Olen sellainen kiltiltä näyttävä ja rupsahtanut äiti-ihminen ja tarvitsen muutosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Tukassa on leikkaus ja väri mutta eipä se paljon auta kun ei sitä jaksa edes föönailla.. Vaikeelta tuntuu itseensä panostaminen kun ei semmoiseen ole tottunut. Tuntuu hienostelulta.

Mitä vikaa on hienostelussa?

Snobbailua. Pröystäilyä. Yrittää tehdä itsestään paremman kuin onkaan.

Ei ole kuulunut arvoihin niin koen vieraaksi semmoisen.

Olet siis sitä mieltä, että huolitellut ihmiset ovat parempia kuin muut. Koet olevasi huonompi kuin he, ja koet että sinun täytyy viestiä muille että ymmärrät paikkasi ja tyydyt osaasi. Koet, että sinun ei sovi tuoda esille myönteisiä puoliasi kuten varakkuutta (pröystäily) tai sosiaalista asemaasi (snobbailu). 

Kuulostaapa surulliselta.

Ei tuolla arvojen kanssa ole mitään tekemistä, vaan sen että sinulla on huono itsetunto ja pelkäät herättäväsi huomiota. 

Muuten, monet ihmiset jotka leimaat "hienostelijoiksi" eivät luultavasti ajattele sinusta mitään pahaa.

Laitappa huulia rullalle sillä huono itsetunto on kyllä niillä jotka tuppaavat itseään esille.

Sana "hienostelu" kuuluu pikkukylien suurien ikäluokkien edustajille, joiden lapsuudessa oli herrojen lapsia ja muiden kakaroita.

Aina kun mulla on ollut tuollainen tunne, eli usein, olen käynyt läpi vaatekaappini ja karsinut pois rumia vaatteita ja ottanut esiin nättejä ja unohdettuja vaatteita. Olen värjännyt kulmakarvat ja kuntoillut enemmän. Lisäksi olen lueskellut naistenlehtiä ja hömppäkirjallisuutta ja katsonut oikein romanttisia leffoja. Eli enemmän kyse on mielestäni omasta sisäisestä mielentilasta, ei vain jostain yksittäisestä ulkonäköjutusta kuten kampauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Tukassa on leikkaus ja väri mutta eipä se paljon auta kun ei sitä jaksa edes föönailla.. Vaikeelta tuntuu itseensä panostaminen kun ei semmoiseen ole tottunut. Tuntuu hienostelulta.

Mitä vikaa on hienostelussa?

Snobbailua. Pröystäilyä. Yrittää tehdä itsestään paremman kuin onkaan.

Ei ole kuulunut arvoihin niin koen vieraaksi semmoisen.

Olet siis sitä mieltä, että huolitellut ihmiset ovat parempia kuin muut. Koet olevasi huonompi kuin he, ja koet että sinun täytyy viestiä muille että ymmärrät paikkasi ja tyydyt osaasi. Koet, että sinun ei sovi tuoda esille myönteisiä puoliasi kuten varakkuutta (pröystäily) tai sosiaalista asemaasi (snobbailu). 

Kuulostaapa surulliselta.

Ei tuolla arvojen kanssa ole mitään tekemistä, vaan sen että sinulla on huono itsetunto ja pelkäät herättäväsi huomiota. 

Muuten, monet ihmiset jotka leimaat "hienostelijoiksi" eivät luultavasti ajattele sinusta mitään pahaa.

Laitappa huulia rullalle sillä huono itsetunto on kyllä niillä jotka tuppaavat itseään esille.

Joopa joo, kyllä aiempi kommenttisi jo paljasti, miten onneton itsetunto sinulla on. Ei tippaakaan itsevarmuutta, vain pelkoa ja muiden sekä itsesi vähättelyä.

Vaatteet uusiksi. Laita jotain pientä repäisevää. Itse nelikymppisenä hiirulaisena hankin itselleni keinonahkaleggingsit ja pari uutta tunikaa peittämään takapuolta hieman.

Ota tatuointi tai pari. Värjää hiukset jollakin shokkivärillä.

Vierailija kirjoitti:

Ota tatuointi tai pari. Värjää hiukset jollakin shokkivärillä.

Just, tuolla tavoin näyttää vain vielä elähtäneemmältä.

Vierailija kirjoitti:

Taisit kuvailla mun nykyisen ulkonäön. Tuollaiselta just tuntuu. Kuvittelen, että sitten synnytyksen jälkeen yrittäisin ryhdistäytyä, mutta aika latteaksi ovat jääneet nuo yritykset edellistenkin lasten jälkeen. Mutta joo, ei ehkä ole kiva vasta kolmekymmentä täytettyään, että on jo vähän sellainen pehmeän mallinen ja tätimäinen. On mulla kyllä ihan pitkä tukka ja enkä ole erityisemmin lihonut lasten vuoksi, mutta onhan se vartalo muuttunut sellaiseksi pötkyläksi eikä ole kovinkaan timmi. Hiukset on sutaistu usein ponnarille ja se siitä, meikitkin jää usein laittamatta tai se on niin kevyt, että eipä se kovin kummoinen kaunistus ole. Jotain tyylimuutosta ja vähän rivalampaa liikuntaa taidan olla vailla.

