Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitää olla reilusti ylipainoinen että saa olla voimaannuttava ja kehopositiivinen?
09.05.2020 |
Niin? Miksi ei hyväkuntoiset tai edes normaalipainoiset saa olla kehopositiivisia? Pitää olla lihava että voit hehkuttaa kuinka positiivinen ja voimaantunut olet
Kommentit (12)
Ei tarvitse tietenkään. Kehopositiivisuus ei tarkoita lihavuutta vaan itsensä ja oman kehonsa hyvien puolien arvostamista.
Esim.jos rintasyövän takia poistettu rinnat, voi ajatella kehopositiivisesti olevansa arvokas silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas niin paksua puppua, etten aio lukea kommentteja, mutta sanon lihavana naisena suoraan oman mielipiteeni.
Ei siinä ole mitään voimaannuttavaa että ihminen, jonka kehoa muutenkin ihaillaan ja kadehditaan, tykkää itsestään. Se on vaan helvetin paljon helpompaa, kun saa jatkuvasti kehuja ja näyttää samalta kuin fitness-mallit lehtien kannessa. Uskon myös, että moni kuntoilee vain saadakseen tätä ihailua. Ei toki kaikki.
Voimaannuttaminen vaatii sen, että kykenee selviämään vaikeuksista. Itsensä hyväksyminen on vaikeaa, kun oma keho ei ole yhteiskunnan silmissä hyväksyttävä. Itse ihailen lihavia naisia, jotka rohkeasti puhuvat asemastaan yhteiskunnassa. Se vaatii enemmän rohkeutta ja paineensietokykyä. Kun lihava nainen jotain sanoo, siihen tulee heti sata vihaista kommenttia, että olet sairas ja ruma, et saa tykätä itsestäsi. Laiha, fitness-intoilija tai koko 40 tiimalasivartalo sen sijaan saavat "yas queen"-kommentteja. Katso itse jonkun lihavan ihmisen saamia kommentteja ja sano vasta sitten, että lihavia jotenkin suositaan tai ihaillaan tässä mielessä.
Kehopositiivisuuden tarkoitus - joka on täysin vesitetty - oli se, että jokaisella naisella on oikeus omaan kehoonsa ja omiin valintoihinsa. Ei niinkään se, että tykätään omasta peilikuvasta, vaikka sekin tietysti auttaa. Tämän sanan ovat kuitenkin kaapanneet nyt naiset, jotka eivät ole lihavia, ja monesti lihavaa ei hyväksytä mukaan ollenkaan. Mitä enemmän sanaa vesitetään, sitä enemmän siihen hiipii ajatus "terveestä" kehosta ja vastustus "sairasta" kehoa kohtaan, ja myös monet itseään kehopositiiviseksi sanovat halveksivat lihavia kehoja ja haluaisivat putsata ne kokonaan pois liikkeestä.
Me aloitimme tämän liikkeen, mutta se on otettu meiltä pois. Sama ilmiö on tapahtunut monessa muussakin liikkeessä. Homojen oikeudet alkoivat Stonewall-ilmiöstä, jonka aloitti musta transnainen, mutta siinä vaiheessa kun sateenkaarijutut alkoivat olla mediassa, koko liike profiloitui valkoisten homomiesten jutuksi. Transsukupuolisten oikeuksista on puhuttu vasta vähän aikaa, ja monet valkoiset homomiehet ovat jopa halveksineet heitä ja halunneet heidät pois liikkeestä. Samoin homojen ja lesbojen välillä oli jossain vaiheessa paljon riitoja, komeat homomiehet eivät halunneet "rumia" lesboja samaan liikkeeseen kanssaan, pilaamaan koko jutun imagoa. Tänä päivänä tilanne alkaa olla jo vähän parempi.
