Lue keskustelun säännöt.
Ylireagoinko minä vai onko aihetta olla huolissaan?
07.05.2020 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä vasta puolivuotta ja nyt muutettiin jo yhteen. Ennen yhteen muuttoa mies oli minussa kiinni kuin takiainen, halusi kokoajan huomioo ja tunsin että hän rakasti minua.
Itsellä ollut vuosia tunne etten voi rakastaa enää ketään kun ensirakkaus petti ja jäi kiinni usemmasta pettämis kerrasta. Kuitenkin tämän miehen kanssa tapahtui ihme ja rakastuin. Siksi uskalsin muuttaa yhteen kun parisuhteita on ollut mutten ole tuntenut mitään kummempaa niiden kanssa ja tässä huomasin selvästi että nyt kolahti kovaa ja tosissaan.
Mies itse halusi tätä muuttoa kovasti vaikka koitin hidastella ettei mentäisi liian nopeasti. Muuton jälkeen mies on muuttunut paljon. Ei enää pyydä viereen, jos menen niin saattaa antaa pusun ja halata mutta sitten ottaa puhelimen ja menee kauemmas.
Ei jaksa enää tehdä minun kanssa paljoa mitään vaan sanoo että työt uuvuttaa. (Aiemmin jaksoi, lenkkeiltiin ja tehtiin ihan kaikkea yhdessä)
Mies ei sano enää että rakastaa minua, eikä mitään kivaa muutenkaan. Hän salailee välillä puhelintaan ja viettää paljon aikaa sitä selaillen.
En ole näyttänyt mustasukkaisuutta ollenkaan, vaikka sisimmissäni pelkään ihan älyttömästi että onko hän jo kyllästynyt tai onko joku pelimies niinkuin se mun ensirakkaus. Olenko taas niin tyhmä ja sinisilmäinen etten huomaa mitään ennenkuin joku todistaa pettämisen mulle. Olen tosissani rakastunut mutta pelkään niin paljon että menetän hänet tai että hän ei ole tosissaan minun kanssa tms niin olen taas jotenkin rakentamassa itselle suojamuuria niinkuin exän jälkeen.
Entiedä tosi hankala selittää kun osa minusta rakastaa niin paljon että sattuu ja osa minusta suojelee itseäni ja haluaisin pysyä tunteettomana.
Tää teksti kuulostaa varmaan teinin kirjoittamalta mutta olen 26vuotias ja mies 27.
Ja esim laitoin hänelle töihin viestiä tänään että ikävä, niin hän vastasi vaan surullisen hymiön vaikka ennen olisi vastannut että hänelläkin on ja laittanut paljon tunteja kun nähdään tai jotain muuta "hullua".
Eilen illalla sanoin että rakastan sua kun makoiltiin jo sängyssä, niin mies vaan hymyili ja sanoi että pakko mennä vähän kauemmas kun on kuuma... hänellä on nykyään aina muka kuuma eikä voi nukkua vieressä vaikka ennen nukuttiin aina lähekkäin.
Aiemmin hän antoi pusuja jos "törmättiin" esim toinen meni vessaan ja toinen keittiöön. Nykyään ei.
Paljon tällaisia pieniä suuria muutoksia.
Ja hän yrittää ärsyttää minua tahalleen myös usein. Esim huudattaa tvstä isolla jotain urheilua vaikka tietää hyvin etten jaksa sitä. En ärsyynny tahallenikaan siitä vaan menen hymyillen antamaan pusun ja sitten menen ulos. Sitten tulee joskus tunnin /parin päästä valittamaan etten ole hänen kanssaan. Vaikka olen ehdottanut hänelle kaikkea tekemistä ja hän vaan halunnut katsoa tvtä.
Hän ei myöskään halua seksiä enää usein kun ei kuulema jaksa.
