Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin katkera niille, joilla on läheiset välit äitiinsä
Aloittaja
14.05.2020 |
Välit omaan äitiini ovat hyvin ristiriitaiset ja haasteellliset. Nyt omien lasten saamisen jälkeen viimeistään huomaa, miten paljon sitä oman äidin tukea kaipaisikaan. Hyvin kateellisena seurasn esimerkiksi omia ystäviä äiteineen...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet katkera heille, ymmärtäisin jos olisit katkera äidillesi?
Hyvä pointti! Äidilleni olen katkera ja ystävilleni kateellinen, mutta onneksi osaan kuitenkin vilpittömästi olla heidän puolestaan onnellinen. Vaikka sattuuhan se...
Mä en ole kateellinen kenellekkään, en ole sellainen joka kadehtii.
Äitini ns normaali, mutta järkyttävän kylmä ja loukkaava. En tiedä vahingoittaako tahallaan vai tahattomasti.
Kun kärsin koronasta ja itkin miksi äitini ei ymmärtänyt niin vastaus oli: "kun ruusu kuihtuu hoida viljaa, kun äiti suuttuu ole hiljaa."
Sellainen on äiti vm48. Mitä tähän nyt muuta sanoisi.
Tunnen myös psykologiaa ja tiedän että muistutan enemmän isääni joka jätti äitini.
Äiti haluaa että olen napanuorassa kiinni ja siten hän myös hallitsee minua. Äitini nauttii jos minulle tapahtuu jotakin ja hän voi luvata jotain mutta sitten taas pettää lupauksensa.
En tiedä onko tämä kenellekkään muulle tuttua? Minä en saa olla koskaan oikeassa tai muuten äiti suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on 110 sivua luettavaa aiheeseen liittyen: https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Voin sanoa, että huonovointisuus- ja osaisuus on kulkenut suvussa vanhempiini asti, mutta toivottavasti olen oman perheeni kohdalla korjattua tilannetta edes jonkin verran. Vanhempani ovat elossa, mutten ole tekemisissä ja se on paras valinta, mitä olen ikinä voinut tehdä. En ole katkera, olen sinut asian kanssa. En käytä energiaani sellaiseen, mikä ei minua ja perhettäni hyödytä pätkän vertaa. Läheisyyttä saan mieheltäni, lapsiltani ja ystäviltäni. Se riittää vallan mainiosti.
Mulla ei ole miestä, lapsia tai ystäviä.
Eikä niitä tulekaan, jos roikut epäterveessä suhteessa äitisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet katkera heille, ymmärtäisin jos olisit katkera äidillesi?
Hyvä pointti! Äidilleni olen katkera ja ystävilleni kateellinen, mutta onneksi osaan kuitenkin vilpittömästi olla heidän puolestaan onnellinen. Vaikka sattuuhan se...
Mä en ole kateellinen kenellekkään, en ole sellainen joka kadehtii.
Äitini ns normaali, mutta järkyttävän kylmä ja loukkaava. En tiedä vahingoittaako tahallaan vai tahattomasti.
Kun kärsin koronasta ja itkin miksi äitini ei ymmärtänyt niin vastaus oli: "kun ruusu kuihtuu hoida viljaa, kun äiti suuttuu ole hiljaa."
Sellainen on äiti vm48. Mitä tähän nyt muuta sanoisi.
Tunnen myös psykologiaa ja tiedän että muistutan enemmän isääni joka jätti äitini.
Äiti haluaa että olen napanuorassa kiinni ja siten hän myös hallitsee minua. Äitini nauttii jos minulle tapahtuu jotakin ja hän voi luvata jotain mutta sitten taas pettää lupauksensa.
En tiedä onko tämä kenellekkään muulle tuttua? Minä en saa olla koskaan oikeassa tai muuten äiti suuttuu.
Ja itselläni on kaksi lasta.
Vähän samoja kokemuksia... Erityisesti äitienpäivät aina hiukan hämmentävät, kun tuntuu että kaikki muut täysin varauksetta lahjovat äitejään jollain "maailman paras äiti" -krääsällä tai somepäivityksillä. Oma äitini ei ole lähelläkään maailman parasta, hyvä jos keskinkertainen, todennäköisimmin aika huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on 110 sivua luettavaa aiheeseen liittyen: https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Voin sanoa, että huonovointisuus- ja osaisuus on kulkenut suvussa vanhempiini asti, mutta toivottavasti olen oman perheeni kohdalla korjattua tilannetta edes jonkin verran. Vanhempani ovat elossa, mutten ole tekemisissä ja se on paras valinta, mitä olen ikinä voinut tehdä. En ole katkera, olen sinut asian kanssa. En käytä energiaani sellaiseen, mikä ei minua ja perhettäni hyödytä pätkän vertaa. Läheisyyttä saan mieheltäni, lapsiltani ja ystäviltäni. Se riittää vallan mainiosti.
Mulla ei ole miestä, lapsia tai ystäviä.
Eikä niitä tulekaan, jos roikut epäterveessä suhteessa äitisi kanssa.
