Opettajat palavat loppuun

Vierailija kirjoitti:

Eikö voi syödä siinä samalla kun muutkin oppilaat syö? Mun yläaste ikäiset lapset on ollut kumpanakin päivänä 4h koulussa. Onko päivät muillakin olleet näin lyhyitä. Jospa me muutkin aletaan vaatimaan samaa lomamäärää kun opettajilla omien liittojen kautta niin ei tarvii kadehtia niitäkään. Katsotaan kuinka taloudelle käy vai käykö mitään

Miten se opettaja siinä ehtii syödä, jos annostelee samalla porrastetusti syömään tuleville lapsille sitä ruokaa? Tässähän oli nyt kysymys jostain koulusta, joissa opettajat on laitettu jakamaan se ruoka annoksina lasten lautasille. Lapsillakin on ruokailu lyhennetty 15 minuuttiin, niin jos opettaja jakaa sen ruoan, niin paha tuossa on ehtiä syömään samalla. 

Meillä on molempina päivinä ollut "koulua" klo 8-14, eli oppilaat on olleet säilössä koulussa 6 h, eristettyinä omaan luokkaansa (22 oppilasta). Opettajat valvovat etänä. Yksi välkkä ja ruokailu ruokalassa, lapsemme koulussa ymmärtääkseni on itse otettu omat annokset non stoppina linjastolta. Tämä taitaa olla hiukan sääntöjen vastaista, mutta eipä muuhun ole mahdollisuuksia. Monessa koulussa kai keittiöhenkilöstö lomautettuna, samoin koulunkäynnin avustajat, joten opettajat hoitavat keskuskeittiöltä lämpökärryissä tulevan ruoan jakoon oppilaille.

Iiriksen tavoite on esittää olet huonossa valossa, ettei heille tarvitsisi maksaa parempaa palkkaa. Näitä nallewahlruusien hännystelijöitä ne surkeat lehtisenttarit.

Vierailija kirjoitti:

Iiriksen tavoite on esittää olet huonossa valossa, ettei heille tarvitsisi maksaa parempaa palkkaa. Näitä nallewahlruusien hännystelijöitä ne surkeat lehtisenttarit.

Iltiksen tavoite...

Olen väsynyt, ahdistunut ja uupunut. En selviä työmäärästä. En mitenkään pysty vastaamaan odotuksiin ja vaatimuksiin. En aina edes tiedä, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Unohdin oman lapseni nimen. En pysty nukkumaan, en pysty rauhoittumaan. Sydän hakkaa ja minulla on koko ajan sellainen olo, että olen hukkumaisillani. En saa henkeä, purskahdan itkuun kesken kauppareissun. Omien lasten etätehtävät ovat tekemättä. Olisivat tarvinneet apua. Nämä ovat tämän hetkiset tunnelmat. Olen ollut töissä koko kevään, viimeksi pidin vapaapäivän maaliskuussa ennen etåopetuksen alkua. En ole aloittanut töitä torstaina.

Entäs hoitajat? Lomista ei tietoa ja tartuntavaara on ilmeinen. Henkensä kaupalla töitään paiskovat vuorotta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö voi syödä siinä samalla kun muutkin oppilaat syö? Mun yläaste ikäiset lapset on ollut kumpanakin päivänä 4h koulussa. Onko päivät muillakin olleet näin lyhyitä. Jospa me muutkin aletaan vaatimaan samaa lomamäärää kun opettajilla omien liittojen kautta niin ei tarvii kadehtia niitäkään. Katsotaan kuinka taloudelle käy vai käykö mitään

Taloudelle käy hyvin, kun sitten teidänkin palkkanne laskee.

Vierailija kirjoitti:

Entäs hoitajat? Lomista ei tietoa ja tartuntavaara on ilmeinen. Henkensä kaupalla töitään paiskovat vuorotta.

Miten se tähän liittyy? Perustakaa oma ketju uupuneille hoitajille ja betonimiehille sun muille.

No jos muissakin työpaikoissa ois vastaavasti esim. keittiö- ja ruoanjakeluvuorot työkavereille muiden töiden ohessa, mitäs tuumisit ap?

Kyllä siit ehkä vähän jupinaa syntyisi avokonttoreissa ja entäs esim. raksalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin vessassa kesken päivän ja kun tulin takaisin, luokassa oli painimatsi, yksi oli juonut käsidesiä ja yksi oppilas seisoi ikkunan ulkopuolella toisessa kerroksessa. Just tuossa lopettelin tapahtumien raportoinnin ja selvittelyn. Katotaan tuleeko syyte virkavirheestä, sillä sellainenhan tämä on.

