Herkkä poikaystävä ahdistaa

Taisin itse itkeä viimeksi kun koirani jouduttiin yllättäen lopettamaan, mutta todella harvoin itken minäkään.

Ap

Normaalimpi sun poikaystäväs siis on.

Sun poikaystävää voi ahdistaa sun tunteettomuus.

Onko siis normaalia itkeä noin paljon??

En tunne edes ketään tyttökaveria joka itkisi noin..

Ap

Jaksaako joku nainen oikeasti kiinnostua seksuaalisesti miehestä, joka vollottaa joka asiasta?

Hyi, en voi sietää valloittavia miehiä. Sori siitä teille jotka palvotte näitä nykyajan feminiinisiä nyyhkijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaako joku nainen oikeasti kiinnostua seksuaalisesti miehestä, joka vollottaa joka asiasta?

En tiennyt että itkee noin paljon. Selvisi vasta kun muutimme yhteen.

Seksissä on hyvä kyllä.

Ap

Jotenkin ahdistun siitä itkemisestä kun se on niin avointa. Lisäksi tosi pienestä alkaa itkemään riidellessä.

Viimeksi vahingossa sanoin voisiko lopettaa parkumisen, suuttui ja lähti ja jouduin pyytämään 10x anteeksi että suostui puhumaan. Riidan aihe jäi käsittelemättä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jaksaako joku nainen oikeasti kiinnostua seksuaalisesti miehestä, joka vollottaa joka asiasta?

Todellakin. Ei mua haittaa yhtään. Voin ottaa vaikka kaikki herkät miehet jos ei muille kelpaa.

Hän on vain herkkä ihminen. Itkeminen ja liikuttuminen on myös syytä nähdä eri tavoin. Itsekin liikutun aivan pienemmistäkin asioista, ja itken toki enemmän kriisitilanteissa. Kumpikaan näistä ei silti tarkoita, että olen hajoamassa. Päinvastoin. Itkeminen puhdistaa ja poistaa stressihormoneja. Voisitko ap opetella suhtautumaan itkemiseen eri tavalla? Ei kaikkien tässä maailmassa tarvitse olla kovia, sinunkaan.

Ihmiset eivät ole samanlaisia. Erityisesti herkkää ihmistä ei kannata lähteä muuttamaan hänen ominaisuuksiensa perusteella. Hän on sellainen. Anna hänen olla sellainen kuin on. Muistan The Voice Of Finlandissa tällä kaudella olleen ihanan nuoren herkän miehenalun. Kyllä tänne maailmaan mahtuu muitakin kuin maskuliinisia bodareja. Miehet eivät itke on jo vanhanajan juttuja, kuten homopelko ja rasismi. Miten silti vieläkin jotkut polkevat ihmisoikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Normaalimpi sun poikaystäväs siis on.

Tämä!

Ihan uskomattomalta kuulostaa, ettei (ilmeisesti) nuori nainen itke juuri koskaan, ”eikä kukaan tyttökavereistakaan”. Omien kanssa itkemme suunnilleen ilosta joka kerta kun näemme.

Ainoat vastaantulleet naispuoliset ”en itke koskaan” -tapaukset ovat olleet jotain yläasteaikaisia koviskiusaajia, jotka itkemisen sijaan alkoivat huutamaan tai kiroilemaan. Tosin tiedä sitten kuinka paljon mahtoivat koulun nurkan takana tai omassa kotonaan itkeskellä.

Vierailija kirjoitti:

Hän on vain herkkä ihminen. Itkeminen ja liikuttuminen on myös syytä nähdä eri tavoin. Itsekin liikutun aivan pienemmistäkin asioista, ja itken toki enemmän kriisitilanteissa. Kumpikaan näistä ei silti tarkoita, että olen hajoamassa. Päinvastoin. Itkeminen puhdistaa ja poistaa stressihormoneja. Voisitko ap opetella suhtautumaan itkemiseen eri tavalla? Ei kaikkien tässä maailmassa tarvitse olla kovia, sinunkaan.

