Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saanut sellaista perhe-elämää kuin olisin halunnut
12.05.2020 |
Että tehdään asioita yhdessä. Lapsena muistan miten olin kateellinen kaverille, jonka perhe yhdessä siivosi, yhdessä tekivät pihahommia, yhdessä pelasivat pihapelejä jne.
Olis ollut ihanaa tuollaiset asiat edes joskus, silloin lapsena ja nyt oman perheen kanssa. Mutkun muita ei kiinnosta =(
Kommentit (24)
Tehkää sitä, mikä muita kiinnostaa. Tai sitten käytät porkkanaa, meillä pojan saa mökille pelaamisen äärestä, kun sille vaan lupaa, että käydään Hesessä matkan varrella ja kissoja katsomassa enolla ja saa leikata nurmikon. Sillä on aina niin tylsää mökillä. Enää ei suostu pelaamaan lautapelejäkään edes Unoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään saanut. Miehellä on ero takana ja pari teiniä. Pitkä suhde, mutta omat asunnot. Nyt kuuden vuoden jälkeen olen edelleen kuin joku fuckbuddy. Perhe-elämä miehellä on omien lasten ja suvun kanssa. Varsinkin kesät olen yksin kun he mökkeilevät, golfaavat yms. Mies on tyytyväinen.Minä en.
Mutta kun miestä ei kiinnosta tehdä asoita, joihin lapset saisi jotenkin mukaan. Ja muutenkin menee maku asiaan jos pitää pakottaa ja käskeä eikä haluta olla yhdessä omasta halusta. Kärsin tästä yksinäisyydestä perheessä tosi paljon. Jokainen tekee yksin omia juttujaan.
Olen myös sukurakas. Harmi kun sukuni ei ole, joten ei kyläillä kuin pakolliset sukujuhlat.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun miestä ei kiinnosta tehdä asoita, joihin lapset saisi jotenkin mukaan. Ja muutenkin menee maku asiaan jos pitää pakottaa ja käskeä eikä haluta olla yhdessä omasta halusta. Kärsin tästä yksinäisyydestä perheessä tosi paljon. Jokainen tekee yksin omia juttujaan.
Olen myös sukurakas. Harmi kun sukuni ei ole, joten ei kyläillä kuin pakolliset sukujuhlat.
Ap.
Muutos lähtee aina itsestä, ei muista.
Itsepä olet miehesi valinnut ja lapsesi tuollaisiksi kasvattanut, vain sinä olet siis se joka on yhdistävä tekijä tässäkin asiassa.
Minulla on ihana mies, jonka kanssa voimme tehdä yhdessä ihan mitä vain ja jonka kanssa on aina hyvä olla. Meillä on kolme teiniä, jotka ovat lapsesta lähtien luonnollisesti viihtyneet meidän kanssamme ja nyt teininäkin saamme 1-3 lasta helposti mukaan vaikka pyöräilemään, kunhan vain kysymme.
Emme ole vanhempina siis mitään vaikeita ihmisiä, jotka marttyyreinä paasaavat ja syyttävät muita, vaan olemme ihan mukavia, iloisia ja normaaleita aikuisia, joiden kanssa on ihan kiva olla. Eilen viimeksi suunnittelimme yhdessä koko perheen parin päivän venereissua taas ja kalkatimme koko porukka iloisesti muistellen edellisiä veneilyreissuja. Niin makaa kuin petaa ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saanut. Miehellä on ero takana ja pari teiniä. Pitkä suhde, mutta omat asunnot. Nyt kuuden vuoden jälkeen olen edelleen kuin joku fuckbuddy. Perhe-elämä miehellä on omien lasten ja suvun kanssa. Varsinkin kesät olen yksin kun he mökkeilevät, golfaavat yms. Mies on tyytyväinen.Minä en.
Itse olet päättänyt jäädä.
Minäkään en saanut. :) Nimittäin perhettä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kärsin tuosta samasta. Olen jo kauan harkinnut eroa, mutta uskallus ei ole vielä riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun miestä ei kiinnosta tehdä asoita, joihin lapset saisi jotenkin mukaan. Ja muutenkin menee maku asiaan jos pitää pakottaa ja käskeä eikä haluta olla yhdessä omasta halusta. Kärsin tästä yksinäisyydestä perheessä tosi paljon. Jokainen tekee yksin omia juttujaan.
Olen myös sukurakas. Harmi kun sukuni ei ole, joten ei kyläillä kuin pakolliset sukujuhlat.
Ap.
Kaikki muut on erilaisia paitsi sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet miehesi valinnut ja lapsesi tuollaisiksi kasvattanut
Tää häkellyttävä ajatus siitä, että lapsella ei ole omia ominaisuuksia, vaan vanhemmat kasvatuksellaan muotoilevat heidät tietynlaisiksi. Vaikea ymmärtää tätä.
