Lue keskustelun säännöt.
Oletteko harkinneet vaihtoa helpompaan työhön huonommalla palkalla?
13.05.2020 |
Te jotka olette omasta mielestänne vaativissa ammateissa: oletteko miettineet vaihtoa helpompaan tai vähemmän vaativiin hommiin? Vaikka sitten pienemmällä palkalla? Että elämä helpottuisi.
Ennen lasta vaativa työ ei ollut ongelma, sain haasteista pikemminkin energiaa. Lapsen saamisen jälkeen omaa palautumisaikaa ei enää ole samalla tavalla ja työ stressaa yhä enemmän. Hyvä palkka on saanut toistaiseksi jäämään, mutta nykyään mietin usein vaihtamista helpompaan.
Kommentit (37)
Olen ajatellut. Olen nyt johtavasssa asemassa ja jatkuvasti rassaa pakollisten iltamenojen määrä. Se syö sekä aikaa perheeltä ja tämän takia mm. minulla ei edellenkään ole aikaa liikkua.
Olin suurimman osan uraani (myös silloin kun lapset olivat pieniä) asiantuntijatöissä, joissa toisinana oli stressiä, mutta työajat vastaavasti joustivat todella paljon eli laadin raportteja, analyyseja jne. Aina ehti viemään lapset neuvolaan tai harrastukiin.
Nyt ajankäytön suunnittelu on lähes toivotonta, koska yllättäivä iltamenoja kertyy kokoa ajan. Teinit kyllä pärjää, mutta ei tämä nyt ideaalitilanne ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan mietin sitä vaihtoehtoa. Olen harkinnut lähteväni kunta-alan hommiin omaan kotikuntaan.. Lyhyt työmatka, stressittömämpi työ ja työilmapiiri rennompi. Rahalla ei niin merkitystä, kun lapset jo aikuisia. Tällä hetkellä provisiopohjaisessa myyntityössä, jossa pelkkä pohjapalkka jo 3k.. Jonkun mielestä unelmatyö, mutta itse pahasti leipiintynyt. Koulutus ammattiin parasta mahdollista, mutta en koe koulutuksen menevän hukkaan. Uskoisin, että minulla olisi kunta-alalle paljon annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut. Olen nyt johtavasssa asemassa ja jatkuvasti rassaa pakollisten iltamenojen määrä. Se syö sekä aikaa perheeltä ja tämän takia mm. minulla ei edellenkään ole aikaa liikkua.
Olin suurimman osan uraani (myös silloin kun lapset olivat pieniä) asiantuntijatöissä, joissa toisinana oli stressiä, mutta työajat vastaavasti joustivat todella paljon eli laadin raportteja, analyyseja jne. Aina ehti viemään lapset neuvolaan tai harrastukiin.
Nyt ajankäytön suunnittelu on lähes toivotonta, koska yllättäivä iltamenoja kertyy kokoa ajan. Teinit kyllä pärjää, mutta ei tämä nyt ideaalitilanne ole.
Mä teen juuri tämänkaltaista työtä. Isojen kokonaisuuksien koostamista, raportointia jne. Työajat tosiaan venyy ja joustaa kumpaankin suuntaan, mutta ajatusten tasolla työstä ei oikein vapaudu kunnolla koskaan.
Oon kunnianhimoinen ja haaveilen uralla etenemisestä mutta tajuan että esim esimiestyön vaatima aika ei oikein sovi yhteen sen kanssa, että haluan myös olla perheeni kanssa. Toisaalta pelottaa että jos nyt luovutan, en tule enää pääsemään uran syrjään kiinni kun nuoremmat syrjäyttää. Siksi pusken vaan eteenpäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan mietin sitä vaihtoehtoa. Olen harkinnut lähteväni kunta-alan hommiin omaan kotikuntaan.. Lyhyt työmatka, stressittömämpi työ ja työilmapiiri rennompi. Rahalla ei niin merkitystä, kun lapset jo aikuisia. Tällä hetkellä provisiopohjaisessa myyntityössä, jossa pelkkä pohjapalkka jo 3k.. Jonkun mielestä unelmatyö, mutta itse pahasti leipiintynyt. Koulutus ammattiin parasta mahdollista, mutta en koe koulutuksen menevän hukkaan. Uskoisin, että minulla olisi kunta-alalle paljon annettavaa.
Onko kunta-ala helppo? Jos kyse on vähänkään pienemmästä kunnasta, mieleen tulee lähinnä ainainen resurssi- eli rahapula sekä pienten piirien huonot puolet kuten kyräily ja nurkkakuntaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämän ketjun pohtijoille kävi? Vaihdoitteko työpaikkaa koronavuosien jälkeen?
