Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimisitte tällaisen ystävän suhteen
Yksintuolissaistunjasinuamuistelen
09.05.2020 |
Toissa kerralla kun sovimme tapaamisesta, niin olimme sopineet lähtevämme baariin pikkujouluja viettämään. Jonotin hänelle lahjaksi viinipulloa alkosta hiki hatussa. Viime hetkellä, siis AIVAN viime hetkellä hän ilmoitti ettei pääsekään tulemaan kun sukulaisten kanssa menee myöhään. Suutuin, laitoin pitkän viestin missä perustelin loukkaantumiseni ja eritoten siksi että hän on ennenkin perunut suunnitelmiamme.
Noh, päätin kuitenkin leppyä onhan kyseessä päiväkodista saakka jatkunut ystävyys.
Eilen hän saapui taas kaupunkiin ja kysyi onko minulla suunnitelmia. No ei ollut, tällä kertaa kuitenkin osasin varautua pettymykseen enkä valmistautunut tapaamiseen mitenkään. Tapaaminen siis jälleen arvatenkin peruuntui ja perään tuli useita mitä ihmeellisimpiä selityksiä. Muun muassa että hänen sukulaisensa pelkää koronaa. Hmm. Hän kuitenkin itse matkusti tänne kaupunkiin julkisella kulkuneuvolla ja on ollut asiakaspalvelutyössä? Ei mene ihan läpi moinen selitys.
Siispä...tämä alkaa olemaan henkisesti aika kuluttavaa. Ei edes se jaksa haitata että tapaamiset peruuntuu vaan eniten suren noita selityksiä. Siis sitä, että kuinka tyhmänä hän mua pitää?
Mitä itse tekisitte kyseisessä tilanteessa?
Kyseessä tosiaan lapsuuden ystävä ja sydämessäni todella rakas ihminen.. Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (14)
Tapaatteko te oikeasti koskaan, milloin viimeksi ja millaista teillä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin sinä menet tapaamaan häntä?
Mun on henkilökohtaisista syistä hyvin vaikea matkustaa hänen luokseen, hän puolestaan käy täällä päin säännöllisesti sukuloimassa, -ap
Miksi edelleen pidät yhtetyttä häneen?
Otatko aina itse yhteyttä häneen, vai ottaako hän ensin?
Tuntuu käsittämättömältä että postaat tuollaisesta, johan jokainen järkevä ihminen jo käsittäisi, ettei ystävälläsi ole mitään haluja tavata sinua.
Tai sitten, hänellä on ollut todellakin jo kaksi kertaa, aivan oudon huono tuuri, just silloin, kuin teidän olisi pitänyt tavata.
Enåä usko aloitukseen ollenkaan!
Pelkkä lauantai-illan provo.
Kirjoittele srvlla kerralla edes hiukan uskottavampi tarina sieltä Porvoon maisemista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jatkuu niin kauan kuin jaksat sietää. Olen pahoillani puolestasi. Joskus pitkäkin ystävyys tulee tiensä päähän, syy ei ole sinun.
Ystäväsi taitaa olla myös se joka soittaa ja viestittelee? Tee hänelle palvelus ja jätä hänet rauhaan. On se raskasta hänellekin olla ystäväsi pelkästä velvollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kommentoida että asia ei todellakaan ole niin että minä pitäisin yksin yhteyttä. Hän on se aloitteellinen osapuoli ollut aina tapaamisten suhteen. En pommita häntä viesteillä. Olen vain lojaali ihminen. -ap
No, sovit tapaamisen, kun kaverisi haluaa, mutta et tarkoita sitä. Kunhan pidät yhteyden yllä. Jos kaverisi jostain kummasta menee tapaamisen, etkä sinä ole paikalla, niin sitten sanot jonkin syyn: Kun sukulaiset tuli kylään, ja aika kului huomaamattasi, nukahdit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän ollut aina sellainen, että yrittää toteuttaa enemmän kuin pystyy? Sopii liikaa asioita liian lyhyelle ajalle, eikä pysty niitä sovitusti hoitamaan? Sellainen on raskasta, ja et voi periaatteessa muuta kuin kylmettää itsesi sen suhteen, tai aina murehtia miksi sinulle tehtiin oharit. Se ei välttämättä ole mitään pahantahtoista ystäväsi puolelta, mutta ymmärrettävästi tosi ikävää sinulle.
Kysyit mitä tekisin tuossa tilanteessa. Vastaavan tyyppisiä etääntymisiä on ollut ystävistä. Ei siis mitään riitaa, vaan elämänpiirit ovat eriytyneet niin, ettei yhteistä aikaa enää järjesty tai jompi kumpi ei pidä sitä enää niin tärkeänä, että tapaaminen oikeasti toteutettaisiin. Olen ollut sekä se josta on etäännytty, että se joka on vetäytynyt.
Olen ottanut sellaisen linjan, että olen surrut katkenneen suhteen itsekseni enkä siis pitänyt mitään loppuselvitystä. Siitä on se etu, että kun joskus sattumoisin kohdataan, ei ole nolostelua vaan asiallinen moikkaus. Yhdessä voidaan jopa todeta, että onpa siitä aikaa ja nuorena oli hauskaa.
Toinen juttu on, että ystävyyksiä kannattaa viritellä pitkin elämää, ettei jää yksin. Harvoin mikään säilyy liikkumattomana. Vaikka niin läheisiksi ei tulla kuin mitä lapsina, on kuitenkin mukavia hetkiä ja seuraa. Sukulaisten kanssa suhteet ovat lähtökohtaisesti pitempiä, niihin kannnattaa panostaa jos eivät ole ihan mahdottomia.
Alue: Aihe vapaa
Let go.
Eli anna hänen mennä elämästäsi.
Kun kerran kysyit, pitää siihen vastata.