Joo uskotaanhan me tämäkin satu.  Kukaan opettaja ei lähde vessaan kesken tunnin...

Minä käyn aina vessassa kesken tunnin. En minä sinne muuten pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel. Tässä on kaksi kuukautta tehty kotona töitä ja samalla hoidettu lapset ja autettu koululaista. Ei oo omia taukoja pidelty. Mahtaa olla rankat pari viikkoa, onneks sit pääsee 10 viikon lomalle. Voimia opet!!

Ootko tullut ajatelleeksi, että myös meillä opettajilla on ollut omat lapset ja koululaiset kotona, kun olemme opettaneet etänä teidän lapsianne?

Eli miksi sitten valitatte liian lyhyistä tauoista, jos olette niihin jo tottuneet? Kai ymmärrätte tämän nyt vaan olevan väistämätön tilanne meille kaikille? En minäkään ole soittanut Iltalehteen, että ”yhyy, nyt piti vetää keitto ykkösellä kurkusta alas”. Jokaisen pitää nyt joustaa, myös opettajien.

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt, ahdistunut ja uupunut. En selviä työmäärästä. En mitenkään pysty vastaamaan odotuksiin ja vaatimuksiin. En aina edes tiedä, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Unohdin oman lapseni nimen. En pysty nukkumaan, en pysty rauhoittumaan. Sydän hakkaa ja minulla on koko ajan sellainen olo, että olen hukkumaisillani. En saa henkeä, purskahdan itkuun kesken kauppareissun. Omien lasten etätehtävät ovat tekemättä. Olisivat tarvinneet apua. Nämä ovat tämän hetkiset tunnelmat. Olen ollut töissä koko kevään, viimeksi pidin vapaapäivän maaliskuussa ennen etåopetuksen alkua. En ole aloittanut töitä torstaina.

Mikä siinä etäopiskelussa teitä opettajia on niin ahdistanut ettei ole jaksanut nyt 14pv palata töihin? En kysy pilkkamielessä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Entäs hoitajat? Lomista ei tietoa ja tartuntavaara on ilmeinen. Henkensä kaupalla töitään paiskovat vuorotta.

No ihan ensinnäkin, hoitajat ovat tehneet ammattiaan valitessaan valinnan, että ovat sairaiden kanssa tekemisissä. Miksi tässä ei koskaan mainita lääkäreitä? Samalla tavallahan me ollaan sairaiden kanssa tekemisissä kaiket päivät.

Olen aina tiennyt työni riskit. Meillä Keskussairaalassa päivystys on hiljentynyt ihan täysin, on rauhallisempaa kuin koskaan. Ihmisillä on tosi korkea kynnys tulla hoitoon, eikä tavallisilla flunssan oireilla edes pääse sairaalaan sisään. Infektiopotilaat on määrätty saapumaan aivan eri paikasta ja näytteet otetaan täysi suojavarustus päällä auton ikkunasta aina kun se on mahdollista eikä sinne infektiovastaanotolle pääse kävelemällä sisään, vaan puhelinneuvonnan antamalla lähetteellä. Tartuntoja on omassa kaupungissamme tällä hetkellä tosi vähän.

Osa hoitajista ja lääkäreistä paiskii työtä tällä hetkellä hulluna, lähinnä uudella maalla, toisaalla on hiljaisempaa kuin suunnilleen koskaan.

Ihan naurettavaa verrata hoitoalan ja opettajan ammatteja keskenään. Lääkärinä tiedän joutuvani tekemisiin eritteiden ja muun kanssa tekemisiin ihan päivittäin. Opettaja tuskin on tällaiseen saanut mitään koulutusta? Eikä mun tarvitse pitää oppitunteja kenellekään nonstop koko päivää. Inhoaisin sellaista hommaa, olen extrovertti. Siksi en ole valinnut opettajan ammattia.

