Hassua kun pikkulasten vanhemmat luulee elävänsä ruuhkavuosia

Evvk?

Valintoja joita nämä vaativaatyötätekevät eivät osaa tehdä.

Miksi pitää olla neljällä koululaisella 2–3 harrastusta per nenä? Ihan oma vika, jos haalii noin paljon tekemistä. Itse aiheutettua kiirettä.

Juu.Ja pahimmat ruuhkavuodet on ne, kun vanhemmat vanhenee ja joudut haukkana vahtimaan niiden etua ja kyttäämään turvapuhelinta ja kuskaamaan päivystykseen.

Olen samaa miettinyt, että ei sitä silloin tajunnut, että todelliset ruuhkavuodet olikin vasta edessä. Itsellä ala- ja yläkouluikäiset paljon harrastavat lapset, kolmivuorotyö ja miehellä reissutyö.

Vierailija kirjoitti:

Juu.Ja pahimmat ruuhkavuodet on ne, kun vanhemmat vanhenee ja joudut haukkana vahtimaan niiden etua ja kyttäämään turvapuhelinta ja kuskaamaan päivystykseen.

Ja samaan aikaan omat lapset tekee omia lapsia ja pitää niitä kuskata, hoitaa ja paijata.

Enemmän koin pikkulapsiajan ruuhkavuosiksi kuin tämän ajan kun lapset on jo koululaisia. Voidaan miehen kanssa yhdessäkin harrastaa, toisin kuin silloin kun lapset oli pieniä. Koululaiset pärjää jo yksin kotona, kulkevat koulumatkat itse ja harrastukset ovat lähellä, ei mene kuskaamiseen juurikaan aikaa.

Kyllä se on ihan perheestä kiinni miten järjestää arkensa. Ei kenenkään ole pakko mahdollistaa useampi harrastus yhdelle lapselle ja harrastusten ei myöskään ole pakko olla sellaisia, johon vanhempien pitäisi kuskata tai muuten pistää aikaansa. Myös vanhemmat itse voi rajoittaa omia harrastusmääriään. Eikä vanhempien työnkään täydy olla sitä kuluttavinta mahdollista. Kiireet ovat usein itse aiheutettuja.

Mulla sattui toi lasten alakouluvuodet, iso määrä harrastuksia ja vanhempien omaishoitajuus samaan 5 vuoteen. Onneksi on toi takanapäin, lapset niin isoja, että sieltä harrastuksista on nyt kuoriutunut sekä yksi tärkein ja sitten joku "kunhan harrastan" -juttu ja vanhemmat on saatu hautaan. Ihan hirveästi en noista vuosista muista...

Me eletään noita ap:n määrittelemiä ruuhkavuosia, mutta koen tämän silti helpommaksi kuin silloin, kun lapset olivat pienempiä. Päiväkoti-ikäisiä pitää viedä ja hakea jokapaikkaan ja vahtia jatkuvasti. Ekojen luokkien jälkeen koululaiset kulkevat itse kouluun ja osin harrastuksiin. Saavat itse ruokaa jääkaapista ja osaavat tehdä läksynsä. Meidän nuorin on eskarilainen, ja nyt voidaan välillä käydä vaikka miehen kanssa kävelyllä kaksistaan ja lapset pärjäävät sen aikaa keskenään.

Lisäksi nyt saa nukkua. Meillä lapset ovat olleet huonounisia ja varsinkin kuopus valvotti monta vuotta. On nytkin vähäuninen, mutta antaa ainakin välillä vanhempien nukkua, jos sattuu heräämään aamuviideltä.

Eli kyllä mulla ainakin on nyt helpompaa vaikka arki onkin aika aikataulutettua.

Missä sitä ruuhkaa on? Eikö oikeampi nimitys olisi kiirevuodet?

Ap, olet väärässä.

Ensinnäkin, SINÄ luot ne ruuhkavuoder. Ihan oma valinta, millaisia ja miten paljon lapsia tekee ja miten paljon heille hommaa harrastuksia. Tai itsellesi.

Ja työtkin eroavat aika lailla, niihinkin muuten VOI vaikuttaa.

Esimerkiksi minulla on epäsäännöllinen vuorotyö mediatuottajana - todella kiivastahtinen työ ja asiantuntijahommaa eli vaatii skarppia mielenlaatua. Lisäksi hoidan kahta luottamustehtävää, kahden dementoituneen vanhempani asioita, kotona asuvien lasten asioita (autismikirjolaista lukiolaista ja add-lasta (parikymppinen) - eikä lasten asioiden hoito lopu todellakaan siihen, että he täyttävät 18).

