Oliko teidän luokalla aina yksi oikein hiljanen hissukka? Kuinka hänelle kävi?
Tuli vain mieleen, että itsellä oli kouluaikana aina, siis aina, ensimmäisestä luokasta lukion viimeiseen luokassa joku, joka oli sairaalloisen hiljainen. En tiedä, miten noiden elämä on mennyt. Oliko teillä noita? Tiedättekö, mitä niistä tuli? Olen syntynyt 1971. Onko niin, että nuoremmissa ikäluokissa tuo on ollut harvinaisempaa?
Kommentit (47)
Tienaan hieman vajaa 6000 euroa nettona kuukaudessa. Edelleenkin hissukka, mutta onnekksi tässä työssä ei puhelahjoilla pärjää vaan katotaan tuleeko tulosta.
Oli, minä. Olen nykyään pitkälti syrjäytynyt ja kärsin erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä oireista. Eipä siinä, loppuelämäni tulee olemaan lyhyt ja tuskallinen.
Minä. Asperger + adhd jäi huomaamatta sekä vanhemmilta että opettajilta. Ilman tukea aloin sitten turvautumaan päihteisiin ja nyt olen syrjäytynyt ja ilman koronaakin kotini vanki.
"Tiedättekö, mitä niistä tuli?"
Miksi puhut "niistä"? Kuulostaa halveksuvalta.
Sitä paitsi meitä hiljaisiakin lukee tätä palstaa. Joten mikset kysy suoraan???
Rikas erikoislääkäri jolla on hyvinkin mukiin menevän oloinen vaimo
Jep, meikäreikä. Ihan hyvin kävi, avomies ja kaunis asunto, ammattikorkeakoulu opparia vaille suoritettu ja olen terve. Rempseennyin matkan varrella todella paljon, ei mua uskota kun kerron millainen kerron olleeni. Tuun juttuun kenen kanssa vaan missä vaan, opettelin tietoisesti sosiaaliseksi
Yksi tyttö oli tosi hiljainen. En tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu. Kävi kyllä jonkun koulun peruskoulun jälkeen, mutta en tiedä onko koskaan töissä ollut.
Meidän luokan hiljaisimmista tuli ekonomi ja psykologi.
Tuli masentunut ja syrjäytynyt, elää vanhempien luona. Olin hänen kaverinsa, mutta minua alkoi ärsyttää hänen saamattomuutensa omien ongelmiensa edessä.
Vierailija kirjoitti:
"Tiedättekö, mitä niistä tuli?"
Miksi puhut "niistä"? Kuulostaa halveksuvalta.
Sitä paitsi meitä hiljaisiakin lukee tätä palstaa. Joten mikset kysy suoraan???
No, sori, jos loukkasi. Mitä teistä tuli? Mutta puhun nyt siis sellaisista superhiljaisista, jotka näyttivät ahdistuvan jo siitä, jos niille sanou hei, tai jotka eivät koskaan viitanneet tunnilla, vaikka eivät kai olleet superhuonoja koulussa.
Yks tyttö oli. Näkyy nyt olevan hyvin korkealla valtionhallinnon hierarkiassa.
Oli myös hiljainen poika. Menestyvä yrittäjä on nykyään.
Luokan suurisuisin päällepäsmäri on tunnettu kirurgi. Toisesta tuli lentäjä.
Minä myös. Nyt IT-alalla suht hyväpalkkaisessa duunissa. Olen vieläkin näin lähemmäs nelikymppisenä vähän hitaasti lämpenevä, enkä ole vieraiden ihmisten kanssa kovin puhelias tai avoin. Kavereiden kanssa kyllä varsin sosiaalinen.
Kouluaikoina se johtui lähinnä siitä, että mua kiusattiin ja aina tuli lisää paskaa niskaan, kun sanoin jotakin. Oli parempi olla sanomatta mitään.
Olen myös jokseenkin viinaanmenevä ollut koko aikuisikäni.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin. Minusta tuli syrjäytynyt.
Sama täällä. Kaverit oli vähän samanlaisia, mutta vilkkaampia; 4 kuollut huumeisiin ja alkoholiin, yksi tehnyt itsemurhan, yksi asuu kadulla rapanistinä. Itse pitkäaikaistyötön kaupungin yksiössä eristäytyneenä.
Mielenkiintoinen ketju.
Voidaanko sanoa, että ne nuoret, jotka eivät olleetkaan
ns. valtavirran mukana, olivatkin niitä, jotka menestyivät hyvin.
He ajattelivat.
Ei tietenkään kaikki, mutta
Jotenki tätä rataa..
Oli ainakin ala-asteella, vähän kiusattukin taisi olla.
Nyt ollaan kolmekymppisiä ja hän on oikein komea mies, ajelee tuunatuilla autoilla ja vissiin naisseuraakin tuntuu löytyvän. En tiedä mitä tekee työkseen.
Varmaan minä olen sellainen :D En ole äänekäs vieläkään, mutta pahimmasta ujostelusta aloin päästä vasta melkein kolmekymppisenä. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, minulla on kaksi maisteritutkintoa, mies ja kaksi lasta. Ihan hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedättekö, mitä niistä tuli?"
Miksi puhut "niistä"? Kuulostaa halveksuvalta.
Sitä paitsi meitä hiljaisiakin lukee tätä palstaa. Joten mikset kysy suoraan???No, sori, jos loukkasi. Mitä teistä tuli? Mutta puhun nyt siis sellaisista superhiljaisista, jotka näyttivät ahdistuvan jo siitä, jos niille sanou hei, tai jotka eivät koskaan viitanneet tunnilla, vaikka eivät kai olleet superhuonoja koulussa.
En viitannut, koska siitäkin olisi voitu keksiä aihe kiusaamiseen. Kun muutenkin olin ärsyttävän hyvä koulussa, vaikka yritin sitä pitää piilossa.
Minä. Minua kiusattiin, joten turvallisinta oli olla puhumatta mitään. Olen vieläkin hiljainen, mutta olen opiskellut pitkälle ja olen esimiestyössä.