Itseäni harmittaa tämä jatkuva vertailu siitä, kenellä on kaikista kurjinta ja kenellä on eniten kiire. On totta, että esimerkiksi hoitajat joutuvat työskentelemään kiireessä, eikä kunnollisille tauoille ole aina aikaa. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että myös minä opettajana olen väsynyt ja kiireinen. Kevätlukukausi on ollut kaikkine muutoksineen todella uuvuttava ja työtunnit ovat paukkuneet yli. Nyt loppurutistuksena on kaksi viikkoa, jolloin minulla ei ole ollenkaan taukoa. Vessaan pääsee ainoastaan silloin, jos jätän oppilaat valvomatta luokkaan. Sitä työn intensiivisyyttä ei voi ymmärtää, jos sitä ei itse ole kokenut. Samoin, kuin minä en voi ymmärtää esimerkiksi hoitajien työtä ja sitä, mitä työnkuvaan todellisuudessa kuuluu enkä siksi voi heitä millään lailla arvostella. 

Onneksi kohta pääsee sille pitkälle kesälomalle, josta aina puhutaan. Työsuhteeni tosin päättyy 30.5. ja alkaa uudelleen vasta elokuussa, niin kuin aina aiemminkin. Tuntuu siis vähän hassulta kun lomiani kadehditaan. En minä ole lomalla, olen työttömänä palkatta.

Tarjosin opetusta tänään arviolta noin sadalle eri oppilaalle, ja minulla olisi ollut tänään yksi ns. vapaatunti keskellä päivää, mutta suostuin ottamaan tuollakin tunnilla vastuulleni yhden luokan puolikkaan, jotta heitä ei tarvinnut laittaa samaan tilaan toisen puolikkaan kanssa, koska ketään ei ollut vapaana. Luonnollisestikaan en saa tuosta mitään korvausta. Mainittakoon kuitenkin, että rehtori palkitsi minut vi*****lulla, koska oppilaiden väliset etäisyydet eivät olleet hänen mielestään riittäviä välitunnin aikana, jonka valvonta oli itse asiassa muiden vastuulla. Noiden opetustuntieni aikana neuvoin ihan kädestä pitäen noin viittäkymmentä eri oppilasta. Edellinen päivä oli tältä osin samankaltainen, joskin paria tuntia tätäkin työpäivää pidempi (koululle puoli kahdeksaksi, kotiin neljän aikoihin, tuntien suunnittelu ja korjaukset olivat ohi iltaseitsemältä). Oppilaita on jäänyt kotiin joko loma-anomuksen tai karanteenin perusteella. Heille teetetään etänä tehtäviä tästäkin huolimatta, jos he niitä pyytävät, ja näitä pyyntöjä on tullut yllättävän paljon. Sama asia kokeiden kanssa, eli heille joudutaan järjestelemään kokeita erinäisin järjestelyin. Vein tänä aamuna yhdelle oppilaan kotiin paperikokeen tänä aamuna hieman ennen seitsemää, ja toiselle oppilaalle järjestin erillisen digikokeen. Edellispäivänä jouduin tekemään samankaltaisia järjestelyjä erään lomalle jäävän oppilaan osalta.

Pidän satavarmana sitä, että varsinkin meidän yläkoulujen aineenopettajien parissa koronatartuntoja alkaa ilmetä jo ennen kesäloman alkua. Kontakteja on yksinkertaisesti liian paljon, ja niin sanottujen turvavälien ylläpito on käytännössä mahdotonta.

Itseäni opettajana inhottavat nämä narinat ja nurinat, iltalehtien uhriutumistarinat, joilla opettajista koitetaan tehdä valittajia. Uskon vahvasti, että jokainen meistä työnsä hoitaa ja ymmärtää, että tämä tilanne nyt vaatii kaikkea erikoisjärjestelyä. Suurin syy kaikelle tyytymättömyydelle selittyykin varmaan sillä, että tämänhetkinen työnkuva ei monilta osin vastaa sitä, mihin meidät on koulutettu. Työ ei ole sitä työtä, jota yli kaiken rakastan.

Sillä, että työtä tehdään ihan valtavia tuntimääriä, kun uusia ohjeita tulee vähän väliä, on varmasti myös merkitystä. Lisäksi kannetaan huolta niistä lapsista, joiden oppiminen laahaa tai niistä, joiden kotioloista on nyt erityinen huoli. Loma kolkuttelee ja itse toivoisin saavani ajan pysähdyksiin. Tämä aika ei vain riitä siihen, että ehtisin paneutua jokaiseen lapseen ja hänen mahdollisiin avuntarpeisiinsa tai tarpeeseen keskustella. Etenkin kun puolet päivästä nyt pestään niitä käsiä tai jaetaan ruokaa/syödään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaupungissa suunnitella opettajien lomautusta syksylle. En voi kyllä vanhempana ymmärtää, miksei sitä lomautusta tehdä kesällä. Menisi paljon kivuttomammin.

