Kerro hieno luontokokemus

Kerran kun puuhastelin pihalla istuen piharakennuksen portailla tuli ystäväni vanha varis kahden metrin päähän ja istuskeli siinä nurmikolla vartin seuranani. Varikset on mun kavereita ! Tuntevat jopa mun autoni.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun puuhastelin pihalla istuen piharakennuksen portailla tuli ystäväni vanha varis kahden metrin päähän ja istuskeli siinä nurmikolla vartin seuranani. Varikset on mun kavereita ! Tuntevat jopa mun autoni.[

Kerran pyöräillessäni tekivät varikset ennätyksiä kuka uskaltaa lentää lähimpää, yhdellä osui siipi korvaani kun taas toinen läsäytti mahansa pipooni. Taidan olla merkitty mies. Niin eivät siis olleet vihaisia tosiaankaan.

Meillä oli varis lemmikkinä lapsuudessa. Piti kaataa niiden peräpuu, niin pudoteltiin poikaset ensiksi pesästä. Yksi otettiin lemmikiksi. Oppi nimensä, ja tuli kutsusta. Oppi laskeutumaan olkapäälle, kun pyöräilin. Kesän ajan se pyöri pihapiirissä, syksyn myötä käynnit harvenivat.

Ehdottomasti paras luontokokemus on vuosien takaa sorsajahdista. Loppusyksyllä merenrannassa iltapassissa. Mereltä lensi auringon laskun jälkeisessä hehkussa matalalla suoraan kohti sinikko-pari. Piiput tyhjiksi ja molemmat tippuivat. Lähemmäs tippunut viuhahti n. metrin päästä ohi. Keräilin linnut talteen, suolisten ne ja ihailin vielä hetken rannassa hienoa hetkeä.

Esim eilen. Pitkä maastolenkki ratsain. Hyväpohjaisella pitkällä suoralla hyvää, reipasta mutta hallittua laukkaa. :) Niin parasta. ! Toinen taattu hyvä on ihana kansallispuiston metsäreitti. Niin kaunista vanhaa metsää, sielu tosiaan lepää. Pituutta 9km, juuri hyvä, tuntee liikkuneensa kun reippaasti kävelee mutta ehtii/ jaksaa muuallekin tämän jälkeen samana päivänä.

Menen tämän aina aamupäivällä niin saa yksin kävellä. :)

Tämä tapahtui Nepalissa. Olimme ensimmäistä päivää Pokharassa ja katselimme seutuja. Päädyimme kuivan joen uoman reunalle ja sen pohjalla oli satoja korppikotkia. Sinne oli pudonnut vesipuhveli. Se oli aika pysäyttävä näky raadollisuudessaan.

Meidän perhe sai monta vuotta ihmetellä lumikon ihmeellistä elämää mökin kiviaidassa, hassua oli se että tuntui elävän siellä yksin, emme koskaan nähneet sillä kumppania tai poikasia, mietimme että saattoiko kiviaita olla sille jonkinlainen varasto?

Mutta monta vuotta tuo pieni sankari oli meidän ilonamme ja varoitteli jos tulimme liian lähelle, se oli niin liikuttava:)

sitten eräänä kesänä sitä ei enää näkynyt:(

Se kun Talvella lintulaudalleni lensi päästäinen.

Joskus koulussa tehtiin esitelmiä ja mä tein silkkiuikusta ja sen jälkeen näin järvellä silkkiuikun. Myös kerran alkukesästä rannalle mennessä siinä ihan rannassa ui silkkiuikkuja ja mulla oli taas silloin allergiaoireita ja ääniongelmia oli silloin niin paljon että ei paljon voinu puhuakaan niin mä ja ne silkkiuikut kuulostettiin ihan samalta, yhtä käheeltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli varis lemmikkinä lapsuudessa. Piti kaataa niiden peräpuu, niin pudoteltiin poikaset ensiksi pesästä. Yksi otettiin lemmikiksi. Oppi nimensä, ja tuli kutsusta. Oppi laskeutumaan olkapäälle, kun pyöräilin. Kesän ajan se pyöri pihapiirissä, syksyn myötä käynnit harvenivat.

Oho. Isälläni oli lapsena myös varis "lemmikkinä". Se löysi naapurilta pudonneen kultaisen korun, muistelen että olisi ollut sormus.

Kävelin puistossa lintumiehen kanssa. Hän pysähtyi ja osoitti isoa puuta. Vasemmalla tornipöllö ja oikealla huuhkaja. Jälkimmäinen pudottautui siivilleen ja lensi ylitsemme. Aivan äänettömästi. Ihan omaa luokkaansa luontokokemusten joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Se kun Talvella lintulaudalleni lensi päästäinen.

Kiipesi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli varis lemmikkinä lapsuudessa. Piti kaataa niiden peräpuu, niin pudoteltiin poikaset ensiksi pesästä. Yksi otettiin lemmikiksi. Oppi nimensä, ja tuli kutsusta. Oppi laskeutumaan olkapäälle, kun pyöräilin. Kesän ajan se pyöri pihapiirissä, syksyn myötä käynnit harvenivat.

Oho. Isälläni oli lapsena myös varis "lemmikkinä". Se löysi naapurilta pudonneen kultaisen korun, muistelen että olisi ollut sormus.

Isälläni oli myös, taisi olla yleistä.

Kyllä se vähän harvemmin nähtyjen lintujen bongaaminen. Kerran oli kerrostalon pihalla kaupungilla varpuspöllö. Mietin, että onko loukkaantunut, mutta googlella löytyi tietoa, että on normaalia, etteivät syksyllä pelkää ihmistä ja saattavat tulla kaupunkiin. Siitä se sitten lähtikin lentoon.

Ihania keväällä ovat vesilinnut suurine poikuineen. Se tietty on surullista, että jotkut pöllivät toisten poikasia, mutta upean näköisiä ne jonot silti on. 23 poikasta Isokoskelon perässä on ennätys, mitä olen nähnyt ja kyennyt laskemaan kerralla.

huhkain kirjoitti:

Kävelin puistossa lintumiehen kanssa. Hän pysähtyi ja osoitti isoa puuta. Vasemmalla tornipöllö ja oikealla huuhkaja. Jälkimmäinen pudottautui siivilleen ja lensi ylitsemme. Aivan äänettömästi. Ihan omaa luokkaansa luontokokemusten joukossa.

Missä Suomessa muka tornipöllöjä on! Saati sitten huuhkajan kanssa samaan aikaan? Ettet ollut Korkeasaaressa?