Lue keskustelun säännöt.
RAKASTUNUT MUUSIKKOON!
13.05.2020 |
Mihin voisin purkaa tätä tuskaa? Keikoilleen en uskalla mennä, sillä pelkään särkyneen sydämen oireyhtymää.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kun pitää kirjoittaa isoilla kirjaimilla koko otsikko, niin vaikuttaa siltä että olet vain ihastunut ulkoisesti johonkin ihmiseen, siksi että hän on ammatiltaan muusikko. Aitoa rakkautta se ei ole, että rakastut vain ammatin takia. Joten unohda.
Puhunet omasta kokemuksestasi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei sitten ollut kysymys suomalaisesta muusikosta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pitää kirjoittaa isoilla kirjaimilla koko otsikko, niin vaikuttaa siltä että olet vain ihastunut ulkoisesti johonkin ihmiseen, siksi että hän on ammatiltaan muusikko. Aitoa rakkautta se ei ole, että rakastut vain ammatin takia. Joten unohda.
Halusin herättää hänen mahdollisen huomion, mutta olen kyllä jo unohtanut. Järki palasi päähän taas onneksi.
Kuules trolli. Tämä kaikki tapahtui ulkomailla 80- luvun taitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusikkoon ei kannata rakastua. Todelliselle muusikolle musiikki tulee aina merkitsemään enemmän kuin sinä.
Terveisin muusikko
Miksi ihmeessä pitäisi asettaa nämä kaksi asiaa vastakkain? Tietenkin muusikolle musiikki on koko elämä, jota hän elää ja hengittää. En minä itsenäisenä ihmisenä vaadi, että kumppanini haluaisi elää ja hengittää vain minusta. Ahdistaa ajatuskin. Tai että minä olisin niin riippuvainen ihmisestä, että pakkomielteisesti hakeutuisin symbioosin hänen kanssaan. Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Saan omalta muusikoltani aina täyden ajan hänestä, kun hän on siihen valmis. Se on niin mahtavaa, että sillä jaksaa taas, kun muusikko keikkailee, harjoittelee ja luo musiikkiaan pitkiäkin aikoja. Ei se määrä, vaan laatu ihmiset.
Tavallinen ihminen voi olla jopa laadukkaampi.
Kerron sitten, jos rakastun tavalliseen. En ole vielä kertaakaan sellaiseen elämässäni törmännyt 🤷♀️
Pelkkiin friikkeihinkö?
En tiedä, mikä on friikin määritelmä. Itse määritän tavallisen tylsäksi. Sellainen ihminen, joka ei halua edetä millään elämänsä osa-alueella eteenpäin, koska kokee oman paikkansa niin hyväksi. Elämä koostuu työstä (jossa haluaa pysyä eläkkeelle saakka), klo: 22.00 uutisista, joka torstaisesta hernekeitosta, lähetyssaarnaaja on ainoa sopiva seksiasento, tehdään ja ajatellaan samalla tavalla kuin muutkin, koska valmiiksi pureskeltu on helpompi niellä. Se porukka, joka salli nat sis min nousun Saksassa aikoinaan, vaikka tiesivät sen sisimmissään olevan väärin. Ei vain rohkeus riittänyt nousta vastustamaan vääryyttä.
Sellaiselle ihmiselle on tuolla joku muu kuin minä. Pääasia, että ihminen on itse onnellinen, vaikka hänen tavallinen elämänsä ei ole minua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusikkoon ei kannata rakastua. Todelliselle muusikolle musiikki tulee aina merkitsemään enemmän kuin sinä.
Terveisin muusikko
Miksi ihmeessä pitäisi asettaa nämä kaksi asiaa vastakkain? Tietenkin muusikolle musiikki on koko elämä, jota hän elää ja hengittää. En minä itsenäisenä ihmisenä vaadi, että kumppanini haluaisi elää ja hengittää vain minusta. Ahdistaa ajatuskin. Tai että minä olisin niin riippuvainen ihmisestä, että pakkomielteisesti hakeutuisin symbioosin hänen kanssaan. Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Saan omalta muusikoltani aina täyden ajan hänestä, kun hän on siihen valmis. Se on niin mahtavaa, että sillä jaksaa taas, kun muusikko keikkailee, harjoittelee ja luo musiikkiaan pitkiäkin aikoja. Ei se määrä, vaan laatu ihmiset.
Tavallinen ihminen voi olla jopa laadukkaampi.
Kerron sitten, jos rakastun tavalliseen. En ole vielä kertaakaan sellaiseen elämässäni törmännyt 🤷♀️
Pelkkiin friikkeihinkö?