Sinun mielestäsi varmaan juu 😂. Kiitoksena tästä äärimmilleen venymisestä nuo lomautuspuheet ovat törkeitä. Tiedoksenne lastenne opettajia vihaaville huoltajille kerrottakoon, että opettajia ei voi lomauttaa kesällä. Lällälläääää ja sori siitä.

Syksyllä saatte sitten taas itse huolehtia jälkikasvunne opetuksesta, jos opettajia lomautetaan. Mut sitähän te toivoittekin. Eiku...?

Kyllä voidaan lomauttaa kesällä.

Niin sut. Muttei mua. Opettajaa. Lälläslää!

Muuten olen samaa mieltä muiden opettajien kanssa siitä, että työ ei tällä hetkellä ole sitä, mihin minut on koulutettu. Olen aineenopettaja, joten lasten fyysinen hyvinvointi ei ole kuulunut koulutukseeni ja henkinenkin vain tietyiltä osin.

Mutta sitä en ehkä ymmärrä, miksi osa opettajista kokee tarvitsevansa lisäaikaa oppilaidensa avuntarpeen kartoittamiseen. Eikö se jo etäaikana tullut selväksi, että Maija tarvitsee tukea, koska ei pärjää, ei tee tehtäviään eikä osallistu livetunteihin? Itselläni oli lista valmiina jo toukokuun alussa ja tiesin tarkalleen valvontaluokkani jokaisen oppilaan tilanteen. Ja tietysti myös tiesin oppiaineeni osalta 200 oppilaan tilanteen ja raportoin asiasta luokanvalvojille. Asioita on viety eteenpäin, harmi vain, että resurssit eivät riitä mihinkään kunnolliseen tukeen (pelkästään oppiainetukeen ja keskustelutukeen, mutta osa tarvitsisi pitkäjänteisiä muutoksia elämässään ja opiskeluissaan). Syksyä varten on kuitenkiin kartoitettu tilanne ihan jokaisen oppilaan osalta. Olen soittanut lukemattomia puheluita kadoksissa oleville oppilaille ja näiden vanhemmille etäkoulun aikana, ei niitä ongelmatapauksia ole todellakaan voinut lykätä viimeisille viikoille.

Onko siis oikeasti kouluja, joissa tätä avuntarvetta ei ole kartoitettu jo etäkoulun aikana vai puhummeko kenties erilaisesta avuntarpeesta? Psykologista arviotaoppilaidensa avuntarpeen kartoittamiseen. Eikö se jo etäaikana tullut selväksi, että Maija tarvitsee tukea, koska ei pärjää, ei tee tehtäviään eikä osallistu livetunteihin? Itselläni oli lista valmiina jo toukokuun alussa ja tiesin tarkalleen valvontaluokkani jokaisen oppilaan tilanteen. Ja tietysti myös tiesin oppiaineeni osalta 200 oppilaan tilanteen ja raportoin asiasta luokanvalvojille. Asioita on viety eteenpäin, harmi vain, että resurssit eivät riitä mihinkään kunnolliseen tukeen (pelkästään oppiainetukeen ja keskustelutukeen, mutta osa tarvitsisi pitkäjänteisiä muutoksia elämässään ja opiskeluissaan). Syksyä varten on kuitenkiin kartoitettu tilanne ihan jokaisen oppilaan osalta. Olen soittanut lukemattomia puheluita kadoksissa oleville oppilaille ja näiden vanhemmille etäkoulun aikana, ei niitä ongelmatapauksia ole todellakaan voinut lykätä viimeisille viikoille.