En saanut edellä mainittuja silloinkaan kun en pitänyt yhteyttä äitiini tai kun asuin ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on 110 sivua luettavaa aiheeseen liittyen: https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Voin sanoa, että huonovointisuus- ja osaisuus on kulkenut suvussa vanhempiini asti, mutta toivottavasti olen oman perheeni kohdalla korjattua tilannetta edes jonkin verran. Vanhempani ovat elossa, mutten ole tekemisissä ja se on paras valinta, mitä olen ikinä voinut tehdä. En ole katkera, olen sinut asian kanssa. En käytä energiaani sellaiseen, mikä ei minua ja perhettäni hyödytä pätkän vertaa. Läheisyyttä saan mieheltäni, lapsiltani ja ystäviltäni. Se riittää vallan mainiosti.
Mulla ei ole miestä, lapsia tai ystäviä.
Eikä niitä tulekaan, jos roikut epäterveessä suhteessa äitisi kanssa.
En saanut edellä mainittuja silloinkaan kun en pitänyt yhteyttä äitiini tai kun asuin ulkomailla.
Katkeruus on osa epätervettä roikkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet katkera heille, ymmärtäisin jos olisit katkera äidillesi?
Hyvä pointti! Äidilleni olen katkera ja ystävilleni kateellinen, mutta onneksi osaan kuitenkin vilpittömästi olla heidän puolestaan onnellinen. Vaikka sattuuhan se...
Mä en ole kateellinen kenellekkään, en ole sellainen joka kadehtii.
Äitini ns normaali, mutta järkyttävän kylmä ja loukkaava. En tiedä vahingoittaako tahallaan vai tahattomasti.
Kun kärsin koronasta ja itkin miksi äitini ei ymmärtänyt niin vastaus oli: "kun ruusu kuihtuu hoida viljaa, kun äiti suuttuu ole hiljaa."
Sellainen on äiti vm48. Mitä tähän nyt muuta sanoisi.
Tunnen myös psykologiaa ja tiedän että muistutan enemmän isääni joka jätti äitini.
Äiti haluaa että olen napanuorassa kiinni ja siten hän myös hallitsee minua. Äitini nauttii jos minulle tapahtuu jotakin ja hän voi luvata jotain mutta sitten taas pettää lupauksensa.
En tiedä onko tämä kenellekkään muulle tuttua? Minä en saa olla koskaan oikeassa tai muuten äiti suuttuu.
Ja itselläni on kaksi lasta.
Ja niin, jos vieläkin voi jatkaa.
Äitini on ehdottomasti se joka on huolehtinut enemmän, venynyt enemmän jne. Siksi en voisi puhua pahaa äidistäni. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu että oikeaa yhteyttä äitiin ei enää ole. Hän on kylmä ja julma. Minulla on sattunut elämässä niin vaikeita asioita että kestävyyteni julmuudelle on loppunut. Kaput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samoja kokemuksia... Erityisesti äitienpäivät aina hiukan hämmentävät, kun tuntuu että kaikki muut täysin varauksetta lahjovat äitejään jollain "maailman paras äiti" -krääsällä tai somepäivityksillä. Oma äitini ei ole lähelläkään maailman parasta, hyvä jos keskinkertainen, todennäköisimmin aika huono.
Äitienpäivä oli minulle melko raskas ja ristiriitainen sekä sai nämä kaikki tunteet taas pintaan todella vahvasti...
Olet aikuinen ihminen. Miksi et loisi lämpimiä välejä omaan äitiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen ihminen. Miksi et loisi lämpimiä välejä omaan äitiisi?
Se tapa, millä oma äitini on minua kohdellut ja kohtelee edelleenkin tekee siitä mahdottoman. Joudun toteamaan suoraan, että en pysty siihen, enkä haluakaan pystyä.
Äitini vihannut minua lapsesta saakka, on käynyt käsiksikin pikkulapsena ja siinä olis henkikin voinut mennä. Olen just kanssa enemmän isäni kaltainen, ehkä se yksi syy miksi vihasi minua niin paljon, erosivat riitaisasti jo kun olin pieni. Tunnekylmyyttä(ei esim.ikinä halannut vakavasti sairaana ollessanikaan jne.), henkistä väkivaltaa ja vielä isompanakain fyysiselläkin uhkailua. On itse jo melko iäkäs ja raihnainen nyt, ei tee paljon mieli olla tekemisissä, ja sisarukset joilla on siihen paremmat välit, syyllistävät välillä tästä. mut syyllistäkööt, en kaipaa sitä pakokauhun,ahdistuksen ja jäätymisen tunnetta sen seurassa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisinkin sitä miettii, mikä minussa on mennyt vikaan, että en tule toimeen oman äitini kanssa. Tuntuu, että tätä asiaa pitää aina salailla muilta, kun pohdin, että mitähän muutkin mahtaa miettiä minusta tämän takia. En vain ymmärrä, miksi olen äitini mielestä jotenkin vääränlainen...
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole miestä, lapsia tai ystäviä.