Olenko asperger-piirteinen, nepsy tai normaalin rajoissa?
- kun kysytään mitä kuuluu vastaan mahdollisimman perusteellisesti, rehellisesti ja tyhjentävästi
- olen ääniyliherkkä, en kestä tiettyjä arjen ääniä, pakko sulkea ovia
- jos innostun alan kävellä ympäriinsä muutaman minuutin, tulee tarve liikkua kunnes aivot rauhoittuu, esimerkiksi eilen kun eräs ihminen jutteli ystävällisesti
- olen kosketusyliherkkä, tietty kevyt kosketus saa vihaiseksi, liian lähelle tuleminen
- lapset tulevat joskus lähelle, ottavat kiinni saadakseen huomioni ja heiluvat ja puhuvat paljon, menen tällöin suunniltani, suututtaa ja aivot surisee, täytyy laittaa silmät kiinni
- olen erakko, viihdyn yksin, ei ole koskaan tylsää
Mutta kuitenkin olen sosiaalinen, useita ystäviä, osaan tulkita muiden tunnetiloja, ymmärrän huumoria ja sanontoja, en ota kirjaimellisesti. Tunnistatko näitä itsessänne?
Kommentit (44)
Onko kommentteja, löytyykö samoja tuntemuksia? Vai onko kaikki vanhemmat tälläistä? Että välillä surisee päässä?
Mä olen selvä as mutta en saa diagnoosia. 15 vuoden sisään olen käynyt psykiatriset tutkimukset läpi 3 krt.
Koska olen nainen, osaan ilmaista itseäni paremmin ja käsitellä tunteitani, sen takia dg jää saamatta vaikka se helpottaisi elämääni. En ole lainkaan työkykyinen ja aistiyliherkkyydet ja sosiaaliset vaikeudet tekevät elämästäni yhtä hlvettiä. Jos mulla olisi diagnoosi saisin asianmukaista kuntoutusta ja tukiaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen selvä as mutta en saa diagnoosia. 15 vuoden sisään olen käynyt psykiatriset tutkimukset läpi 3 krt.
Koska olen nainen, osaan ilmaista itseäni paremmin ja käsitellä tunteitani, sen takia dg jää saamatta vaikka se helpottaisi elämääni. En ole lainkaan työkykyinen ja aistiyliherkkyydet ja sosiaaliset vaikeudet tekevät elämästäni yhtä hlvettiä. Jos mulla olisi diagnoosi saisin asianmukaista kuntoutusta ja tukiaisia.
Tosi kummallista. Olen saanut myös osakseni vähättelyä kun olen yrittänyt joskus ottaa oireeni esille. Vuosia sitten arvostamani ihminen tyrmäsi minut täysin ja sanoi, että aspergerit ovat aivan erilaisia. Jos olisin saanut silloin tukea olisin säästynyt monelta mutkalta elämässä. Lapsista toinen on kuten minä ja yritän tukea häntä parhaani mukaan.
Voitko puhua jollekin läheiselle, että he edes tunnistavat sinut ja ymmärtävät, tukevat? Dg auttaa taloudellisesti jos työkyvytön, mutta muuten en itse näe sitä näin aikuisena tarpeelliseksi. Kaipaan itsetuntemusta enemmänkin. Sinulle se olisi tärkeä. Voimia kovasti! ap
No jaa, on mullakin kaikenlaista erityisyyksiä, mutta ihan hyvin elämässä olen pärjännyt, niin olen ajatellut että tuskin mulla kummempaa on. Mulla on mm. äänille herkkyyttä, motorista levottomuutta, aina jalka ja sormet vispaa, vaihtelen asentoa, vääntelen kasvolihaksia. Tiettyjä jumittavia ajatuksia, merkitykseltään mitättömiä mutta pyörivät mielessä, jo 30 vuotta. Minullakin tietyt paikat, joihin jos joku koskee, niin voin pahoin. Sosiaalisesti olen aika tönkkö enkä aina osaa lukea muita tai "olla normaalisti", mutta tulen toimeen.
