Mitä mieltä olette siitä että toiset ihmiset ovat köyhiä ja toiset rikkaita? Onko se oikein ja hyvä asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen omalla toiminnallaan ja ahkeruudellaan rikastuu, se on minusta vain arvostettavaa. Osa ei jaksa ja lusii tuilla sohvannurkassa koko ikänsä olematta hyödyksi juuri kenellekään. Näin rumasti sanottuna.

Jos taas joku perii ison summan, niin aina ei mene nallekarkit tasan. Suomessa on ihme käsitys, että vain lottoamalla olisi ok rikastua.

Keinottelijoita ja huijareita en arvosta, tietty heitäkin joukkoon mahtuu, mutta pääsääntöisesti kyllä iso osa ihmisistä tekee sen "rikastumisen" eteen töitäkin. Luuletteko, että esim. Suomessa rikkaaksi miellettävä yritysjohtaja jollain 20k kuukausipalkalla pelailee vaan golfia kaikki päivät?

Kyllä monissa on vikaa, jotka eivät pääse työelämään ollenkaan kiinni. On oppimisvaikeutta, keskittymishäiriötä, kehityshäiriötä, autismia, persoonallisuushäiriö tä, hy väksi kä yttöä tai muuta syvää traumaa taustalla. Suurimman osan ihmisistä mielestä olisi varmaan ihan ok tehdä jotain siedettävää ja itselle sopivaa työtä ok palkan eteen, jos tällainen mahdollisuus olisi. 80-, 90-, ja 00-luvuilla ei diagnosoitu juuri ketään, jolla ei ollut tosi näkyvästi asiat pielessä, nykyäänkin testejä joutuu odottamaan ja vaatimaan. Kuitenkin suuri osa niistä, joilla on jotain pielessä, vaikuttaa aika normaalilta äkkiseltään.

Jos vaikuttaa aika normaalilta äkkiseltään niin ei varmaan kannata tehdä mitään diagnoosejakaan vaan elää normaalia elämää ainakin nuorena. Se voi aiheuttaa alisuoriutumista ja syrjäytymistä jos saa diagnoosin nuorena ja siihen vedoten voi laistaa monista vaativammista jutuista. 

Oma köyhyyteni on pitkälti oma syyni, siitäkin huolimatta että lapsena sairastuin mielenterveysongelmiin ja niistä nyt aikuisena olen eläkkeellä. Mielenterveysongelmat on estäneet järjellisen ajattelun ja päättelyn, mihin on syynä olleet lääkitys joka tekee täysin välinpitämättömäksi ja kyvyttömäksi hallita lääkityksen aiheuttamia impulsiivisia purkauksia. Ne yleensä johtivat huonoihin elämänvalintoihin. Nyt kun olen ns. selvillä vesillä, niin jos olen 10 vuodenkin päästä pa. se on minun oma vikani. Onneksi sentään kaikkea vaurastumista ei ole suomessa kaikin keinoin estetty, vaikka hyvää työtä täällä tehdään sen eteen että kukaan ei omillaan pärjäisi. Kaikenlaista yrittämistä rangaistaan rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen omalla toiminnallaan ja ahkeruudellaan rikastuu, se on minusta vain arvostettavaa. Osa ei jaksa ja lusii tuilla sohvannurkassa koko ikänsä olematta hyödyksi juuri kenellekään. Näin rumasti sanottuna.

Jos taas joku perii ison summan, niin aina ei mene nallekarkit tasan. Suomessa on ihme käsitys, että vain lottoamalla olisi ok rikastua.

Keinottelijoita ja huijareita en arvosta, tietty heitäkin joukkoon mahtuu, mutta pääsääntöisesti kyllä iso osa ihmisistä tekee sen "rikastumisen" eteen töitäkin. Luuletteko, että esim. Suomessa rikkaaksi miellettävä yritysjohtaja jollain 20k kuukausipalkalla pelailee vaan golfia kaikki päivät?