Ja jos koitan saada läheisyyttä/seksiä niin hän tahalleen sikailee, esim pierskelee tai kaivaa nenää tai korvaa tai jotain ällöä että en haluaisi ja nauraa vaan. Ja yksipäivä otti puheeksi avoimet suhteet, sanoin että minun mielestä ois sitten järkevämpi olla sinkku niin hän sanoi että voihan jotkut haluta olla yhdessä mutta piristää seksielämää ja elämää muutenkin kun käy välillä polkemassa muita.... pitkä teksti mutta ylireagoinko minä vai onko mies nyt oikeasti kyllästynyt tai jotain?
Ja loppulisäys että mies on sen verran kuuman näköinen että saisi varmasti kenet vaan ja hänellä on suhteita myös paljon takanakin että siksikin pelottaa jos paljastuukin pelimies. Suhteen alussa tutut kertoi että on luotettava ja hyvä mies, kun ovat sen tunteneet kauan, mutta hänellä ei kuulema ole näin vakavia juttuja aiemmin ollut.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Tuli kyllä niin pitkä teksti ettei varmaan kukaan jaksa lukea 😔 ap
Ainakaan minä en jaksanut.
Vastaan siis että kyllä, sinuna huolestuisin ja jättäisin sen sian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuhlaa tunteita. Älä tee isoja peruuttamattomia päätöksiä. JSS ja pikimmiten.
Ai ei äskeinen 0/5 lähtenytkään lentoon?
No jokin tossa mättää ja pahasti. Mutta ei mies välttämättä petä. Ehkä suhteessanne on jokin muu ongelma ja hän ei tiedä miten ratkaisisi sen. Tai voi se olla rakkauden puutettakin. Puhukaa. Jos ette puhu, niin teillä on edessä ero aika piakkoin.
Saattaa ola toinen nainen. Harvoin näin sanon, mutta nyt kuulostaa siltä. Puhelimen salailukin... Ainakin kyllästynyt ja tahtoo päättää suhteen.
Alkaisin rakentaa omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin suoraan ja vaatisin rehellistä selitystä.
Mietin että onko mies alussa ollut vain ihastunut ja yhteen muuton jälkeen huomannutkin että rakkaus puuttuu ja ihastus haihtuu. Ei kehtaa kertoa siitä koska vasta halusi niin kovasti muuttaa yhteen ja nyt kituuttelee tässä suhteessa miettien mitä vittua minä nyt teen?
Miten otan asian puheeksi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se erilaista, kun ollaan jatkuvasti yhdessä ja samassa tilassa.
Ei se enää silloin ole jatkuvaa suukottelua ja halailua ja rakkauden tunnustamista.
Ei kukaan sellaista jaksa jokaikinen päivä viikot, kuukaudet vuodet läpeensä.
Miehen mielestä tilanne on nyt vakaa, ja hän haluaa keskittyä muihinkin asioihin kuin pelkkään suhteeseen.
Hänen mielestä suhde on vakaalla pohjalla, kun asutaan yhdessä, se on tietynlaista sitoutumista.
Ja siis joo en aio jäädä tähän roikkumaan. Nyt on vielä suhteellisen helppo erota ja jatkaa omaa elämää kun on niin tuore juttu, jos mies haluaa. Mutta silleen vaikeeta tulee olemaan koska tätä rakastumisen tunnetta ei ole ollut kun kerran elämässä ennen tätä. Minun on tosi vaikea rakastua. Ja tosi tuskallista päästää irti vaikka sen osaan kyllä tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se erilaista, kun ollaan jatkuvasti yhdessä ja samassa tilassa.
Ei se enää silloin ole jatkuvaa suukottelua ja halailua ja rakkauden tunnustamista.
Ei kukaan sellaista jaksa jokaikinen päivä viikot, kuukaudet vuodet läpeensä.
Miehen mielestä tilanne on nyt vakaa, ja hän haluaa keskittyä muihinkin asioihin kuin pelkkään suhteeseen.
Hänen mielestä suhde on vakaalla pohjalla, kun asutaan yhdessä, se on tietynlaista sitoutumista.