Ihon kunnosta kannattaa huolehtia jos ei ehdi meikata.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet uusiksi. Laita jotain pientä repäisevää. Itse nelikymppisenä hiirulaisena hankin itselleni keinonahkaleggingsit ja pari uutta tunikaa peittämään takapuolta hieman.

Pari uutta tunikaa 😂😂😂. Herttaista.

laihdutus ja kroppa kiinteeksi jumpalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet uusiksi. Laita jotain pientä repäisevää. Itse nelikymppisenä hiirulaisena hankin itselleni keinonahkaleggingsit ja pari uutta tunikaa peittämään takapuolta hieman.

Pari uutta tunikaa 😂😂😂. Herttaista.

Plus "repäisevät legginssit". Voi apua.

ulkonäkö ja itsevarmuus huokuu sisältä ulos :) Aloita jokin kiva harrastus, jota et ole uskaltanut tai viitsinyt vielä aloittaa. Esim. kuvataiteen, musiikin tai kirjallisuuden parissa. Estetiikassa kehittyminen ja sen ymmärtäminen lisää itsetuntoa monella arvaamattomalla tavalla! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Tukassa on leikkaus ja väri mutta eipä se paljon auta kun ei sitä jaksa edes föönailla.. Vaikeelta tuntuu itseensä panostaminen kun ei semmoiseen ole tottunut. Tuntuu hienostelulta.

Mitä vikaa on hienostelussa?

Snobbailua. Pröystäilyä. Yrittää tehdä itsestään paremman kuin onkaan.

Ei ole kuulunut arvoihin niin koen vieraaksi semmoisen.

Olet siis sitä mieltä, että huolitellut ihmiset ovat parempia kuin muut. Koet olevasi huonompi kuin he, ja koet että sinun täytyy viestiä muille että ymmärrät paikkasi ja tyydyt osaasi. Koet, että sinun ei sovi tuoda esille myönteisiä puoliasi kuten varakkuutta (pröystäily) tai sosiaalista asemaasi (snobbailu). 

Kuulostaapa surulliselta.

Ei tuolla arvojen kanssa ole mitään tekemistä, vaan sen että sinulla on huono itsetunto ja pelkäät herättäväsi huomiota. 

Muuten, monet ihmiset jotka leimaat "hienostelijoiksi" eivät luultavasti ajattele sinusta mitään pahaa.

Laitappa huulia rullalle sillä huono itsetunto on kyllä niillä jotka tuppaavat itseään esille.

Mitä sinä tekisit jos sinuun kiinnitettäisiin positiivista huomiota? Vähättelisit? Nolostuisit? Vai hymyilisit ja kiittäisit kohteliaisuudesta, etkä ajattelisi että se yritti vain mielistellä/veetuilla?

Minusta on myös melko omituinen ajatus, että itseään voisi "tupata esille" vain pukeutumalla ja kaunistautumalla, etenkin jos tyyli on sellainen mikä yleisesti mielletään hyvän maun mukaiseksi ja kauniiksi (muttei yliampuvaksi tai tilanteeseen sopimattomaksi). Itse näen, että se on sitä että on suuna päänä joka paikassa, draaman kehittämistä ym. huomiohakuista käyttäytymistä ihmisjoukossa.

Mulla auttoi kun kokeilin vaatteita joita ennen olin vieroksunut. Esim. korolliset nilkkurit, vihasin, mutta huomasinkin, että hitto vie, ne sopii mulle. Sitä ennen hyväksyin vaan saappaat. Jopa verkkosukkahousut näyttää hyvältä kun ne pukee tyylillä, ei vesirajakimallediscomekon kanssa. Ihastuin myös kietaisumekkoihin ja roikkuviin korvakoruihin. Ja havaitsin, että mulle sopii muutkin luomivärit kuin tuttu ja turvallinen ruskea.

Mun neuvoni on siis, että kokeile jotakin ns. mukavuusalueesi ulkopuolelta. Oli se mitä hyvänsä :) Piristää niin mieltä kuin ulkonäköäkin.

T. 38v äitee

Älä ainakaan leikkaa lyhyttä, miesmäistä tukkaa ja värjää sitä jollain vappuvärillä joka toinen viikko. Hiukset taatusti pilalla. Vältä myös ylisuuria, telttamaisia, teinimäisiä vaatteita. Ulkoile, lenkkeile. Hyvä olo lähtee sisältäpäin :)