Tänne ei sitten jäädä asumaan-!
Onko muilla ollut tällaista ikävää kokemusta kun menee vierailulle omien (iäkkäämpien) vanhempien luo puolisonsa kanssa? Mieheni saattoi sanoa jo kotona ennen lähtöä tai perillä ennen sisäänmenoa "Tänne ei sitten jäädä asumaan" tarkoittaen että vierailu on syytä pitää lyhyen kaavan mukaan eikä mitään ylimääräisiä tehtäviä ryhdytä tekemään. Vanhempani tarvitsivat kuitenkin apua jos jonkinlaista ja mielelläni heitä auttelin, myös puolisoni auttoi vaikka saattoi kommentoida alkuun toisin. Jälkeenpäin vanhempieni kuoltua ei tämän muistaminen ole tuntunut mukavalta. Etenkään kun itselleni ei ole tullut mieleenkään sanoa näin mennessämme esimerkiksi anoppia tervehtimään. Eikä puolisoni sano tätä kun menemme hänen äitinsä luona käymään. Toki en antanut tämän häiritä vierailun pituutta jos ei kiirettä tosiaan ollut muualle.