En tiedä, mikä on friikin määritelmä. Itse määritän tavallisen tylsäksi. Sellainen ihminen, joka ei halua edetä millään elämänsä osa-alueella eteenpäin, koska kokee oman paikkansa niin hyväksi. Elämä koostuu työstä (jossa haluaa pysyä eläkkeelle saakka), klo: 22.00 uutisista, joka torstaisesta hernekeitosta, lähetyssaarnaaja on ainoa sopiva seksiasento, tehdään ja ajatellaan samalla tavalla kuin muutkin, koska valmiiksi pureskeltu on helpompi niellä. Se porukka, joka salli nat sis min nousun Saksassa aikoinaan, vaikka tiesivät sen sisimmissään olevan väärin. Ei vain rohkeus riittänyt nousta vastustamaan vääryyttä.
Sellaiselle ihmiselle on tuolla joku muu kuin minä. Pääasia, että ihminen on itse onnellinen, vaikka hänen tavallinen elämänsä ei ole minua varten.
Ei kyllä se oli ihan eri porukka! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän tuo yksi tirehtööri sovittaisi perhe elämän maailmaansa :D Jäisi varmaan toisen osapuolen hoidettavaksi..
Taas yksi yhteiskunnan luoma pakollinen tarve. Miksi oletat, että haluaisin tavallisen perhe-elämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusikkoon ei kannata rakastua. Todelliselle muusikolle musiikki tulee aina merkitsemään enemmän kuin sinä.
Terveisin muusikko
Miksi ihmeessä pitäisi asettaa nämä kaksi asiaa vastakkain? Tietenkin muusikolle musiikki on koko elämä, jota hän elää ja hengittää. En minä itsenäisenä ihmisenä vaadi, että kumppanini haluaisi elää ja hengittää vain minusta. Ahdistaa ajatuskin. Tai että minä olisin niin riippuvainen ihmisestä, että pakkomielteisesti hakeutuisin symbioosin hänen kanssaan. Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Saan omalta muusikoltani aina täyden ajan hänestä, kun hän on siihen valmis. Se on niin mahtavaa, että sillä jaksaa taas, kun muusikko keikkailee, harjoittelee ja luo musiikkiaan pitkiäkin aikoja. Ei se määrä, vaan laatu ihmiset.
Tavallinen ihminen voi olla jopa laadukkaampi.
Kerron sitten, jos rakastun tavalliseen. En ole vielä kertaakaan sellaiseen elämässäni törmännyt 🤷♀️
Pelkkiin friikkeihinkö?
En tiedä, mikä on friikin määritelmä. Itse määritän tavallisen tylsäksi. Sellainen ihminen, joka ei halua edetä millään elämänsä osa-alueella eteenpäin, koska kokee oman paikkansa niin hyväksi. Elämä koostuu työstä (jossa haluaa pysyä eläkkeelle saakka), klo: 22.00 uutisista, joka torstaisesta hernekeitosta, lähetyssaarnaaja on ainoa sopiva seksiasento, tehdään ja ajatellaan samalla tavalla kuin muutkin, koska valmiiksi pureskeltu on helpompi niellä. Se porukka, joka salli nat sis min nousun Saksassa aikoinaan, vaikka tiesivät sen sisimmissään olevan väärin. Ei vain rohkeus riittänyt nousta vastustamaan vääryyttä.
Sellaiselle ihmiselle on tuolla joku muu kuin minä. Pääasia, että ihminen on itse onnellinen, vaikka hänen tavallinen elämänsä ei ole minua varten.
Sä nyt et ole mikään taivaan lahja kaikille vastakkaisen sukupuolen edustajille.
Miksi haluaisinkaan olla? Etsi sinä tavallinen itsellesi ja pureskelkaa samaa mössöä onnellisena tietämättömyyden kuplassa.
Vanhoista kuvista näkee, millainen hurmos kansalla oli Saksassa. Lampaat määkimässä yhteen ääneen hurmoksessa ja rohkeat talutettiin muiden vääräuskoisten kanssa leireille. Tavallinen on enemmistö. Ja se on monelle onni, sillä tavallisia on helppo ohjata.
Kyllä se elämä suakin vielä opettaa.. :D Loppuu tuo idealistisuus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen rakastunut ydinfyysikkoon!
Miksi tästä ketjusta poistuu viestejä? Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä ketjusta poistuu viestejä? Naurettavaa.
Eiköhän tämäkin ketju liene pelkkää höpö höpöä.. ;)
Hyvä ettet rikkonut itseäsi.