Nöyristely työelämässä

Ei ole pakollista.

Luulin vastavalmistuneena että pitäisi nöyristellä, koska olin vähemmän kokenut kuin vanhemmat kollegat. Alle vuodessa ruttasivat maanrakoon ja (ammatillisen) itsetuntoni ja elämänhaluni miinuksen puolelle. Esimerkkinä laittoivat mahdottomia deadlineja, työtehtäviä joita vastavalmistunut ei voi osata, eristivät kollegoista, latasivat niin paljon töitä että olin joskus iltayhteentoista toimistolla. Kaikki tuo koska aina sanoi "joo, onnistuu". Kun lähdin tuosta työpaikasta niin haistatin telepaattiset pitkät pompottelijoille enkä siedä tulla kohdelluksi noin enää.

Nykyisessä työssä sanon selvästi EI, en voi tulla toimistolle koska minulla on vapaapäivä. EI, tuo ei onnistu koska se on hankalaa ja liian aikaavievää tähän projektiin. EI, projektin aikataulu on mahdoton joten tarvitsen apua tai enemmän työpäiviä. EI, ei onnistu tänään koska lähden aikaisemmin hakemaan kissani passin. Jotenkin tuntuu että mitä isompi änkyrä olen, niin sitä enemmän minua kunnioitetaan. En olisi ekassa työpaikassa ikinä uskaltanut harata vastaan tuolla tavalla, eikä minua kyllä siellä kunnioitettu tippaakaan ja aina olin kynnysmattona hokemassa joo onnistuu joo.