Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä toisiakin jotka ovat aina ns, "lähtövalmiina"?
14.05.2020 |
En voi nauttia ajastani kärsivällisesti, en nykyisyydestä saatika menneisyydestä. Ajatukset vatvoo vaikka toisaalta olen todella rikas kokemuksineni.
Olen aina menossa jonnekin ainakin mielen tasolla. Tahdon, että minulla on "hätäovi" jos asiat eivät menekkään putkeen. Jos ahdistaa tarpeeksi, juoksen ja lujaa. Se voi olla ihan toisessa kaupungissa missä olen koskaan käynytkään. Lähden vain seikkailemaan,
Nimimerkillä olen muuttanut esimerkiksi muutaman vuoden sisällä neljä kertaa ja kaupungit vaihtuneet.
Olen ikuinen etsijä.
En jaksa selittää sen kummemmin miksi mutta tilanteet ovat sellaisia, että tuskinpa monikaan olisi sinnitellyt minua pidempään tai jopa niin pitkään kuin itse. Kuljen äärirajoilla nousten ja tippuem korkealta. Hirveästi työtä asioiden eteen jotka eivät toimi ja taas eteenpäin.
Nyt jo mielessä uusi kohde... mutta odottelen vielä hetken.
En kestä elämää johon pitäisi jämähtää koska kun tarpeeksi sattuu niin minä vain lähden.
Joskus tekisi mieli tehdä dokkari, vaikka kirjan mielessä tai reality-sarja. Niin outoa elämä on kaikkine ohimenevin väreineen.
Kommentit (27)
No on täällä aika kapeakatseista kansaa...
Miksi asioita ei voisi katsoa monelta eri näkokannalta ja elää elämää joka todella toteuttaa itseään?
Se on ainoa tie rohkeuteen ja pelossa elämisen sietämiseen. En ymmärrä ihmisä joille totuus on se yksi ja ainoa, en kestä pikkumaista saatika kapeakatseisuutta. HALOO!
Täällä on niin paljon... niin paljon asioita ja uskomattomia kohtaloita yhden pienen askeleen ottaneella. Olen itsekin kokenut aivan järisyttäviä juttuja elämällä, työllä ja virheillä. Olen vain tehnyt sydämellä, ei muuta.
Kunhan vain uskaltaa ottaa askeleen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että tarkoitit ajasta ikuisuuteen :) Olen ollut tietoinen elämän rajallisuudesta jo 12 v:sta asti.
Mikä tässä yhteiskunnassa on vikana, että täytyy ottaa elämä niin helvetin vakavasti ja suorituksena?
Ollaan, tehdään, rakastutaan, vihataan, eletään. Mitä vikaa siinä on? Se on inhimillistä.
Elämä on seikkailu myöskin hyvässä että pahassa. Kärsimyksestä olen oppinut eniten. Se vie aina uuden äärelle., uuteen hyvään.
Ei todellakaan aina mukavaa saatika palkitsevaa paitsi vasta aikojen saatossa ymmärtää kaiken eikä voi olla pahoillaan tekemisistään. Kaikki me olemme ihmisiä ja mitä enemmän kokemusta niin sen lähempänä rakkautta olemme, niin se vain on. Tuskasta kasvamme rakkauteen, jossa me oikeasti haluamme olla ja etsimme.
AP
Oikeastaan tässä keskustelussa näkyy konkreettisesti ihmisten manipulointi. En selitä tästä enempää mutta vaikka olen tiedostanut sen jo pitkän aikaa niin kerron sen vielä, että yhteiskuntamme on pilalla.
Inhmillisyys on kadonnut, me emme saa olla mitä me olemme, emme edes vaikka olisimme hyväkäytöksisiä ja erehtyväisiä, nöyriä saatika empaattisia, keskustelu on hankalaa ja vääryydeen myöntämien vaikeaa egon kustannuksella.
Aina pitäisi jaksaa ja kestää, rajojen tallominen on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Siihen suostutaan, kaikkeen tähän hulluuteen suostuaan ja kadotetaan oma minuus kaikkien näkymättömien raatien taakse.
AP
Mielestäni ap:n avoin keskustelu asioista on kunnioitettavaa vaikkakin melko kärjistynyttä mutta tuollaisestahan ne tietämämme suurmiehet ovat itsensä esilleen tuoneet.
Hieno sanoma joka tapauksessa. Jatka etsimistä ja maailman parantamista hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
up :D