Voisin kai. Mielestäni on ok itkeä elokuville ja kirjoille. Itsekin nauran helposti, ja tiedän että se voi ärsyttää.

Jotenkin tuo riitojen aikana itkeminen on liikaa, koska se pysäyttää koko asiaan. En vaan jaksa, kun ei ole mikään eroriiita, vaan perus esim. Voisitko käydä öisin nopeammin suihkussa - kysymys. Ihan normaali pyyntö, mutta pakko alkaa draamailla.

Ap

Minulla on samankaltainen mies, itkee vähän väliä. Mutta minusta se on voimaannuttavaa minulle, tunnen itseni vahvemmasi kuin miehen. Lisäksi minulla on ase miestäni vastaan, kun tiedän, että vain vähän rääkkäämällä saan itkupillin purskahtamaan kyyneliin.

T: Feministinainen

Mä itken melkein joka päivä, vähintään viikottain. Jos laulan autossa radion kanssa niin joku rakkauslaulu herkistää. Uutiset voi joskus itkettää. Ilosta vähän tirautan. Melkein joka riidan aikana vähän itken. Väsyneenä ärsyttää ja saatan itkeä. Kun turhaudun ja suututtaa niin kyyneleet valuu.

Normisettiä itselle. Kestää sen pari minuuttia ja siinäpä se. Ei ole iso juttu.

Sellaista räkä poskella suurta itkua ei onneksi tule usein, ei edes joka vuosi.

Kiusaajat eivät itke koskaan. Se on niille ihan kunniakysymys. Siksi niistä niin hirveitä tuleekin.

Ap, miksi ihmeessä olet miehesi kanssa yhdessä, jos noin vähättelevästi häneen suhtaudut? En itse herkkänä naisena ikimaailmassa haluaisi olla parisuhteessa tunnekylmän miehen kanssa. Ajatuskin puistatuttaa. Molemmat löytäisitte varmasti itsellenne paremmin sopivammat kumppanit.

Mun ex oli samanlainen. Aluksi ajattelin, että ihanan herkkä ja tunteellinen mies. Sitten muutaman vuoden päästä se alkoi kuitenkin häiritsemään, koska asiat päättyivät aina miehen itkuun. Itku siis tuli herkästä. Riidoista, vastoinkäymisistä ja ikävistä uutisista jne. Ongelma tuli siitä, kun se oli hänen tapa käsitellä ne asiat. Mikään ei siis muuttunut, mitään ei käsitelty ratkaisukeskeisesti ja tulevaisuuteen suunnaten, pohtien, miten jatkossa olisi hyvä toimia tai asia ratkaista. Aina tuli se itku ja sen jälkeen yleensä uni ja sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Kun sitä jatkuu noin kymmenen vuotta, alkaa se tuntua jo vääryydeltä ja saa raivon valtaan. Aloin myös ymmärtää, että itkun takana oli syvä itsesäälin tunne, joka lamautti tämän muutoin hyvinkin fiksun ja kunnollisen miehen pienenkin vastoinkäymisen edessä. Ihan kamalaa. Ei sellaisessa suhteessa voi käsitellä tai mennä eteenpäin millään tavalla, kun toinen käpertyy täysin itseensä. Siitä on minullekin jäänyt jonkinlainen trauma ja kavahdan aina, kun joku sanoo, että itku tekee hyvää tai että sen pitää antaa aina tulla ja sitä pidetään yleensä jotenkin hyvänä ja terveenä tapana reagoida asioihin. Näin varmaan silloin, kun ihminen kykenee kuitenkin myös muunlaisiin tunteiden käsittelyn tapoihin. Mutta jos se on jotenkin yksipuolisesti aina vain sitä itkua, niin ei tosiaan ole hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on vain herkkä ihminen. Itkeminen ja liikuttuminen on myös syytä nähdä eri tavoin. Itsekin liikutun aivan pienemmistäkin asioista, ja itken toki enemmän kriisitilanteissa. Kumpikaan näistä ei silti tarkoita, että olen hajoamassa. Päinvastoin. Itkeminen puhdistaa ja poistaa stressihormoneja. Voisitko ap opetella suhtautumaan itkemiseen eri tavalla? Ei kaikkien tässä maailmassa tarvitse olla kovia, sinunkaan.

