Ystävä alkoi pitää itsestäänselvyytenä

Perui menoja jos tuli parempaa tekemistä, ei aina "muistanut" vastata jos laitoin viestiä, oli välinpitämätön ja vähän töykeän töksähtelevä jos aloin juttelemaan jostain innoissani.. jos häneltä kysyi miten menee tai suunnitelmia, kuuli hehkutusta parhaan kaverin kanssa tehdyistä asioista.

Sitten päätin että riittää. En enää pitänyt häntä prioriteettinani. Ennen en ollut juurikaan jutellut muista kavereistani hänelle mutta nyt otin heidät myös esille. Olin myös kiireisempi enkä suostunut heti kaikkeen. Löysin myös sattumalta onnellisen parisuhteen.

Nyt tämä ystävä on suuttunut minulle ja ajattelee että hylkäsin hänet löydettyäni miehen.

Siis miksei tällaiset koskaan tajua omaa etäännyttävää käytöstään? Kyllä aiemmin oli aika jolloin panostin enemmän meidän kaveruuteen, mutta jos ei saa samaa takaisin, en minäkään loputtomiin jaksa. Ennen olin aina että no ei se mitään, jos mulle tehtin vaikka oharit