Mietin tätäkin, muttakun oltiin kuitenkin yhdessä jokapäivä jo ennen yhteen muuttoa. Ja tämä muuttui niin yhtäkkiä nopeaa kaikki huomio ja kivat sanat ja teot vaan jäi.
Ap
Luin kokonaan ja tulin surulliseksi. Ei kannata pitkittää väistämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä ole mitään väliä onko miehellä kuinka monta muuta tai ei yhtään jos kohtelee sinua noin vähättelevästi jo tuossa vaiheessa. Ota aikaa ja mieti miten kohtelisi sinua jos sairastuisit vakavasti, jalastasi katkeaisi luu, paikkasi menisivät synnytyksessä rikki, uupuisi vauva vuonna, alkaisit menestyä urallasi lasten saannin jälkeen tai mitä vaan. En näe tuossa mitään empatiaa.
On huomaavaisiakin tapoja torjua läheisyys jos ei sillä hetkellä kiinnosta. Miksi kumppanisi ei halua niitä hyödyntää vaan torjuu sinut piereskelemällä? Sietäisitkö sellaista käytöstä keneltäkään muulta? Jos sietäisit niin miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai suhde muuttuu kun yhteen muutetaan, se on sitä arkea. Mutta jos vaisto sanoo ettei kaikki ole ok, sitä kannattaa kuunnella. Termi kaksoissidosviestintä tuli myös mieleen tuosta... googletapa.
Ja oli mitä oli, eihän tuo nyt sinun kannaltasi ihan kauhean kivalta tilanteelta vaikuta. Kovasti tsemppiä ap.
Muuten vois olla ihan normaalia, mutta ding ding avoin suhde. Ei ole normaalia.
Pahin mitä tässä voit tehdä on lapsi tuon miehen kanssa.
Anna hänen mennä ja jäädä kasvamaan. Hän kokee, että nuoruutensa jäi vajaaksi, elämänsä elämättä. Et voi täyttää itselläsi toisen koko maailmaa, et korvata muita ihmiskontakteja. Jos teidät ei ole tarkoitettu yhteen, parempi ymmärtää se nyt, kuin muutaman vuoden päästä - silloin kun on yhteisiä lapsia ja asuntolainaa ja jäät tyhjän päälle pienten lasten kanssa.
Jotta elämääsi tulisi jotain uutta ja hienoa, täytyy välillä luopua jostain vanhasta. Ehkä nyt on paras luopua, vaikket ihan vielä tiedä, millä tavoin se on sun itsesi parhaaksi. Ehkä myöhemmin tulet ymmärtämään, miksi kaiken piti mennä nyt niin kuin se meni. Kiitä kokemuksesta ja opetuksesta ja jatka matkaasi. Silloin kun vieressäsi tulee olemaan oma se oikea, kummankaan teistä ei tarvi pohtia asioota joita pohditte nyt. Puoli vuotta on kuitenkin niin lyhyt aika, ettei vielä voi tietää, kuuluuko teidän elää parina loppuun asti, kunnes kuolema teidät erottaa. Ihmiset eroavat myös kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden suhteista. Puolen vuoden kokeilun jälkeen on helpompi erota kuin vuosien päästä. Katso ympärillesi, onko tässä kaikki mitä itse haluat?
Kiitos viesteistä ❤ koitan ottaa asian jotenkin puheeksi.
Hävettääkin jos tässä ero tulee kun olen kaikille läheisillekkin hehkuttanut miten olen nyt oikeasti rakastunut. Mutta eipä tämä kyllä itsestä nyt kiinni olekkaan jos mies ei minua rakasta.
Häpeä epäonnistuneesta suhteesta on pieni hinta vapaudesta elää oma elämänsä niin, että se antaa enemmän kuin ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä epäonnistuneesta suhteesta on pieni hinta vapaudesta elää oma elämänsä niin, että se antaa enemmän kuin ottaa.
Tämö on kyllä täysin totta.
Ap
Tuli kyllä niin pitkä teksti ettei varmaan kukaan jaksa lukea 😔 ap