face-jumalanpalvelus ja minä
Tässä katselen nykyisen kotikaupungin jumalanpalvelusta Facebookista, ihana Totuuden henki - virsi raikaa. Kerran juttelin tuttuni kanssa ja hän on nytkin paikalla. Hän kehoitti, kuten facebook kehoittaa myös, sanomaan jotain. En halua sanoa. Välillä tuntuu että kommentointi on ok, jos tuntee muita seurakuntalaisia. En tunne kuin yhden läsnäolijan, en halua kertoa mitään. Painoin vain tykkää-nappia.
Usko on minun ja jumalan välinen asia, se ei kuulu muille. Välillä tuntuu että kommentoijat ovat kuin itseään esiin tyrkyttäviä tyyliin "katsokaa, minäkin olen täällä". Minulla ei ole tarvetta tuollaiselle.
Miten te muut, onko pakko kommentoida tai ilmoittaa että "mukana ollaan", tai "huomenta kaikille". Mielestäni ehkä sitten paikallaan jos tuntee seurakunnan väkeä.
Kirkko on maallistunut liikaa, papit ovat selkärangattomia toimitusjohtajia nykyään. Koko kirkkolaitoksella ei ole uskomisen kanssa mitään tekemistä, se on valtavaa omaisuutta hallitseva ja kansalaisilta veroja keräävä instituutio, jolla ei ole omaa päämäärää tai tavoitetta.
Selkärankaa olisi luullut tulevan kun saatiin lestadiolaispiispoja mutta sama maallinen ja perinteistä piittaamaton meno vain jatkuu. Minä en enää edes kuuntele jumalanpalveluksia, raamatun sanaa muuttavat, virsikirjan muuttivat, jumalanpalvelukset muuttivat jo toistakymmentä vuotta sitten.
Ei, minä en tarvitse kuin jumalani, en kirkkoa korvaan kuiskuttamaan, olen eronnut kirkosta kokonaan.