Minä en saanut perhettä, en vaimoa enkä edes asuinkumppania.
No, perhettä en olisi halunnutkaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saanut. Miehellä on ero takana ja pari teiniä. Pitkä suhde, mutta omat asunnot. Nyt kuuden vuoden jälkeen olen edelleen kuin joku fuckbuddy. Perhe-elämä miehellä on omien lasten ja suvun kanssa. Varsinkin kesät olen yksin kun he mökkeilevät, golfaavat yms. Mies on tyytyväinen.Minä en.
Mietitäänkö oikein yhdessä onko muita vaihtoehtoja kuin uhriutua ja valittaa?
Kyllä on taas ilkeitä ja inhottavia kommentteja. Tuo yksi venereissukalkattaja varsinkin hirveä. Ehkäpä häntäkin joskus elämä kolhii ja huomaa, ettei kaikkeen voi vaikuttaa. Ymmärrän ap:tä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saanut. Miehellä on ero takana ja pari teiniä. Pitkä suhde, mutta omat asunnot. Nyt kuuden vuoden jälkeen olen edelleen kuin joku fuckbuddy. Perhe-elämä miehellä on omien lasten ja suvun kanssa. Varsinkin kesät olen yksin kun he mökkeilevät, golfaavat yms. Mies on tyytyväinen.Minä en.
Nyt täytyy kysyä, onko miehessä jotain hyvääkin? Siis miksi ihmeessä olet tuommoisessa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saanut. Miehellä on ero takana ja pari teiniä. Pitkä suhde, mutta omat asunnot. Nyt kuuden vuoden jälkeen olen edelleen kuin joku fuckbuddy. Perhe-elämä miehellä on omien lasten ja suvun kanssa. Varsinkin kesät olen yksin kun he mökkeilevät, golfaavat yms. Mies on tyytyväinen.Minä en.
Nyt täytyy kysyä, onko miehessä jotain hyvääkin? Siis miksi ihmeessä olet tuommoisessa suhteessa?
Pitäähän se joku olla
Olet siis ollut jo lapsena kateellinen. Saivatko perheesi jäsenet mielestäsi sitä mitä halusivat. Minä minä minä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kärsin tuosta samasta. Olen jo kauan harkinnut eroa, mutta uskallus ei ole vielä riittänyt.
Tuo, että elämäsi muuttuu taikaiskusta eroamalla on suuri harha. Eroamalla saat vielä vähemmän. Ne vähät perheen yhteisöllisyuden hetket tulet menettämään erossa. Kun miehesi löytää uuden naisen saattaa olla, että miehesi uusi elämä on juuri sitä elämää mitä haluaisit elää.
Mitä konkreettisia asioita olet ehdottanut perheellesi ja miehellesi? Kyllähän se perheen yhteinen aika ja yhdessäolo rakentuu jo lasten ollessa pieniä.
Lataatko liikaa odotuksia perheellesi? Entä omat ystäväsi, työelämäsi, harrastukset? Sieltäkin voi ammentaa yhdessä tekemisen kokemuksia. Ei kannata varata elämää yhden tukitolpan varaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet miehesi valinnut ja lapsesi tuollaisiksi kasvattanut, vain sinä olet siis se joka on yhdistävä tekijä tässäkin asiassa.
Minulla on ihana mies, jonka kanssa voimme tehdä yhdessä ihan mitä vain ja jonka kanssa on aina hyvä olla. Meillä on kolme teiniä, jotka ovat lapsesta lähtien luonnollisesti viihtyneet meidän kanssamme ja nyt teininäkin saamme 1-3 lasta helposti mukaan vaikka pyöräilemään, kunhan vain kysymme.
Emme ole vanhempina siis mitään vaikeita ihmisiä, jotka marttyyreinä paasaavat ja syyttävät muita, vaan olemme ihan mukavia, iloisia ja normaaleita aikuisia, joiden kanssa on ihan kiva olla. Eilen viimeksi suunnittelimme yhdessä koko perheen parin päivän venereissua taas ja kalkatimme koko porukka iloisesti muistellen edellisiä veneilyreissuja. Niin makaa kuin petaa ap.
Oliko tämä jokin provo? Kiva että sinulla on asiat hyvin, mutta ei ole kovin tahdikasta hieroa sitä aloittajan naamaan. Luuletko ettei ap. Ole yrittänyt parhaansa saadakseen perheensä puuhastelemaan kanssaan? Varmasti on mutta kaikkia eivät sellaiset asiat kiinnosta. Mietipä omalle kohdallesi, entä jos sinun perheesi ei haluaisi tehdä mitään kanssasi vaikka pyytäisit?
Minä sain. Naapuri ei saanut; pasha perhe ja veltot lapset. Valintaa (luonnon?)
Alue: Aihe vapaa
Voitko sinä edes perheessä vaatia, että kaikki pitää tapahtua sinun haluamallasi tavalla?