Ja elämässä pärjäämisellä tarkoitan kouluun ja työpaikoille sopeutumista, ja kavereitakin on joitakin sekä pitkä parisuhde ollut.
Lisää kommentteja? Onko kenelläkään tuota innostunutta oloa, että pakko muutaman minuutin liikkua reippaasti, että olo tasaantuu? Lähisukulainen kiusasi tästä lapsena, matki liikkeitäni. Käytös on alkanut tulla taas esille lasten syntymän jälkeen. Voiko aistiyliherkkyyksiin hakea apua, jotkin tilanteet häiritsevät, koska olen usein huonotuulinen näiden takia. Ihanneihminen siis, säntäilevä ja kärttyinen. Vähän kuin Pikku myy.
Mulla adhd (tarkemmin add) ja tunnistan osan noista piirteistä.
Ehkä sinulla on asperger-piirteitä?
Pojallani epätyypillinen autismi eli siitäkin kokemusta, joskaan ei henk. kohtaista.
Autistit kyllä oppivat usein melko hyvin elämään tavallista elämää matkimalla muita. Poikani elää lähes normaalia teinin elämää. Kaipaa vaan omaa rauhaa enemmän ja hitaampaa elämää.
Kuulostaa samanlaisilta jutuilta kuin mitä mulla on! Olen työterveyshuollossa käynyt psykiatrin juttusilla ja siellä pidettiin selkeänä aspergerina. Nyt odottelen pääsyä julkisen puolen neuropsykologian tutkimuksiin, jossa päätetään diagnoosista ja jatkotoimista. Ymmärsin, että aikuisillekin olisi saatavilla jotain kuntoutusta ja itselläkin aistiyliherkkyydet vaivaa eniten sen perus arjen hallinnan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samanlaisilta jutuilta kuin mitä mulla on! Olen työterveyshuollossa käynyt psykiatrin juttusilla ja siellä pidettiin selkeänä aspergerina. Nyt odottelen pääsyä julkisen puolen neuropsykologian tutkimuksiin, jossa päätetään diagnoosista ja jatkotoimista. Ymmärsin, että aikuisillekin olisi saatavilla jotain kuntoutusta ja itselläkin aistiyliherkkyydet vaivaa eniten sen perus arjen hallinnan lisäksi.
Älä pety. Tosi hintsusti apuja aikuisille.
As-nainen, diagnosoitu
Vierailija kirjoitti:
Onko kommentteja, löytyykö samoja tuntemuksia? Vai onko kaikki vanhemmat tälläistä? Että välillä surisee päässä?
Ei aina surise...
Joo tutun oloisia oireita, joskaan en noin aistiherkkä ole.
Minulla on vahvat syyt epäillä olevani sinakin vahvasto as-piirteinen.
On, mulla ja mun äidillä. Myös jos vaikka tulee kiva puhelu siskolta puhelu, niin puhuessa kuljen pitkin taloa, usein saatan samalla jopa käytännössä siivota koko talon, kun muutun niin touhukkaaksi ja pakko saada käsille hommaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samanlaisilta jutuilta kuin mitä mulla on! Olen työterveyshuollossa käynyt psykiatrin juttusilla ja siellä pidettiin selkeänä aspergerina. Nyt odottelen pääsyä julkisen puolen neuropsykologian tutkimuksiin, jossa päätetään diagnoosista ja jatkotoimista. Ymmärsin, että aikuisillekin olisi saatavilla jotain kuntoutusta ja itselläkin aistiyliherkkyydet vaivaa eniten sen perus arjen hallinnan lisäksi.
Älä pety. Tosi hintsusti apuja aikuisille.
As-nainen, diagnosoitu
Noin sanoi myös psyk. sh. jonka kanssa juttelin masennukseni tiimoilta vuosia sitten.
Sitäpaitsi aikuisella on tiukemmat kriteerit diagnoosin saamiseksi.
Minulla on vahvat perusteet pitää itseäni ainakin as-piirteisenä.
Kuten minun lapseni lastentarhanopettaja sanoi: jokainen on jotain, kun riittävästi tutkitaan.
