Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joiden elämään musiikki ei kuulu ollenkaan?
10.05.2020 |
En ikinä kuuntele vapaaehtoisesti musiikkia. Se raastaa korvia.
Kaupassa veetuttaa kuunnella sitä plim-plom-krääh-humppaa.
Ketään kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Täällä. En nyt musiikkia vihaa, mutta en ikinä varta vastn kuuntele eikä musiikki ole koskaan päällä esim. taustalla kun teen jotain. Autossa tykkään kuunnella Yle Puhe -kanavaa.
Minäkin tykkäsin puheesta ennen. Mutta sinnekin on tungettu nykyään musiikkia. Puhekanavalle!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tutkimusten mukaan vain noin 4 prosenttia ihmisistä on epämusikaalisia. Puhutaan amusiasta, joka voi olla joko synnynnäistä tai seurausta aivovammasta. Tällaisille ihmisille musiikki ei tuota hyvää oloa eivätkä he erota erikorkuisia ääniä toisistaan."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/19/musikaalisuus-periytyy
Mulle musiikki ei ole kovin tärkeää. En sitä vihaa ja joskus kerran kuussa saatan kuunnella kappaleita, jopa tanssia ja laulaa mukana, mutta tavallaan "täytyn" siitä nopeasti. Usein unohdan että musiikkia edes on enkä ole ikinä samaistunut kehenkään, jonka elämässä musiikki olisi todella olennainen juttu.
Kyseessä ei ole se ettenkö pystyisi siitä nauttimaan, ymmärtäisi sävelkorkeuksia tms., ei vain kiinnosta erityisesti. Yllättävän harvoin tapaan samalla tavalla musiikkiin suhtautuvia. Musiikki on ok mutta ei henkireikä, voisin elää ilman. Ärsyynnyn lähinnä kun musiikkia laitetaan paikkoihin missä sitä ei tarvitsisi tai kun sillä yritetään manipuloida ihmisiä surulliseksi.
N29
En mäkään kuuntele koskaan radiosta muuta kuin puhetta, mutta silti olen musikaalinen, soitan itse, ja kuuntelen hyvää musiikkis. Tosin nykyään kuuntelen vähemmän, ehkä kerran pari kuussa, ja tietyissä paikoissa /tilanteissa vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastin ennen musiikkia, soitin, lauloin, kuuntelin sitä. Mutta sitten sairastuin vakavaan masennukseen ja ajatuskin musiikin kuuntelemisesta alkoi tuntua kauhealta. En siis enää halua kuunnella musiikkia, vielä vähemmän laulaa tai soittaa. Ehkä joskus jos parannun, asia palaa entiselleen.
Joo, en tajua ihmisiä jotka kuuntelee musiikkia jatkuvasti, työmatkalla, töissä jne. Ahdistun autossa kun radio on päällä. Ei tulisi myös mieleenkään kuunnella äänikirjoja lukemisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sävelkorvaa (en usko sävelkorvan vaikuttavan asiaan), mutta en kuuntele musiikkia. Joskus ajattelen, että jatkuvasti musiikkia kuuntelevat eivät pysty olemaan yksin, eivät pysty kuuntelemaan omia ajatuksiaan. Jonkin sortin adhd.
Vierailija kirjoitti:
Mulle musiikki ei ole kovin tärkeää. En sitä vihaa ja joskus kerran kuussa saatan kuunnella kappaleita, jopa tanssia ja laulaa mukana, mutta tavallaan "täytyn" siitä nopeasti. Usein unohdan että musiikkia edes on enkä ole ikinä samaistunut kehenkään, jonka elämässä musiikki olisi todella olennainen juttu.
Kyseessä ei ole se ettenkö pystyisi siitä nauttimaan, ymmärtäisi sävelkorkeuksia tms., ei vain kiinnosta erityisesti. Yllättävän harvoin tapaan samalla tavalla musiikkiin suhtautuvia. Musiikki on ok mutta ei henkireikä, voisin elää ilman. Ärsyynnyn lähinnä kun musiikkia laitetaan paikkoihin missä sitä ei tarvitsisi tai kun sillä yritetään manipuloida ihmisiä surulliseksi.