Onko siis oikeasti kouluja, joissa tätä avuntarvetta ei ole kartoitettu jo etäkoulun aikana vai puhummeko kenties erilaisesta avuntarpeesta? Psykologista arviotaoppilaidensa avuntarpeen kartoittamiseen. Eikö se jo etäaikana tullut selväksi, että Maija tarvitsee tukea, koska ei pärjää, ei tee tehtäviään eikä osallistu livetunteihin? Itselläni oli lista valmiina jo toukokuun alussa ja tiesin tarkalleen valvontaluokkani jokaisen oppilaan tilanteen. Ja tietysti myös tiesin oppiaineeni osalta 200 oppilaan tilanteen ja raportoin asiasta luokanvalvojille. Asioita on viety eteenpäin, harmi vain, että resurssit eivät riitä mihinkään kunnolliseen tukeen (pelkästään oppiainetukeen ja keskustelutukeen, mutta osa tarvitsisi pitkäjänteisiä muutoksia elämässään ja opiskeluissaan). Syksyä varten on kuitenkiin kartoitettu tilanne ihan jokaisen oppilaan osalta. Olen soittanut lukemattomia puheluita kadoksissa oleville oppilaille ja näiden vanhemmille etäkoulun aikana, ei niitä ongelmatapauksia ole todellakaan voinut lykätä viimeisille viikoille.

Onko siis oikeasti kouluja, joissa tätä avuntarvetta ei ole kartoitettu jo etäkoulun aikana vai puhummeko kenties erilaisesta avuntarpeesta? Olen aineenopettaja, joten lähtökohtaisesti kartoitan oppilaan opiskelujen sujumista, ja jos jotain muuta ilmenee samalla esim. soittaessani kotiin, raportoin asiasta oppilashuoltoryhmälle. Mitään muuta kartoitusta oppilaiden suhteen en tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt, ahdistunut ja uupunut. En selviä työmäärästä. En mitenkään pysty vastaamaan odotuksiin ja vaatimuksiin. En aina edes tiedä, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Unohdin oman lapseni nimen. En pysty nukkumaan, en pysty rauhoittumaan. Sydän hakkaa ja minulla on koko ajan sellainen olo, että olen hukkumaisillani. En saa henkeä, purskahdan itkuun kesken kauppareissun. Omien lasten etätehtävät ovat tekemättä. Olisivat tarvinneet apua. Nämä ovat tämän hetkiset tunnelmat. Olen ollut töissä koko kevään, viimeksi pidin vapaapäivän maaliskuussa ennen etåopetuksen alkua. En ole aloittanut töitä torstaina.

Mikä siinä etäopiskelussa teitä opettajia on niin ahdistanut ettei ole jaksanut nyt 14pv palata töihin? En kysy pilkkamielessä tätä.

Se, että joutui tyhjästä kehittämään etäopetukseen keinot ja toimintatavat, jota ei ollut käytetty ennen tässä tarkoituksessa. Se, että aikaisempaa tietoa ei ollut etäopetuksesta peruskoulussa. Pedagogisesti toimivien ratkaisujen, välineiden ja työtapojen etsiminen, niihin perehtyminen ja käyttöönottaminen. Armoton kritiikki jokaisesta pienimmästäkin virheestä. Viesteihin vastaaminen chatissa, Classroomista, Wilmassa, omassa puhelimessa kun ei työpuhelinta ole ja sähköpostissa. Oppituntien pitäminen siinä samalla. Loputtoman sähköisen materiaalin läpikäyminen. Sähköisen opetusmateriaalin luominen. Satojen palautuvien tehtävien tarkistaminen ja kommentoiminen. Hukassa olevien oppilaiden tavoittaminen. Raivostuneet viestit huoltajilta, kun Wilma ei ollut toiminu tai viestiin ei vastattu Heti. Kolmen oman lapsen etätehtävien ja etätuntien aikataulun seuraaminen. Ruuan laittaminen ja lapsien kitiseminen tehtävien kanssa. Työpäivien venyminen 12-tuntisiksi myös viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Olen maisteritutkinnolla asiantuntijatyössä ihmettelen aina parin opettajatutun valitusta. Eivät pärjäisi ainakaan minun hommissa heidän asenteellaan.

Etkä sinä pärjäisi heidän töissään senkään vertaa.

Henkisesti raskaaksi opettajalle tekivät myös puutteelliset, sekavat ja jatkuvasti muuttuvat ohjeet. Mitään ei ehditty suunnitella, kun ensin vakuuteltiin, että kouluja ei suljeta ja sitten yhdessä yössä olisi pitänyt saada etäkoulu pystyyn. Suurella osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä kuinka monta liikkuvaa osaa 600 oppilaan koulussa on. Luottamuksen puute, syyllistäminen ja haukkuminen ovat tuntuneet ikäviltä myös. En ymmärrä, mitä ihmiset hyötyvät siitä, että heidän lapsiaan opettaa uupunut ihmisraunio.