Huomaan miettiväni päivittäin samaa asiaa. Vastuullinen ja mielenkiintoinen työ erittäin hyvällä palkalla, mutta vastineeksi olen tietysti myynyt vapaa-aikani ja henk.koht. elämäni. Tänä kesänä oli pitkästä aikaa oikea loma ja se sai miettimään pääsisikö tässä elämässä helpommallakin. Viisikymppiä kolkuttelee ja tekisi mieli downshiftata oikein kunnolla. Toisaalta pelkään, että jos tässä iässä hyppää pois junasta, pääseekö siihen enää koskaan takaisin (jos edes enää haluaisi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele. Voi tuntua hyvältä idealta mutta ei ole sitä. Kokeiltu on. Lähinnä vatutti tehdä alemman tason hommia ja harmitti kun koko osaaminen ei ollut käytössä.
Sen kokeilun jälkeen olen aina vaihtanut vain vaativampiin töihin. Nyt vp-tasolla, tähtäimessä toimarinhommat.
En välttämättä helpompaan, mutta mielenkiintoisempaan. Mielenkiintoinen ja haastava työ vielä käy, mutta silloin kun ei ole mitään mielenkiintoa siihen haastavaan työhön niin burn out on todennäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harkinnut, mutta asunnon laina ja perheen kulut ovat pakottaneet pysymään hyväpalkkaisessa työssä. Joudun vielä vajaat 2 vuotta maksamaan asuntolainaa pois, sen jälkeen vaihto on mahdollinen. Elän kuitenkin tällå hetkellä muiden määrittelemää elämää ja tiedän katuvani sitä kuolinvuoteella jos en tee muutosta.
Toiseksi turhaudun liian helppoihin töihin ja alan aina miettimään vaativampia kuvioita joten tehdastöihin tms en halua.
Joka tapauksessa koen elämäni menevän hukkaan nykyisessä työssäni, vaikka olenkin johtavassa asemassa ilman suoria alaisia. Työ on kuitenkin erittäin vaativaa ja vaatimukset tulevat muilta kuin itseltäni. Haluan siirtyä yrittäjäksi pienemmällä tulotasolla ja siten oman itseni johtajaksi.
Pitää pyrkiä elämään tässä ja nyt.
Tein vaativaa ja kuormittavaa ja stressaavaa työtä ja se palkka oli se pieni palkka siitäkin.
Nyt en tee mitään työtä kun jäi tästä työelämästä vain paska maku suuhun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mutta olen alkanut tekemään vähemmän töitä samalla palkalla.
Juu, samaa olen miettinyt kun töissä riittää yleensä seiskan taso ja itse olen pyrkinyt kympin tasoon. Tulos on vaan se, että töitä tulee jatkuvasti enemmän ja palkka ei nouse kun julkisella ollaan töissä. Seiskan sluibailijat nostaa saman palkan.
Vastaan kysymykseesi vain siltä osin olenko vaihtanut jonkun työn huonommin palkattuun. Vaihdoin kolmivuoro tehdastyön päiväkotiin ja siellä lastenhoitoon. Palkka tippui noin 15% (noissa palkoissa tuntuva pudotus), mutta elämänlaatu nousi noin 100%. Tämä kai se asia on, mikä elämässä tulisi laittaa oikeisiin raameihin - ainakin omasta mielestäni ja omassa elämässäni.
Tsemppistä mietintöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin pienipalkkaisempaan työhön, jossa minun ei tarvitse suunnitella tekemisiäni. Tehtävälista annetaan eteen, hoidan sen pois ja lähden omaan kotiin. Työyhteisö todella mukava ja työnantaja satsaa lounasetuun, mikä osaltaan varmasti lisää hyvää ilmapiiriä, kun yhdessä käydään lounailla.
Olin toistakymmentä vuotta työssä, joka tahtomattakin tuli mukaan vapaa-aikaan. Välillä työn antama flow oli niin hyvä, että se vei mukanaan vapaa-ajallakin. Lisäksi olin vahvasti työroolini edustaja myös vapaa-ajalla. Se oli pakko huomioida, ettei työnantajan julkisuuskuva saa kolhuja.
Nyt en ajattele töitä kotona ja vapaa-aika on oikeasti muuta aikaa. Luulen, että toipuminen tuosta aiemmasta työstä vielä kestää, mutta uskon tulevani onnellisemmaksi näin. Ja olenkin sitä jo.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Vakavassa harkinnassa hakea koulutukseen nyt syksyllä ja jättää tämä "akateeminen" orjatyö. Jos pääsisi koulutukseen ja ehkä työllistyisi niin palkka laskisi puoleen ja 2-vuototyö odottaisi. Silti taidan hakea.
Oon ollut opiskeluaikana esim kahvilassa töissä. Työt eivät koskaan seuranneet vapaa-ajalle ja se oli kyllä minusta enimmäkseen hyvin helppoa. Palkka tosin sitten murto-osan nykyisestä.