Lue keskustelun säännöt.
Käykö teillä vieraita? Käyttekö itse kylässä?
11.05.2020 |
Olen tuntenut appivanhempani kohta parikymmentä vuotta.
Tänä aikana heillä on ehkä kolme kertaa käynyt naapurissa asuva sukulaismies kahvilla, hänkin kutsumatta ja yllättäen. Tapaus on aina niin suuri, että siitä kerrotaan meillekin jälkikäteen monta kertaa.
Ketään muita vieraita ei koskaan käy, ei esimerkiksi appiukon sisaruksia tai muita sukulaisia, vaikka monet asuvat ihan lähellä. Kerran olin paikalla, kun apen veli aikuisen poikansa kanssa poikkesi käymään yllättäen. Veli oli tullut parin sadan kilometrin päästä. Heitä ei kutsuttu edes sisälle, vaan appi jutteli ulkoportailla hetken aikaa.
Anoppi ja appi eivät myöskään itse käy koskaan missään kylässä. Heillä ei ole ketään niin sanottuja perhetuttuja, joiden kanssa viettäisivät vaikka vappua tai kävisivät joskus istumassa iltaa. Ajatus, että kutsuttaisiin vaikka pääsiäisenpyhinä joku kahville, on täysin vieras ja kauhea anopille. Kun hänen iäkäs isänsä tapasi päivätansseissa mukavan rouvan ja he rupesivat pitämään yhtä, ei anoppi missään tapauksessa halunnut kutsua pariskuntaa käymään, ei edes joulukahveilla. Tämä oli minusta vanhoja ihmisiä kohtaan jo tosi rumaa käytöstä.
Mun mielestä tällainen ei ole ihan normaalia. Olen itse kasvanut kodissa, jossa aika usein joku ystävä tai tuttu poikkesi ja aina keitettiin kahvit. Muistan myös lapsuudestani, että aina esimerkiksi juhannuksena oli joku sukulainen tai sukulaisia meillä grillaamassa ja saunomassa.
Appi ja anoppi ovat kuitenkin ihan mukavia, tavallisia ihmisiä. Kovasti ihmettelen tätä.
Kommentit (15)
Jaaha, tämä olikin appivanhempien haukkumisketju. Kaikki ei tykkää vieraista ja siinä ei ole mitään pahaa. Ne kyläilee keskenään ketkä siitä tykkää. Mä tykkään kyllä nähdä ihmisiä, mutta omaan kotiin en halua kutsua kuin ihan läheisimpiä sukulaisia silloin tällöin. En tiedä miksi sitä pitäisi edes selitellä, se on mun henkilökohtaista aluetta enkä halua sinne ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Taas mamma jonka mielestä kaikki muu mikä itsellä on poikkeavaa ja epänormaalia. Hanki elämä.
En juurikaan kyläile eikä meillä käy juuri ketään. Ja hyvä niin. En jaksaisi. Olen introvertti ja työssä alalla, jossa on pakko olla ihmisten kanssa koko ajan. En jaksaisi enää vapaa-ajalla, eikä minun tarvitse. Olen jo ihan iso tyttö ja saan päättää itse.
En tykkää siitä, että meillä vieraillaan, enkä tykkää vierailla muilla. Välillä silti on "pakko" sukuloida. Mieluiten en päästäisi kotiini ketään.
Mielellään voisin itse olla kokonaan käymättä kylässä, mutta lasten takia se minusta kuuluu asiaan. Haluan lasten tapaavan paljon muita ihmisiä. Meillä käy myös lasten kavereita ja heidän vanhempiaan. Nyt koronan aikana ei käy vieraita, eikä käydä missään. Saa itsekin akut ladattua.
Appivanhempiesi käytös kuulostaa vähän oudolta. Varsinkin tuo että veli on ajanut 200km heitä tapaamaan, seistäkseen rappusilla :D Mutta kukin tavallaan, eipä sitä mikään pakko ole kutsua ketään omaan kotiinsa.
Meillä käy aika usein vieraita (poislukien nyt korona-aikana). Viikottain joku vähintään pistäytyy nopeasti kahville vaihtamaan kuulumiset. Ja teinin kaverit ja poikaystävä kyläilee tiuhaan, mutta pysyttelevät omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini käy kylässä. Kavereita kutsun joskus kylään. Deitin olen joskus kutsunut kylään. Kukaan ei tule yllättäen kylään. Samat vierailut toisinpäin. Aika harvinaista on kyläily.
Mites usein ap ja appisten oma lapsi siellä ramppaa?
Tuo nyt on vähän outoa, että jos joku 200km matkan päästä poikkeaa harvoin ettei silloin edes sisään pyydetä. Mutta itsellä ainakin jäi kaverilla kahvittelut kun oli sekä lapset että työ, ei vaan jaksanut. Muutenkin omassa tuttava- ja sukulaispiirissä on tapana enempi kutsua itsensä muualle (asioita teilläpäin, ootteko kotona -tyylisesti) kuin muita omaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on eri tapoja elää. Elä sinä haluamasi tavalla ja anna muiden elää omalla tavallaan. Ei siinä ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen suvusta jossa vierailut ovat osa kulttuuria. Suomalaisia ollaan, isovanhemmat Oulun seudulta.