Toivon että kehopositiivisuudesta versoisi vielä jotain positiivista, ja erinäköiset naiset tukisivat toisiaan. Valitettavasti hyväksyttävät naiset haluavat pitää kiinni siitä omasta asemasta, kuten etuoikeuksia omaavat ihmiset aina.
Olipa kerrankin asiantunteva ja asiallinen kommentti. Kiitos.
Olen hoikka ja suht urheilullinen, en tosin mitenkään erityisen lihaksiskas. Haluaisin oppia kehopositiivisuutta. Minulla on taustalla vuosikymmenen kestänyt rankka koulukiusaaminen sekä lapsuus perheessä, jossa arvosteltiin, nälvittiin ja huomauteltiin milloin mistäkin - usein myös ulkonäöstä. Tästä kaikesta seurasi vuosien syömishäiriökierre, ja yhä edelleen suhteeni ruokaan, liikuntaan ja kehooni on kompleksinen.
Eli ei se ole hoikillekaan helppoa, kun tuntuu, että omassa kehossa on niin paljon vikaa ja puutetta ympäröivän maailman, kanssaihmisten, median ja joka tuutista tunkevien kauneusihanteiden mukaan. Itsellä on venymäarpia ympäri kehoa murrosiän seurauksena, roikkuvat rinnat rajun laihtumisen jäljiltä, perse mallia lättänä urheilusta huolimatta... Ja jokaisella toki omat epävarmuutensa.
Kehopositiivisuus kuuluisi mielestäni aivan kaikille, enkä soisi kenenkään pahaa oloa väheksyttävän painon vuoksi - oli sitä paljon taikka vähän. Turha on levittää huonoa oloa nälvimällä toinen toistaan ja hakemalla yksinoikeutta voimaantumiseen!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tietenkään. Kehopositiivisuus ei tarkoita lihavuutta vaan itsensä ja oman kehonsa hyvien puolien arvostamista.
Esim.jos rintasyövän takia poistettu rinnat, voi ajatella kehopositiivisesti olevansa arvokas silti.
'Näin. Kehopositiivisuudesta on väärennelty ikävä lyömäase ylipainoisia vastaan. Kun voisi vaan antaa kunkin elää ja olla, jos siis sivistynyt olisi?? On miljoona kertaa tolkutettu, kuinka kyseinen termi ei todellakaan kehota ketään lihottamaan itseään tai että se puolustelisi lihavuuden aiheuttamia terveydellisiä ongelmia. Olepa hyvä, sinä jolle asia ei millään valkene, ja selitä missä mätää? Mitä et tajua?
Ei näytä menevän kaaliin suomennos jokaisen oikeudesta olla oma itsensä millaisessa kehossa sitten asuukaan. Julmat kuspäät ovat aina valmiina hyökkäämään, kunhan jossain ylipainoa näkyy. Sen sijaan kukaan ei ikinä näytä työntyvän esim. supermarkettien ovipielissäkin pyörivien juoppojen tai muiden rosvojen elämäntyyliä syyttelemään. Miksi? Jospa joku lihavuudesta jatkuvasti aloituksia tekevä ylipainoisten henkilökohtaisuuksiin menevä vaikka kommentoisi? Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miten niin normaalipainoinen ei saa olla kehoositiivinen? Totta kai saa ja olenkin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää nyt kaikki ymmärtää, että kehopositiivisuus on kaikille. Olen itse ylipainoinen, jolla on monia hoikkia ihmisiä kaveripiirissä. Mua oikeasti ottaa pattiin tää vastakkainasettelu lihavien ja hoikkien välillä. Niin monet keskustelut olen käynyt naisten ja miesten kanssa, eikä sillä näytä olevan mitään merkitystä, millainen se keho on. Suurimmalla osalla on epävarmuuksia itsestään, jopa niillä "yleisesti hyväksytyillä kehon omaavilla" ihmisillä.
