Yksinjääminen
Mua pelottaa, että tuun jäämään koko elämäksi yksin. Olen nyt vasta nuori 21 vuotias, ihastun herkästi, mutta käy aina niin ettei toinen ole kiinnostunut minusta. Ja sitten toiset jotka ovat niin en millään saa tunteita aikaiseksi heitä kohtaan. Pelkään että tulen olemaan sinkku koko elämän ajan, ja myöhemmin kun kuviin astuu vahva haave häistä ja perheestä, niin joudun tyytymään henkilöön ketä en oikeasti rakasta kun ei löydy muitakaan. En kaipaa välttämättä vastauksia, halusin vain kirjottaa ulos tän asian. Mulla on takana yks parisuhde ja lopun yksipuolisia ihastuksia. Ja on yksi molemminpuoleinen ollut, mutta tunteet katosivat kun alkoi pelottaa. Mietin myös mikä idea on odotella loputtomiin, että joku kehen ihastun vastaisi tunteisiini. Ja sit pelottaa myös jos tunteeni katoavat vain ja satutan toista.
Kommentit (2)
Elä huoli! Tämä on helppo sanoa, mutta etukäteen murehtiminen ei auta. Mulla on siitä paljon kokemusta. Oon aina ollut ihminen, joka pelkää pahinta. Sitä että ei löydä ketään, ettei saa lapsia jne... Mikään pelko ei ole toteutunut! Muuta ikävää kyllä on sattunut, esim avioero, mutta sitä en edes tajunnut pelätä etukäteen! Kaikki järjestyy ja menee parhain päin! Ei elämä surutonta ole, mutta murehtia ei kannata! Elämä ota ketä tahansa!
T: täti 40v
Kunhan elää parasta elämäänsä. Kumppani tulee, jos on tullakseen. Älä jätä onnea toisen ihmisen vastuulle. Turha etukäteen on murehtia pahinta. On parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Tuo, että "tyytyisit" toiseen ihmiseen kuulostaa luontaantyöltävältä. Kyse on aidosta ja tuntevasta ihmisestä. Lakkaa asettamasta itseäsi muiden yläpuolelle. Ystävän neuvo.