Miksi normaali elämä pitäisi lopettaa jossain vaiheessa raskautta?

Mutta jos olo on hyvä ja luottavainen ja haluaa mennä, niin tottakai saa matkustaa! En itsekään ymmärrä sitä, että mahdollisesti jo kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa jäädään kykkimään kotiin, eikä enää missään uskalleta käydä.

_raskas_ sykkeen korkealle nostava urheilu heikentää sikiön/vauvan hapensaantia



Tiettyjä ruokia kannattaa välttää -ihan oikeasti



Joillakin normaaliin elämään voi kuulua alkoholi, tupakka,

särkylääkkeen nappaaminen heti kun vähän kolottaa. Raskaanaollessa noita ei saa ottaa.



Ja ei kait kukaan _järkevä_ ihminen viimeisillään raskaanaollessaan mene esim. hyppimään trampoliinille tai ratsastamaankaan?

tuli vaan mieleen, kun olet noin ehdoton asiassa. Ehkäpä jokin aktiviteetti pitää lopettaa siksi, jos tulee jotain ongelmia eteen. Ehkä sinä et aio luopua mistään, mutta minä nyt en ainakaan loppuraskaudessa menisi varmaankaan ratsastamaan tai hyppisi trampoliinilla.

tai sitten jos olet tosissasi, niin ehkäpä tuossa kyseisessä asiassa sukulaiset tarkoittavat vaikka sitä, että tuskin jaksat istua autossa noin pitkää aikaa noin myöhäisillä viikoilla. Iso vauva painaa ikävästi esim mahalaukkuun autossa istuessa, ja ainakin itselläni se aiheutti sen, että alkoi oksettamaan jo pienen automatkan aikana. Samoiten iskias saattaa olla jo tuolloin niin paha, ettei autossa istumisesta tule mitään. Voi siis noinkin pitkä matka muodostua melkoiseksi koettelemukseksi ja rasittaa hirveästi.



Tietysti jos olet kaikin puolin kunnossa eikä synnytys ole antanut mitään merkkejä itsestään, niin mikäpä ettei. Itse tiedät parhaiten, eikä kannata liikaa välittää muiden mielipiteistä.

Tuskin ap tarkoittikaan normaalilla elämällä trampoliinillä hyppimistä. Lähinnä varmaan sitä, että jotkut ei voi tehdä juuri mitään kun ovat tikkuun pissanneet: ei enää siivota, ei voi lenkkeillä, perutaan ulkomaan ja jopa kotimaan matkat ja ollaan niin raskaana, niin raskaana.

ja moni ei tästäkään syystä kovin mielellään ihan loppuvaiheessa sellaisille lähde. Mistään ehdottomasta "kiellosta" ei useinkaan ole kyse.

ihan kärjistettynä tulee ekana mieleen viinin juominen mikä kuului mun normaaliin elämään ennen raskautta. Raskauden ei tarvinnut edetä kuin positiiviseen testiin kun sen lopetin... Samoin ratsastuksen lopetin kun se ei enää tuntunut mielekkäältä/hyvältä. Ja sitten korkeiden paineiden yms. vaivojen vuoksi elämää joutui rajottamaan aikasta paljon noin muutenkin. Kaikilla ei vain raskausaika suju kuin ei raskaana olisikaan. Valitettavasti. Jokainen toimii oman harkintansa mukaan. Olen myös sellainen kotirotta että ahdistuisin jos esim. joutuinsin synnyttämään 300 km päästä kodistani. Ja mielestäni olisi kurjaa roudata parin päivän ikäistä vauvaa 300 km kotiin. Ja jos synnytyksessä käykin jotain ikävää ja vauva joutuu teholle ja häntä ei ihan heti pystyttäisi siirtää lähemmäksi kotia niin voisi se kaiken muun stressin lisäksi tuntua raskaalta. No jokainen tyylillään. Kirjoituksesta tuli vähän sellainen maku että olisi jotenkin tuomittavaa rajoittaa elämäänsä raskauden takia. Mun mielestä se on enemmän kuin ok.

Ja kysymykseen raskauden kestosta ja lukumääristä: Tämä on kolmas raskauteni ja nyt menossa rv 32. Kaksi aiempaa lasta syntyivät rv 41+6 enkä kokenut missään vaiheessa tarvetta luopua mistään (paitsi siitä punaviinistä joo).



Normaaliin elämääni kuuluu työssäkäynti, (kävely)lenkkeily, pyöräily ja muu liikunta, lasten kanssa peuhaaminen, tavalliset kotityöt, autoilu, kaupassakäynti, ystävien ja sukulaisten tapaaminen, vihannesmaan ja puutarhan hoito, elokuvissa käyminen silloin tällöin jne jne...

-lenkkeillä ei saa tai ei ainakaan pysty (kävin lenkillä muutama tunti ennen synnytystä)

-töistä on JÄÄTÄVÄ sairaslomalle vähintään pari kuukautta ennen äitiysloman alkua, raskaana oleva ei VOI tehdä istumatyötä (no, hyvinhän tuo onnistui)

-loppuraskaudesta ei voi muuta kuin piereskellä sohvalla (no, itse elin suht normaalisti)

Joku jaksaa vaikka mitä, toisella pahoinvointi jatkuu melkein koko sen 9 kk.



Itse olin hyvin väsynyt ja huonovointinen raskauden ekalla kolmanneksella ja tarvitsin paljon lepoa. Loppuvaiheessa olin pirteä, mitä nyt iso maha hankaloitti liikkumista.