Miksi monet ihmiset pelkäävät kuolemaa?

En pelkää kuolemaa, en vain halua kuolla vielä suht nuorena. On paljon, mitä haluan vielä kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilaaa jos esim ajatellaaan niin kuolema asettuu ilon ja surun keskelle. Ilosta kuolemaan ja siitä suruuun, surusta kuolemaan ja siiitä iloon ja uuudellleen eloon.

Iloiisena ei halua ajatella kuolemaa ja surullisena taas toivooo kuolemaa.

Ei haluuua että iloinen hetki päättyy mutta surullisena haluaaa että surullinen hetki päättyy.

En pelkää kuolemaa vaan sitä, että jälleensynnyn johonkin banaanivaltioon esim. Afrikkaan ja vieläpä tytöksi. Mieluummin menisin vaikka sinne helvettiinkin.

Pelkään kuolemaa, koska se on koko minuuteni loppu. Minua ei enää ole. Kaikki ajatukseni ja kokemukseni häviävät olemattomiin, aivan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.

Lisäksi minulla on valtava elämänjano. Minä rakastan olla elossa, silloinkin kun elämä on paskaa. Halua nähdä ja kokea kaiken.

Wjuw kirjoitti:

Koska monet tietää joutuvansa helvettiin, minä ainakin tiedän, että päätyy, vain harva taivaaseen pelastuu

Pitää päättää ottaako Kristuksen elämänsä herraksi vai haluaako helvettiin, siinä vaihtoehdot

Edelleenkään ei mitään tietoa miten konkreettisesti ottaisi Jeesuksen elämäänsä, ja miten kuulla Jumalan puhetta

Rukoile ja tunnusta että tiedät olevasi syntinen ja tarvitset Jeesusta. Pyydä syntisi anteeksi ja pyydä Jeesusta tulemaan elämäsi Herraksi. Lue paljon raamattua ja kuuntele raamatunopetusta (srk tai netin kautta), Jumala puhuu Sanansa kautta ja kun kasvat uskossa niin opit kyllä kuuntelemaan myös Pyhän Hengen johdatusta.

Tuntuu pahalta ajatella, että kuolen ja aika unohtaa minut. Sadan vuoden päästä minua ei muista enää kukaan. Elämä jatkuu ja hyvä niin, silti vähän haikeaa.

Se on kai sitä luopumisen tuskaa.

Mieleeni tulee ihminen, joka sanoi, että ei pelkää kuolemaa, oikeastaan odottaa sitä, kunnes sairastui vakavasti ja joutui tosipaikan eteen.

Ajatus kuolemasta ei enää tuntunutkaan niin itsestään selvältä, vaan ajatus siitä pelotti ja ahdisti.

Eloonjäämisvietti on vahva, niin ihmisellä kuin eläimellä.

Pelkään koska halua elää ja nähdä vielä lapsenlapsia jne. Täällä on niin mukavaa että en missään nimessä halua vielä kuolla :/ 

Joskus nuorena ajattelin, että kuolisin mieluummin kuin sairastuisin vammauttavaan sairauteen. Myöhemmin sairastuin MS-tautiin, mutta ennen diagnoosin saamista pidettiin mahdollisena, että oireeni johtuvat jostain muusta, esim. pahanlaatuisesta aivokasvaimesta. Näitä vaihtoehtoja pohtiessani aloin toivoa, että oireitteni syy olisi sittenkin MS-tauti (johon ei kuole, vaan vammautuu jonkin verran ajan myötä) eikä aivosyöpä (johon todennäköisesti kuolee).

En silti siinäkään hetkessä pelännyt kuolemaa, vaan en vain halunnut kuolla. Aivokasvaimen rankkoja hoitoja (leikkaus + sädehoito) sekä kuolemaa edeltäviä kipuja ja epämukavuutta kyllä pelkäsin, mutta se on eri asia kuin kuoleman pelkääminen.

Tuo nyt meni ohi ap:n aiheesta, mutta ero kannattaa huomioida.

Jotkut pelkäävät kuolemassa tuntematonta? Jotkut etukäteen pelkäävät kuoleman edellä kenties aktivoituvaa luopumisen surua?

Kuolemaan liittyy ahdistavia asioita, esim. hajoamisprosessin rumuutta ja sieluttoman ruumiin outoutta. Ehkä joillain nuo aiheuttavat epämääräistä kuolemanpelkoa.

Riippuu päivästä:sano kaaso unelmahäissä.

Jos on talous/ihmissuhdevaikeuksia...haluan kuola.

Jos asiat hyvin nautin elämästä.

Mut oon siis perusterve..jos ois paljon sairauksia..niin taas ois eri miettehet

Miksi ihmiset ottaa lemmikkejä?

Pitää viedä lemmikki piikille ja uusi tilalle?

Mikään ei oo korvaamaton

Uus akka..uudet lapset uus koira

Ainoo sama on oma itse..sitä et pääse pakoon...kunnes kuolet