Omassa kotonani, nyt kun lapset ovat aikuistuneet, harvoin käyn missään. Lapsia pyydän ja osaavat tulla pyytämättä.
Nykyään koen vierailut tuskastuttavina. Onneksi tuli tämä pandemia niin saa kotoilla rauhassa.
Koen vierailun taidon osana hyviä tapoja.
Ei.
Kasvoin kodissa, jossa ulko-ovi oli varsinainen pyöröovi. Ihmisiä lappasi sisään, koskaan ei ollut päivää, jolloin joku ei tullut. Yksi syy oli, että isälläni oli toimisto kotona. Toinen syy oli 70-80-lukujen kyläilymoodi. Kolmas syy oli vanhempieni kristillisyys ja sen yhteisöllisyys.
Kun minä muutin omilleni niin päätin, ettei kukaan tule minun kotiini. Ennemmin tapaan ihmisiä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vähän. Omia ystäviäni tapaan mieluummin kaupungilla töiden jälkeen, ainoastaan aikuinen lapseni puolisoineen vierailee meillä 1-2 kertaa vuodessa ja siskoni perheineen tai ilman perhettä max kerran vuodessa (pitkä välimatka). Miehen sukua tai ystäviä käy ehkä kerran-pari vuodessa, me vierailemme hänen sukulaisillaan 3-4 kertaa vuodessa. Kavereitaan hän kutsuu yleensä käymään silloin, kun minä olen työ- tai lomamatkalla. Yllätysvieraat eivät ole tervetulleita.
Kännykkäaikakautena on perin kummallista, että pölähdettäisi yllättäen kylään. Jotenkin typerää olla kysymättä esim. nähdäänkö kun käymme vkl. sielläpäin.
Toisen kotiin ei pitäisi ängetä vaikka olisi kuinka läheinen, jos ei ole erikseen sovittu, että voi tulla milloin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käy harvoin vieraita, itse vieraillaan hiukan useammin vanhempien ja sisarusten luona. Mun porukoita nähdään useammin, koska tein jo suhteen alussa päätöksen, etten ala hoitaa miehen sukulaissuhteita, vaan hän saa huolehtia niistä itse. Jollen silloin tällöin vihjailisi, pitäisikö hänen joskus kutsua vanhempiaan meille, ei kutsuisi koskaan.
Mulla ei ole kavereita, joita kutsua kylään, miehellä olisi, muttei heitä meillä koskaan näy. Mies poikkeilee joskus heidän luonaan. Olen todella introvertti, mutta ihan mielelläni silloin tällöin ottaisin ihmisiä kylään. Mieluummin niin päin kuin itse menen vieraaksi. Koen muiden ihmisten kodeissa oleskelun hirveän vaivaannuttavana, kun itse olen niitä ihmisiä, joiden kotona se, joka sinne ylipäätään saa kutsun tulla, saa myös olla kuin kotonaan. Tykkään vieraista, jotka osaa mennä itse kaapille ottamaan tyyliin vesilasin, jos janottaa tms. ilman, että joka asiaa tarvitsee erikseen sanoa. Sellaisten kanssa on paljon helpompi ja rennompi viettää aikaa kuin niiden, joilta täytyy koko ajan kysellä, haluaisitteko jotain/onko jano/nälkä jne. Ja siis vähintään kahvit tarjoan joka tapauksessa aina, jos joku meille eksyy, vaikka tulisi yllättäenkin. Pullaa ei yllätysvieraille ole, koska en leivo kuin tarpeeseen, eli silloin, kun odotan vieraita, eikä meillä syödä keksejä tms. eli niitäkään ei yleensä kaapista löydy. Haen kyllä tarjottavaa, jos tulija varoittaa edes puoli tuntia etukäteen, en kuulu heihin, jotka lyö yllätysvieraille ovea naamaan.
Joskus haaveilen, että olisi edes muutama ystävä, joita voisi kutsua istumaan iltaa silloin tällöin, tehdä hyvää syötävää, pelata lautapelejä, juoda vaikka viiniä ja jutella. Yöksikin olisin valmis majoittamaan kaikki halukkaat ja olen monille sanonut, että meille saa aina tulla, muttei kai nykyään ole enää tapana käydä kylässä muiden kuin lapsuudenperheiden ja alakoulusta saakka tuttujen parhaiden ystävien luona.
Tällä hetkellä ei ja ei. Mutta ei muutenkaan kovin paljon. Kun lapset olivat pieniä, oli ystäväperheitä, joitten kanssa tavattiin, sukulaiset asuvat kaukana. Nykyään hyvin harvakseltaan käy jotain tuttavia, me emme juurikaan kyläile missään.