N29
Minulla on sama. En tee mitään spotify-tilillä, koska en koskaan muista kuunnella sitä. Kuuntelen musiikkia lähinnä silloin, jos täytyy keskittyä tilassa, jossa on muuta melua ja korvatulehdus eivät riitä. Esimerkiksi junassa on joskus liikaa meteliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole tärkeää, mutta en ahdistukssn siitä. Kun olen yksin kotona, olen hiljaisuudessa. Mies laittaa radion päälle, niin ei se haittaa, ellei se ole tuntikausia päällä.
Rytmistä tykkään, ja tietyt kappaleet saa minut tanssimaan. Sanat ovat täysin samantekeviä, en ikinä kuuntele niitä. Jos yritän kuunnella, niin en saa niistä mitään irti.
Katselen joskus Vain Elämää, enkä ymmärrä, kun he toitottavat tunteen merkitystä. Kuinka musiikki herättää tunteita. Ei minulla.... tuo tanssion ainoa, mitä musiikki minulla herättää.
Tätä tekstiä lukiessa tulee ehkä mielikuva tunteettomasta ja ei-luovasta ihmisestä, mutta ei, olen empaattinen ihminen. Musikki ei vain tunteitani herätä. Ja olen luova, mutta en musiikillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on joku ruuvi päässä vialla, jos ei musiikista pidä.
Kerrotko mikä? Itsekin haluaisin tietää. Kaikilta muilta osin olen aivan tavallinen. Ei oleongelmia itseni eikä muiden ihmisten kanssa.
Käyn mieluiten Lidlissä kaupassa ihan vain siitä syystä, koska siellä ei soiteta taustamusiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli noin 20-vuotiaaksi asti noin. Minulla oli kyse siitä, etten vain ollut löytänyt ”omanlaistani” musiikkia. Huomasin esimerkiksi pitäväni enemmän instrumentaalisesta popmusiikista, joku Vain elämää -ohjelman musiikki on todella laulu- ja laulajakeskeistä eikä puhuttele yhtään. Joten ymmärrän kyllä tunteen hyvin. Kaikille ehkä koskaan löydy sitä omanlaista musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole tärkeää, mutta en ahdistukssn siitä. Kun olen yksin kotona, olen hiljaisuudessa. Mies laittaa radion päälle, niin ei se haittaa, ellei se ole tuntikausia päällä.
Rytmistä tykkään, ja tietyt kappaleet saa minut tanssimaan. Sanat ovat täysin samantekeviä, en ikinä kuuntele niitä. Jos yritän kuunnella, niin en saa niistä mitään irti.
Katselen joskus Vain Elämää, enkä ymmärrä, kun he toitottavat tunteen merkitystä. Kuinka musiikki herättää tunteita. Ei minulla.... tuo tanssion ainoa, mitä musiikki minulla herättää.
Tätä tekstiä lukiessa tulee ehkä mielikuva tunteettomasta ja ei-luovasta ihmisestä, mutta ei, olen empaattinen ihminen. Musikki ei vain tunteitani herätä. Ja olen luova, mutta en musiikillisesti.
Tunnistan itseni tästä hyvin pitkälti. Musiikki ei ole vain kovin tärkeää. Viihdyn mainiosti hiljaisuudessa enkä kaipaa taustamusaa, tai fiilistele musiikin tahtiin.
Autossa saatan kuunnella radiota, mutta useimmat biisit ei oikein nappaa. Samaa mieltä olen siitä, että YLE puhe pilattiin musiikilla! Lisäksi se musiikki siellä on käsittämättömän huonoa ja joka biisiä edeltää vielä biisin tarina.. sillä kai koetetaan tuoda musiikin soittamiselle jotain syvempää tarkoitusta.
Tykkään tanssia ja käydä keikoillakin eikä musiikki ryhmäliikuntatunneilla haittaa. Joskus pistän musiikkia soimaan kun touhuan kotona. Se on sitten vanhaa jazzia tai jotain ”taustamusiikkia”, johon en kummemmin uppoudu.
