Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekee sellaisella elämällä, missä ei ole koskaan hyvä olla omassa vartalossa?
08.05.2020 |
Puhuin äsken lääkärin kanssa. Omasta mielestäni en tee mitään enkä näe mitään järkeä loppuelämässä tässä vartalossa. En pysty toteuttamaan unelmiani tai elämään sellaista arkea mikä olisi mielekästä ja parantumista ei tule tapahtumaan. Koskaan. Elämää saattaisi olla edessä vielä 40-50 vuotta, haluaisin mielellään pois jos ei se pelottaisi vielä liikaa. Kunpa olisi varmuus, että elämä jatkuu toisenlaisessa olomuodossa, henkenä tai uudessa vartalossa.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jotenkin saavutat jossain vaiheessa tilan, jossa muut asiat antavat elämäniloa ja -halua, kuin fyysiset suoritukset ja ulottuvuudet. Ehkä musa tai sanat, runous, taide, jokin sellainen antaa sinulle jatkossa sen nautinnon, jonka ennen sait fyysisistä harrastuksista
Niin kai sitä luulisi, mutta ei ole tapahtunut, vaikka on jo vuosia kulunut. Musiikki helpottaa oloa aina välillä hetken ajan, mutta ei siihen voi 24/7 tukeutua. Lukeminen ei ole alkanut sujua ja kuvataiteesta en ole koskaan liiemmin välittänyt. Enkö ole yrittänyt sitten tarpeeksi vai mikä on vikana. Ehkä se ei vaan oikeasti pysty korvaamaan tarpeeksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän voisi sanoa. Mulla on liikuntakyky mennyt. Kerran vuoroni odotellessa kulutin aikaa sairaalan kahviossa. Odottelemassa oli myös palovammapotilas jolla ei ollut kasvoja. Jaan myös usein taksin toisten rujojen kanssa. On kyllä mieltä avartavaa jutella muun muassa sokeiden kanssa. Olen huomannut, että eihän mulla mitään hätää ole. Saatat olla masentunut. Juttele siitä lääkärille. Näin usein tapahtuu kun liikuntakyky alenee eikä voi saada pienenkään liikunnan tuottamaa endorfiinia. Tuttua tuokin: "eiks sitä voi leikata" :D Mutta tsemppiä!
No jos olet eläkkeellä ja olet vain kuluerä yhteiskunnalle, niin nyt nopsaan toimimaan, ennen kuin elämänhalu palaa. Kun lentoliikenne avautuu, niin mene Eastbournen Beachy headille ihailemaan maisemia.
Höpsö, ei minulta ole elämänhalu mennyt. Olen myös tuottanut veroeuroja jo enemmän kuin sinä olet ikinä edes tienannut .D
Miksi et ole menettänyt elämänhalua? Onko fyysinen olomuotosi ja elämäntapasi riittävän miellyttävä kuitenkin? Mikä elämästäsi tekee elämisen arvoista? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän voisi sanoa. Mulla on liikuntakyky mennyt. Kerran vuoroni odotellessa kulutin aikaa sairaalan kahviossa. Odottelemassa oli myös palovammapotilas jolla ei ollut kasvoja. Jaan myös usein taksin toisten rujojen kanssa. On kyllä mieltä avartavaa jutella muun muassa sokeiden kanssa. Olen huomannut, että eihän mulla mitään hätää ole. Saatat olla masentunut. Juttele siitä lääkärille. Näin usein tapahtuu kun liikuntakyky alenee eikä voi saada pienenkään liikunnan tuottamaa endorfiinia. Tuttua tuokin: "eiks sitä voi leikata" :D Mutta tsemppiä!
No jos olet eläkkeellä ja olet vain kuluerä yhteiskunnalle, niin nyt nopsaan toimimaan, ennen kuin elämänhalu palaa. Kun lentoliikenne avautuu, niin mene Eastbournen Beachy headille ihailemaan maisemia.
Höpsö, ei minulta ole elämänhalu mennyt. Olen myös tuottanut veroeuroja jo enemmän kuin sinä olet ikinä edes tienannut .D
Miksi et ole menettänyt elämänhalua? Onko fyysinen olomuotosi ja elämäntapasi riittävän miellyttävä kuitenkin? Mikä elämästäsi tekee elämisen arvoista? Ap
No esimerkiksi juuri nyt aurinko. En oikein osaa sanoa, se lienee asennekysymys. Olen utelias elämälle ja pidän ihmisten kohtaamisesta. Myös taidehistoria on mielestäni tavattoman mielenkiintoista.
Sitten täytyy keksiä elämälleen jotain muuta. Jos ei keho toimi niin pitää käyttää päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän vielä vuoden ja jos ensi huhtikuussa tuntuu vielä pahalta niin annan periksi ja lopetan tämän. Ap
Höpsö, ei minulta ole elämänhalu mennyt. Olen myös tuottanut veroeuroja jo enemmän kuin sinä olet ikinä edes tienannut .D