Voisin kai. Mielestäni on ok itkeä elokuville ja kirjoille. Itsekin nauran helposti, ja tiedän että se voi ärsyttää.

Jotenkin tuo riitojen aikana itkeminen on liikaa, koska se pysäyttää koko asiaan. En vaan jaksa, kun ei ole mikään eroriiita, vaan perus esim. Voisitko käydä öisin nopeammin suihkussa - kysymys. Ihan normaali pyyntö, mutta pakko alkaa draamailla.

Ap

Taisimme päästä ongelman ytimeen. Onko joku kommentoinut nauramistasi? Kaikilla ihmisillä on oikeus kaikkiin tunteisiinsa ja myös näyttää tunteitaan. Tunteet eivät oikeuta mitä tahansa tekoja, mutta saa näyttää korrektilla tavalla, jos jokin tuntuu pahalta. Tunteet ovat suojakeino, hälytysmerkki, että nyt tapahtuu jotain. Yleensä positiiviset tunteet (ilo yms.) ovat sallitumpia näyttää kuin negatiivisiksi mielletyt. Kenellekään ei ole oikeutta hallita toisen tunnekäyttäytymistä, jos tilanteessa ei satuteta itseä tai muita.

En tiedä sinusta, mutta minusta ei ole normaalia riidellä tuollaisesta asiasta tai jos riitoja on toistuvasti. Kyllä kahden aikuisen ihmisen pitää pystyä asialliseen keskusteluun. Tietysti riidatkin voivat kuulua joihinkin parisuhteisiin, mutta jos toisella osapuolella on kurja olla suhteessa jossain tilanteessa on jo muutoksen paikka. Yleensä etsitään kompromissia. Riita on konfliktitilanne. Siinä otetaan yhteen. Vielä tässä tapauksessa tärkeän ihmisen kohdalla. Taustalla voi olla menneisyyden haamuja. Pelkoa, että tulee hylätyksi. Ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hän on varmasti saanut kuulla herkkyydestään tässä vaiheessa ja jos sinäkin takerrut siihen niin se tulee olemaan kova paikka. Hän tulee tuntemaan, että hänessä on jotain vikaa. Siinä millainen hän on, on jotain vikaa. Haluatko romuttaa toisen ihmisen? Terapiassa käyvät ihmiset, joiden itsetunto on murskattu. Pienet ja mitättömältä tuntuvat sanat ja teot itsestä voivat syöstä jonkun pitkäaikaiseen syöksykierteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on vain herkkä ihminen. Itkeminen ja liikuttuminen on myös syytä nähdä eri tavoin. Itsekin liikutun aivan pienemmistäkin asioista, ja itken toki enemmän kriisitilanteissa. Kumpikaan näistä ei silti tarkoita, että olen hajoamassa. Päinvastoin. Itkeminen puhdistaa ja poistaa stressihormoneja. Voisitko ap opetella suhtautumaan itkemiseen eri tavalla? Ei kaikkien tässä maailmassa tarvitse olla kovia, sinunkaan.

Voisin kai. Mielestäni on ok itkeä elokuville ja kirjoille. Itsekin nauran helposti, ja tiedän että se voi ärsyttää.

Jotenkin tuo riitojen aikana itkeminen on liikaa, koska se pysäyttää koko asiaan. En vaan jaksa, kun ei ole mikään eroriiita, vaan perus esim. Voisitko käydä öisin nopeammin suihkussa - kysymys. Ihan normaali pyyntö, mutta pakko alkaa draamailla.

Ap

Ei se ole draamailua.