Olen huomannut, että olen aika harvinainen musiikin käyttäjä mutta näköjään en ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli noin 20-vuotiaaksi asti noin. Minulla oli kyse siitä, etten vain ollut löytänyt ”omanlaistani” musiikkia. Huomasin esimerkiksi pitäväni enemmän instrumentaalisesta popmusiikista, joku Vain elämää -ohjelman musiikki on todella laulu- ja laulajakeskeistä eikä puhuttele yhtään. Joten ymmärrän kyllä tunteen hyvin. Kaikille ehkä koskaan löydy sitä omanlaista musiikkia.
Pidätkö tällaisesta musiikista, jossa ei varsinaisesti lauleta vaan ääni toimii ikään kuin instrumenttina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli noin 20-vuotiaaksi asti noin. Minulla oli kyse siitä, etten vain ollut löytänyt ”omanlaistani” musiikkia. Huomasin esimerkiksi pitäväni enemmän instrumentaalisesta popmusiikista, joku Vain elämää -ohjelman musiikki on todella laulu- ja laulajakeskeistä eikä puhuttele yhtään. Joten ymmärrän kyllä tunteen hyvin. Kaikille ehkä koskaan löydy sitä omanlaista musiikkia.
Pidätkö tällaisesta musiikista, jossa ei varsinaisesti lauleta vaan ääni toimii ikään kuin instrumenttina?
Pidän kyllä, ja kuuntelen nykyään myös ihan ”normaalia” laulumusiikkia. Minulla vain oli ennen musiikista kiinnostumistani sellainen käsitys, että on olemassa sellaista geneeristä ”vain elämää -pop/iskelmämusiikkia” ja klassista, eikä kumpikaan tuntunut kiinnostavalta. Kun ei ole kiinnostunut musiikista, saattaa kuulla vain sitä mitä listahittiradiosta sattuu tulemaan, eikä se innosta perehtymään lisää.
Itselle taas käynyt vaan päinvastoin ja musiikki saanut elämässä vielä suurempaa merkitystä ja olen löytänyt musiikkimakuni vielä paremmin ja nyt tuntuu tavallaan olevan enemmän aikaa kuunnella ja keskittyä siihen. Olen aika nuori kyllä. Minulla on myös se asia, että musiikki piristää todella paljon, vaikka monesti on ollut surullinen olo niin huomaa heti olon paranevan, kun kuuntelee jotain mieluista. Itsekään en radiota paljon kuuntele, kun sieltä harvoin tulee sellaista mistä pidän ja mitään sellaista en jaksa kuunnella mistä en pidä. Toisaalta silti jossain kaupassa voin silti ihan hyvin kuunnella jotain biisejä ja joskus saankin jopa sieltä jonkun uuden suosikin jos satun sellaisen mieluisen kuulemaan. Minulla on todella hyvä muisti biisien suhteen ja jo lapsena aina autossa kuunneltiin musiikkia ja varsinkin monet enkun kieliset biisit ovat jääneet jo sieltä mieleen.
Näihin kaikkiin biiseihin liittyy myös muistoja. Muistan esim yhden kaupunkireissun, kun olin nuorempi jo heti siitä, kun eräs biisi soi. Jos minulta tavallaan vietäisiin kyky etten enää nauttisi musiikista niin voi sanoa, että elämä muuttuisi melko kurjaksi. Itsekin osaan soittaa paria soitinta ja tavallaan musiikki on minulle tuttua. Musiikki tuo minulle myös paljon tunteita ja sen kautta yleensä aina löytyy sellainen biisi, joka sopii päivän tunnelmaan. Itse en koskaan ole ollut missään konsertissa, mutta en tiedä miten sen sitten livenä kokisin. Voi olla, että silloin jäisi vielä enemmän joku biisi mieleen ja kokisin sen kaiken vielä vanhemmin. Toisaalta kyllä minä ymmärrän sen, etteivät kaikki ajattele näin. Äitinikin kuuntelee oikeastaan vaan klassillista musiikkia.
Täällä kohtalotoveri. Minulle hiljaisuus on parasta musiikkia mutta olenkin jo keski-ikäinen.
Alue: Aihe vapaa
Täällä. En nyt musiikkia vihaa, mutta en ikinä varta vastn kuuntele eikä musiikki ole koskaan päällä esim. taustalla kun teen jotain. Autossa tykkään kuunnella Yle Puhe -kanavaa.