Lopettakaa se toisten arvostelu, katsokaa itseänne peiliin, kehukaa itseänne ja rakastakaa itseänne. Näin te huomaatte, kuinka sitä on lopulta helpompi olla toisten kanssa ja sieltä saattaa lipsahtaa joku hyvää mieltä nostattava kehu myös toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas niin paksua puppua, etten aio lukea kommentteja, mutta sanon lihavana naisena suoraan oman mielipiteeni.
Ei siinä ole mitään voimaannuttavaa että ihminen, jonka kehoa muutenkin ihaillaan ja kadehditaan, tykkää itsestään. Se on vaan helvetin paljon helpompaa, kun saa jatkuvasti kehuja ja näyttää samalta kuin fitness-mallit lehtien kannessa. Uskon myös, että moni kuntoilee vain saadakseen tätä ihailua. Ei toki kaikki.
Voimaannuttaminen vaatii sen, että kykenee selviämään vaikeuksista. Itsensä hyväksyminen on vaikeaa, kun oma keho ei ole yhteiskunnan silmissä hyväksyttävä. Itse ihailen lihavia naisia, jotka rohkeasti puhuvat asemastaan yhteiskunnassa. Se vaatii enemmän rohkeutta ja paineensietokykyä. Kun lihava nainen jotain sanoo, siihen tulee heti sata vihaista kommenttia, että olet sairas ja ruma, et saa tykätä itsestäsi. Laiha, fitness-intoilija tai koko 40 tiimalasivartalo sen sijaan saavat "yas queen"-kommentteja. Katso itse jonkun lihavan ihmisen saamia kommentteja ja sano vasta sitten, että lihavia jotenkin suositaan tai ihaillaan tässä mielessä.
Kehopositiivisuuden tarkoitus - joka on täysin vesitetty - oli se, että jokaisella naisella on oikeus omaan kehoonsa ja omiin valintoihinsa. Ei niinkään se, että tykätään omasta peilikuvasta, vaikka sekin tietysti auttaa. Tämän sanan ovat kuitenkin kaapanneet nyt naiset, jotka eivät ole lihavia, ja monesti lihavaa ei hyväksytä mukaan ollenkaan. Mitä enemmän sanaa vesitetään, sitä enemmän siihen hiipii ajatus "terveestä" kehosta ja vastustus "sairasta" kehoa kohtaan, ja myös monet itseään kehopositiiviseksi sanovat halveksivat lihavia kehoja ja haluaisivat putsata ne kokonaan pois liikkeestä.
Me aloitimme tämän liikkeen, mutta se on otettu meiltä pois. Sama ilmiö on tapahtunut monessa muussakin liikkeessä. Homojen oikeudet alkoivat Stonewall-ilmiöstä, jonka aloitti musta transnainen, mutta siinä vaiheessa kun sateenkaarijutut alkoivat olla mediassa, koko liike profiloitui valkoisten homomiesten jutuksi. Transsukupuolisten oikeuksista on puhuttu vasta vähän aikaa, ja monet valkoiset homomiehet ovat jopa halveksineet heitä ja halunneet heidät pois liikkeestä. Samoin homojen ja lesbojen välillä oli jossain vaiheessa paljon riitoja, komeat homomiehet eivät halunneet "rumia" lesboja samaan liikkeeseen kanssaan, pilaamaan koko jutun imagoa. Tänä päivänä tilanne alkaa olla jo vähän parempi.
Toivon että kehopositiivisuudesta versoisi vielä jotain positiivista, ja erinäköiset naiset tukisivat toisiaan. Valitettavasti hyväksyttävät naiset haluavat pitää kiinni siitä omasta asemasta, kuten etuoikeuksia omaavat ihmiset aina.
Muuten asiaa, mutta.
On paljon hoikkia tai "keskipainoisia" ihmisiä, joilla on huono itsetunto. Siinä ei sitten mikään ihailu auta. Vai miksi maailma muuten olisi täynnä alunperin kauniita mutta itsensä rumaksi leikelleitä hoikkia ihmisiä?
