollee, oonkin epäillyt että sulla on jotain mielenterveysongelmia" niin se ei ymmärrä, että toisen kokemusta ei voi toinen määrittää.
Henkisen väkivallan tekijä ei voi käsittää, ettei kukaan voi määrittää toisen kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä jankkasi usein, että; "Eikö sun kannattais jo vaihtaa tuo autonromu pois". Ei ollut mikään romu, ja hänen omansa oli kyllä huonompi. Tiesi vielä, ettei minulla ollut rahaa edes uusiin vaatteisiin. Toiseksi, ei ketään saa yrittää painostaa tekemään kallista ostosta, ilman omaa aloitetta ja halua.
Tulkitseeko joku tämänkin henkiseksi väkivallaksi? Sitten on hyvin paljon sellaista ollut elämässäni.
Kaikki ihmiset kokee sanomiset omalla tavallaan. Jos sanat tuntuu pahalta, ilkeilyltä, ahdistelulta ym, niin kyllä se on henkistä väkivaltaa. Jo ilkeät ilmeetkin on sitä, jos ne vaan satuttavat.
Totta. Nyt tajuan kaikki seksuaaliset ahdistelut yms paremmin.
Onko se henkistä väkivaltaa, jos yrittää kertoa tunteistaan ja saa vastaukseksi "voi voi"? Siis ei pahoittelua vaan vähättelyä. Tai jos puhuu jostain ikävästä fiiliksestä niin toinen vastaa, että "jos tuntuu pahalta niin voit poistua", tarkoittaen suhteen lopettamista.
Lyttääminen ja vähättely, usein vitsailun varjolla, ehdotukset, miten voisit muuttua paremmaksi esim ulkonäöltä, ulkonäön kontrollointi, jatkuva vastaanväittäminen aivan kaikessa, se ettei koskaan pyydä anteeksi, mykkäkouluilu, se että väittää, että ei olisi sanonut tai tehnyt jotain, mitä on sanonut tai tehnyt, pettäminen, liika mustasukkaisuus, valehtelu
Kokemusta on tullut tuollaisista miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Onko se henkistä väkivaltaa, jos yrittää kertoa tunteistaan ja saa vastaukseksi "voi voi"? Siis ei pahoittelua vaan vähättelyä. Tai jos puhuu jostain ikävästä fiiliksestä niin toinen vastaa, että "jos tuntuu pahalta niin voit poistua", tarkoittaen suhteen lopettamista.
Vähättely ja erolla uhkaaminen ovat henkistä väkivaltaa.
Mun eksä aina naureskeli ja ”vitsillä” dissas mulle tärkeitä asioita (haukku mm. mun kotikaupunkia tuppukyläks, pilkkas sarjoja joista pidin esim. keksimällä niistä typeriä lempinimiä ja arvosteli salia jossa kävin). Hänen mielestään oli vaa läppää mutta ei kovin kivalta kyllä tuntunu..
Edellä mainitun lisäksi yritti kontrolloida mua (oli äärimmäisen mustasukkainen) ja halus myös muuttaa mua itelleen mieluisaksi (pukeutuminen, koulupaikka).