Kyllä monissa on vikaa, jotka eivät pääse työelämään ollenkaan kiinni. On oppimisvaikeutta, keskittymishäiriötä, kehityshäiriötä, autismia, persoonallisuushäiriö tä, hy väksi kä yttöä tai muuta syvää traumaa taustalla. Suurimman osan ihmisistä mielestä olisi varmaan ihan ok tehdä jotain siedettävää ja itselle sopivaa työtä ok palkan eteen, jos tällainen mahdollisuus olisi. 80-, 90-, ja 00-luvuilla ei diagnosoitu juuri ketään, jolla ei ollut tosi näkyvästi asiat pielessä, nykyäänkin testejä joutuu odottamaan ja vaatimaan. Kuitenkin suuri osa niistä, joilla on jotain pielessä, vaikuttaa aika normaalilta äkkiseltään.

Jos vaikuttaa aika normaalilta äkkiseltään niin ei varmaan kannata tehdä mitään diagnoosejakaan vaan elää normaalia elämää ainakin nuorena. Se voi aiheuttaa alisuoriutumista ja syrjäytymistä jos saa diagnoosin nuorena ja siihen vedoten voi laistaa monista vaativammista jutuista. 

Hölmö. Jos vaikuttaa normaalilta 15 minuutin ajan niin se ei tarkoita, että selviää täysistä koulu- ja työpäivistä. Työkyvyttömyyseläkkelle ei pääse oikein millään konstilla, niin että ei se diagnoosi hyvänä verukkeena lusmuiluun toimi. Sen sijaan jos diagnosoitaisi, niin voitaisiin soveltaa opiskelua ja työskentelyä sopivaksi sen sijaan, että ihminen syrjäytetään/vetäytyy syrjään itse kun tietää että ei pärjää. Siinä on mt-ngelmille hyvä pohja kun on vaikka diagnosoimaton kehityshäiriö ja tietää ettei pärjää, mutta sille miksi, ei ole nimeä, eikä apua saatavilla.

Omaisuuden periminen pitäisi kieltää, ihmisen kuollessa omaisuus valtiolle. Jokaisen pitäisi olla oman onnensa seppä niin tulisi edes vähät yritystä.

Minusta tuloerot ovat sekä hyvä että huono asia.

Hyvä siinä jos säästäväisyydellä, ahkeruudella, yrittämisellä, jne voi ansaita itselleen ja vaikka perillisilleen rahaa. Jos esim samasta työstä maksetaan kaikille sama palkka ilman että huomioidaan ahkeruutta ym niin yleensä motivaatio pikkuhiljaa laskee koska näkee että lusmuilijat saavat saman palkan jne joten miksi itse koettaisi pistää parastaan hyötymättä siitä.

Toisaalta minusta kohtuuttoman isot ansiosidonnaiset, eläkkeet ym yhteiskunnan maksamat asiat ovat huono juttu. Minusta näissä voisi olla jotain kattoa. Säästettäisiin verorahoja ja olisi oikeudenmukaisempaa koska miksi jollekin maksetaan esim 5 kertaa isompaa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta kuin toiselle? Onko toisen työttömyys niin arvokasta? Lisäksi tämä ajaa monia kikkailemaan tyyliin käydään kovapalkkaisissa reissutöissä sen aikaa että ansiosidonnaisen päivät täyttyy ja sitten sivukylille asumaan nauttien hyvästä ansiosidonnaisesta ja kun siellä perähikiällä ei nyt ole alan töitä.

Perintöveron antaisin olla nykyisen kaltainen.

Muu Verotuskin saisi olla pääpiirteissään nykyisen kaltainen.

Koulutus mahdollisimman edullinen kaikille ainakin yksi tutkinto (hyvillä perusteluilla vielä toinenkin).

Omaisuuden määrää ei minusta kuulu yrittää ”tasoittaa” miksi sille joka tuhlaa pitäisi antaa lisää siltä joka elää säästeliäästi?

Mielenterveysongelmasta, vammoista ym kärsiville on mielestäni järkevää tarjota kohtuullisen hyvä elämä. Mutta mitenkään ei ole mahdollista tarjota kaikille miljoonaa kouraan koska et pysty normaaliin työntekoon. Sillloin täytyy vain koittaa tulla toimeen vammoineen ja ongelmineen mutta valition tulisi tarjota kohtuullinen toimeentulo. Hyvä olisi jos siihen päälle olisi mahdollista tienata esim osa-aikatöistä ekstraa. Eli tällöinkin kannustettaisiin ihmisiä tekemään edes vähän jotain avustavia töitä ja saamaan sillä lisää rahaa käyttöönsä.