Keskeinen kysymys on, että selviydytkö arjesta. Jos et selviydy, tarvitset kuntoutusta ja diagnoosin. Diagnoosin kriteerinä ovat merkittävät vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä. Pään humina ei ole merkittävä vaikeus.
Toki asperger-piirteitä voi käyttää omien elämänvaiheiden selityksenä, kunhan muistaa että jokaiselta löytyy näitä piirteitä, eikä ala käyttää niitä tekosyynä alisuoriutumiseen.
Autistiset naiset ovat väliinputoajia. Heillä diagnosoidaan usein joku muu mielenterveyden häiriö kuten mullakin: paniikkihäiriö ja estynyt persoonallisuus.
Mä itse en jaksa taistella enää suomalaisten psykiatrien kanssa. Olen työtön, masentunut, vittuuntunut. En kestä tiettyjä ääniä, hajuja ja kirkkaita valoja. Olen erakko, enkä koe ikinä mitään intensiivisiä tunteita, kaikki on latteaa. Saisin varmasti asperger-diagnoosin ulkomailta.
Vierailija kirjoitti:
Lisää kommentteja? Onko kenelläkään tuota innostunutta oloa, että pakko muutaman minuutin liikkua reippaasti, että olo tasaantuu? Lähisukulainen kiusasi tästä lapsena, matki liikkeitäni. Käytös on alkanut tulla taas esille lasten syntymän jälkeen. Voiko aistiyliherkkyyksiin hakea apua, jotkin tilanteet häiritsevät, koska olen usein huonotuulinen näiden takia. Ihanneihminen siis, säntäilevä ja kärttyinen. Vähän kuin Pikku myy.
Kyllä tunnistan tuon säntäilyn ja heilumisen tarpeen itsessäni. Lapsena olin aivan helikopteri, samoin paras kaveri. Mutta vuosien varrella se on vähentynyt. Tätäkin kirjoittaessani ravistin kevyesti rannettani.
-15.
Olet ehkä erityisherkkä. Kuten minä. Sain melkein täydet pinnat, kun tein testin netissä (kysymyksiä). Tutustu erityisherkkyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla adhd (tarkemmin add) ja tunnistan osan noista piirteistä.
Ehkä sinulla on asperger-piirteitä?
Pojallani epätyypillinen autismi eli siitäkin kokemusta, joskaan ei henk. kohtaista.
Autistit kyllä oppivat usein melko hyvin elämään tavallista elämää matkimalla muita. Poikani elää lähes normaalia teinin elämää. Kaipaa vaan omaa rauhaa enemmän ja hitaampaa elämää.
Epäilin joskus ADD:tai myös, minullakin on jonkin verran keskittymisvaikeutta, mutta tk:ssa eivät ottaneet vakavasti. Ehkä täytyy yrittää psyk. puolelta. Kaipaan myös rauhaa ja hiljaisuutta, vihdyn parhaiten omissa oloissa vailla ärsykkeitä. Pärjään hyvin enimmäkseen aikuisten kanssa, mutta lasten seura kuormittaa helposti. Hyvä, että poikasi voi elää normielämää, vaikka autismia. Onneksi nykyään 'hy väksytään' erilaisuus ja saa apua jos on tarve. Koska aivothan tässä vain reagoi eri tavalla kuin muilla.
Voit ap varmaan mennä yksityiselle neurologille tutkimuksiin jos asia askarruttaa? Autismisäätiön kautta saa varmaan tietoa ja vertaistukea. Heillä on myös monenlaisia palveluita, neurovalmennusta ja mitä kaikkea, mutta en tiedä voiko niitä ostaa kuka vaan vai pitääkö olla diagnoosi. Silloin kun sinä olit ollut lapsi, näistä neurojutuista ei ollut samanlaista tietoa kuin nykyisin ja monelle nykyiselle aikuiselle tämä kuvio on tullut eteen omien lasten kautta ja sitten on itsekin hoksannut, että on asperger tai jotain.
Olet ok