Ja silti tiedän, että moni on vielä kiireisempi. Hassua ajatella, että jonkun mielestä tuo on kilpailuasia!

Ihmisellä on noin pääsääntöisesti juuri sen verran kiireitä ja velvollisuuksia kuin mitä hän suostuu ottamaan. Tyhmähän sellainen on, joka ei yhtään priorisoi ja vetää itsensä piippuun!

Minä ainakin vain tykkään kiireestä ja pienestä stressistä, kunhan sitten aina välillä saa myös rauhoittua mökillä grillaillen.

Ruuhkat kelassa, kun haetaan kaikenmaailman tukia ja lisiä. Pieruverkkareissa.

Ei ap ei... tuohon sinun tilanteeseesi, kun lisäät 1-4 kpl isovanhempia, jotka tarvitsevat apua... niin olet sellaisesa ruuhkassa ettei mitään rajaa.

Meillä kyllä kiireisimmät vuodet olivat ne kouluiän vuodet, jolloin kaikilla lapsilla oli monta harrastusta. Kaikki harrastukset olivat niin kaukana, ettei omin neuvoin ollut mahdollista mennä, vaan kyyti piti hoitaa. Näin siis, vaikka asuimme kaupungissa. Ni joo, eikä julkista liikennettä. Ei ollut vastuullista hyvää työtä, ihan normi duuni vaan. Hoidin kaikki yksin, mies on reissutyössä.

Omille harrastuksille ei ollut aikaa. Ainoat harrastukseni olivat joka jumalan harrastukseen vaaditut talkoot, joihin kyllä "kaikilla on aikaa"

Stressi oli kova, mutta halusin suoda lapsille haluamansa harrastukset. Hengissä olen, vaikka ajasta en paljoa muistakaan. Lapset olivat iloisia. En teksi toisin edelleenkään, en vaatisi valitsemaan vain yhtä harrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Missä sitä ruuhkaa on? Eikö oikeampi nimitys olisi kiirevuodet?

Eteisessä :) Siltä minusta ainakin tuntui, kun niitä vuosia elelin. Kohdattiin aina eteisessä miehen kanssa, toinen menossa, toinen tulossa. Ja ruuhkaa oli myös kalenterissa, kun sinne yritettiin tunkea kaikki se, mikä piti aikatauluttaa perheen kesken. Se aikataulutus oli voimia vievää, kun piti oikein kalenteriin laittaa ylös, milloin ja kuka käy kaupassa, laittaa ruokaa, vie lapset harrastuksiin yms. Ja välissä piti tietysti ajella toiselle puolelle Suomea auttamaan miehen vanhempia, kun kukaan samassa kaupungissa asuva perheenjäsen ei voinut. 

Hassua, kun vanhemmat luulevat, että nimenomaan vain ne lapset tekevät elämästä kiireistä ja raskasta. Minä en edes ehtisi tai jaksaisi hankkia perhettä tämän julmetun kiireen ja väsymyksen keskellä...

Vinkki aloittajalle: harrastuksen on tarkoitus rentouttaa ja palauttaa työ- tai koulupäivän rasituksista. Oletkohan valinnut väärät harrastukset?

Voi,mäkin muistan nuo vuodet. Vaikka meillä kaksi lasta eivät harrastaneet kuin yhtä harrastusta, mutta jotenkin siinä oli kiirettä aina,hoidin myös mummoni asioita,hän asui toisella puolella Suomea. ..mikähän sitä aikaa veikin..nyt kun miettii,en muista. Onneksi kuitenkin lapset kasvaneet, eikä vanhempaa väkeäkään ole enää huolehdittavana.

On aikaa itselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sitä ruuhkaa on? Eikö oikeampi nimitys olisi kiirevuodet?

Eteisessä :) Siltä minusta ainakin tuntui, kun niitä vuosia elelin. Kohdattiin aina eteisessä miehen kanssa, toinen menossa, toinen tulossa. Ja ruuhkaa oli myös kalenterissa, kun sinne yritettiin tunkea kaikki se, mikä piti aikatauluttaa perheen kesken. Se aikataulutus oli voimia vievää, kun piti oikein kalenteriin laittaa ylös, milloin ja kuka käy kaupassa, laittaa ruokaa, vie lapset harrastuksiin yms. Ja välissä piti tietysti ajella toiselle puolelle Suomea auttamaan miehen vanhempia, kun kukaan samassa kaupungissa asuva perheenjäsen ei voinut. 

Onneksi olen kotiäiti. Ei kiirettä mihinkään.