Se on korvien välissä. Toki uskon, että jos jatkuvasti haukutaan lihavaksi, se nakertaa väkisinkin tervettäkin itsetuntoa.
Tsemppiä kaikille kokoon katsomatta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska normaalipainoinen on normi, jota kukaan ei pilkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska normaalipainoinen on normi, jota kukaan ei pilkkaa.
Aika paksu valhe, tiedän monia normaalipainoisia, jotka ovat kokeneet halveksuntaa elämässään.
Tämä on nyt taas niin paksua puppua, etten aio lukea kommentteja, mutta sanon lihavana naisena suoraan oman mielipiteeni.
Ei siinä ole mitään voimaannuttavaa että ihminen, jonka kehoa muutenkin ihaillaan ja kadehditaan, tykkää itsestään. Se on vaan helvetin paljon helpompaa, kun saa jatkuvasti kehuja ja näyttää samalta kuin fitness-mallit lehtien kannessa. Uskon myös, että moni kuntoilee vain saadakseen tätä ihailua. Ei toki kaikki.
Voimaannuttaminen vaatii sen, että kykenee selviämään vaikeuksista. Itsensä hyväksyminen on vaikeaa, kun oma keho ei ole yhteiskunnan silmissä hyväksyttävä. Itse ihailen lihavia naisia, jotka rohkeasti puhuvat asemastaan yhteiskunnassa. Se vaatii enemmän rohkeutta ja paineensietokykyä. Kun lihava nainen jotain sanoo, siihen tulee heti sata vihaista kommenttia, että olet sairas ja ruma, et saa tykätä itsestäsi. Laiha, fitness-intoilija tai koko 40 tiimalasivartalo sen sijaan saavat "yas queen"-kommentteja. Katso itse jonkun lihavan ihmisen saamia kommentteja ja sano vasta sitten, että lihavia jotenkin suositaan tai ihaillaan tässä mielessä.
Kehopositiivisuuden tarkoitus - joka on täysin vesitetty - oli se, että jokaisella naisella on oikeus omaan kehoonsa ja omiin valintoihinsa. Ei niinkään se, että tykätään omasta peilikuvasta, vaikka sekin tietysti auttaa. Tämän sanan ovat kuitenkin kaapanneet nyt naiset, jotka eivät ole lihavia, ja monesti lihavaa ei hyväksytä mukaan ollenkaan. Mitä enemmän sanaa vesitetään, sitä enemmän siihen hiipii ajatus "terveestä" kehosta ja vastustus "sairasta" kehoa kohtaan, ja myös monet itseään kehopositiiviseksi sanovat halveksivat lihavia kehoja ja haluaisivat putsata ne kokonaan pois liikkeestä.
Me aloitimme tämän liikkeen, mutta se on otettu meiltä pois. Sama ilmiö on tapahtunut monessa muussakin liikkeessä. Homojen oikeudet alkoivat Stonewall-ilmiöstä, jonka aloitti musta transnainen, mutta siinä vaiheessa kun sateenkaarijutut alkoivat olla mediassa, koko liike profiloitui valkoisten homomiesten jutuksi. Transsukupuolisten oikeuksista on puhuttu vasta vähän aikaa, ja monet valkoiset homomiehet ovat jopa halveksineet heitä ja halunneet heidät pois liikkeestä. Samoin homojen ja lesbojen välillä oli jossain vaiheessa paljon riitoja, komeat homomiehet eivät halunneet "rumia" lesboja samaan liikkeeseen kanssaan, pilaamaan koko jutun imagoa. Tänä päivänä tilanne alkaa olla jo vähän parempi.
Toivon että kehopositiivisuudesta versoisi vielä jotain positiivista, ja erinäköiset naiset tukisivat toisiaan. Valitettavasti hyväksyttävät naiset haluavat pitää kiinni siitä omasta asemasta, kuten etuoikeuksia omaavat ihmiset aina.