Jos sinulla on jo ainakin 2 tyttöä/poikaa...

Mutta tutkitusti suurempi todennäköisyys on että kolmaskin on poika.

Mutta eihän sillä loppujen lopuksi ole väliä mutta jos saisin valita niin tyttöä toivoisin.

Kaverini on kahden pojan äiti ja sai eilen tytön. Raskausaikana hän puhui, että oikeastaan toivoisi poikaa kun se olisi niin paljon helpompaa kun on jo kaksi poikaa. Minulla tuli sillon mieleen, että ehkä hän toivoo kumminkin tyttöä, mutta uskottelee muuta, ettei pettymys ole sitten suuri jos tuleekin kolmas poika... :) Tämä oli vain ajatus enkä tietenkään tiedä miten asia on.

En tiedä miksi. Mutta ei sillä enää kolmannen kohdalla olisi niin paljon väliä.

Aina olen toivonut tyttöä, mutta molemmilla kerroilla merkit on viitanneet poikaan. Tai esikoisen kohdalla merkit ja toisen kohdalla se, että kaikki oli niiiin erilaista kuin esikoista odottaessa. En vain yksinkertaisesti osaa kuvitella itseäni pojan äidiksi, enkä itsekään tajua, miksi en.

Poika tuli ja toivoin kakkosestakin poikaa. Kolmatta odottaessa en voivonut kumpaakaan, mutta jotenkin vain odotin poikaa ja poika sieltä tuli :D

En ole ennen toivonut mitään, siis on ollut ihan sama. Nyt ajatus kolmannesta tytöstä on tullut mieleeni. En tiedä vielä haluanko kolmatta.

sen me myös saimme.

ja poika tuli. Pojan kasvatus tuntuu itselle huomattavasti helpommalta kuin noiden tyttöjen, johtuneeko omista vaikeuksista oman äitini kanssa... Tytöiltä vaatii jotenkin paljon enemmän, poika saa " kasvaa rauhassa" :)

Sain kolmannen tytön. Enää toivon, että ehkäisy ei enää koskaan pettäisi ;)

keskimmäisestä toivoin salaa tyttöä vaikka epäilin poikaa ja poika tuli.

kolmannesta en enää toivonut mitään vaan olin ihan 1005 varma että on poika ja poika tulikin.

Esikoinen oli poika, toisesta tein pojan ja sitten kumminkin sen tytön. Ja yltiöonnellinen olenkin tytöstäni. Muiden tytöistä en tykkääkään ja vahingoniloinen olen kaikille pelkkien tyttöjen vanhemmille ja ajattelen aina että eipä toikaan äijä kyennyt poikia tekemään. Tsori, ajatuksilleen ei mitään voi!

Varmaan juuri sen takia että tytöt ei tule keskenään toimeen, ovat juonittelijoita, jne

t:15

Enkä muista mitään juonitteluja tai ilkeilyjä...

Olen aina toivonut, että lapseni olisivat samaa sukupuolta. He sattuvat olemaan poikia. Pakahdun onnesta aina kun katson reippaita poikiani. Lähipiirissä varsinkin isosisko-pikkuveli -perheissä yhteisiä juttuja ja leikkejä ei oikein näytä olevan lasten kesken.

Vierailija:

Olen aina toivonut, että lapseni olisivat samaa sukupuolta. He sattuvat olemaan poikia. Pakahdun onnesta aina kun katson reippaita poikiani. Lähipiirissä varsinkin isosisko-pikkuveli -perheissä yhteisiä juttuja ja leikkejä ei oikein näytä olevan lasten kesken.

Meillä sisko ja veli niin kovin halailee, painii leikillään ja heistä näkee että ovat toisilleen tosi tärkeitä. Itselläkin oli veli ja hyvin leikimme keskenään.

t: 15

Ompa kummallinen ajattelutapa!



Riippuu aivan perheestä ja lasten luonteista, sopivatko leikit yksiin.

Minulla on sisko ja kaksi veljeä. Olen aina tullut veljieni kanssa paremmin toimeen ja leikkineet yhdessä. Nyt aikuisenakin olen läheisempi veljieni kanssa. Ei se sukupuoli asioita ratko.

Jos olisi tullut vain toista sukupuolta (ihan sama kumpaa) olisin ollut surullinen. Mutta sillähän tuota on jokaisen mentävä, mitä on :)

Minä en ainakaan sellainen ole, eivätkä sitä ole myöskään naisystäväni taikka tyttäreni. Eivätkä ne pojat/miehetkään muuten aina niin puhtoisen täydellisiä ole...

Olin aina toivonut tyttöä, ehkä siksi, että minulla ei koskaan ollut kovasti toivomaani siskoa, vaan " vain" kaksi veljeä. Esikoiseni on poika, vaikka raskausaikana tyttöä vähän enemmän toivoinkin. " Tiesin" kuitenkin koko raskausajan, että lapsi on poika, eikä pojan syntymä ollut mikään pettymys, vaan tuntui siltä, että näinhän sen juuri pitikin olla.

Toisesta lapsesta toivoin tyttöä ja tyttö tuli. Jos toinenkin lapseni olisi poika, niin varmasti toivoisin kolmannesta tyttöä. En usko, että tytön kaipuu omalla kohdallani olisi mennyt ohi ilman oman tytön saamista, sen verran pitkään ja hartaasti olen sitä siskoa/omaa tytärtä toivonut ja odottanut. Poikani ei kuitenkaan ole minulle yhtään sen vähempiarvoinen kuin tyttönikään. On ihanaa seurata pienen miehen kasvua, ja kun kokemusta tosiaan on kahdesta veljestä, on poikien maailma jo jonkin verran tuttuakin.

En tiedä, toivoisinko kolmannesta tyttöä vai poikaa, jos minulla olisi nyt kaksi tyttöä... Luultavasti silloin kumpi tahansa olisi ihan yhtä tervetullut, sillä pojan äidiksi minulla ei ole koskaan ollut mitään erityistä " hinkua" . Kuitenkin, kuten jo sanoin, poikani on minulle ihan yhtä rakas kuin tyttönikin, ja viimeksi juuri tänään puhuimme mieheni kanssa siitä, kuinka onnellisia olemme siitä, että meillä on poika ja tyttö. Luultavasti olisimme kyllä lapsistamme ihan yhtä onnellisia silti, vaikka heitä olisi kaksi samaa sukupuolta. ;)

Vierailija:

Niin oletko odottanut/odottaisitko kolmannesta sitten samaa vai eri sukupuolta?

Minä olen ainakin niin hölmö(?), että esikoispojan jälkeen toivoin toisesta kovasti tyttöä. Tosin toivoin jo esikoisesta tyttöä ja ei ollut ollenkaan pettymys kun tulikin poika :)

Mutta en osaisi ollenkaan kuvitella tilannetta, että minulla olisi 2 poikaa ja en toivoisi kolmannesta tyttöä. Siitä en tiedä miten suhtautuisin jos minulla olisi jo 2 tyttöä ja odottaisin kolmatta...

Minulle on ollut aina tärkeää saada tyttö :)