Summa joka menee hankintoihin nuoren muuttaessa kotoa pois?
Ostoslistalle sitä ja tätä, sohva, keittiövälineistöä, TV, mikro, sänky, mattoja ehkä myös, hyllyllä tmv, ruokapöytä+pari tuolia, imuri, pyykinpesukone ne.
Juu tiedän, että niihin saisi menee vaikka kuinka paljon, mutta jokin haisi keskiverto summasta?
Riittäisikö 1500-2000€?
Kommentit (65)
pitkä lista kirjoitti:
Kaikleen pieneen menee loppujen lopukai ihan hirveästi uutta huushollia perustettaessa saati tyhjästä saati kunnolla. Vanhempien tulisi ennen kaikkea olla opettanut muksunsa talouden- ja huushollin pitoon. Huolehtimaan tavaroistaan, pitämään budjettia, suunnittelemaan, ostamaan välttämättömät ensin rahaa saatua laskujen jälkeen, tarvitessa sopimaan lisäämaksuaikaa, ottaa selvää byrokratian systeemeistä ja vastaavaa.
Ällistyttävää miten nuorisoa päästetään kotikotoa ovesta ulos muka itsekseen niin, heillä ei ole kotona ollut nähtävästi montaa välttämätöntä ja normaalia josko niitä siell ollut lainkaan eikä opetettu käyttämään, eikä ekaan kotiin vanhemmat katso ekaksi mm näitä
- sammutuspeite
- seinäkello ja herätyskello jos tahdotaan nuoren alkavan ehtiä minnekään
- laukkuun varalle taiteltava sateenvarjo, sadetakki, kumpparit
- vaateharja, kenkäharja, kenkälankki jos käytössä nahkakenkiä, kosteudensuojasuihke, kenkälusikka, henkareita
- eteisen matto, ovenalusmatot per ovi
- rikkalapio- ja harja
- kenkäteline
- takki- ja laukkunaulakko mikäli asunnosta puuttuu
- eteisen lipasto mihin saa käsistä päälle tavaraa, kori tms mihin saa harjat, kammat. Nuoria ei opeteta edes pesemään kampansa ja harjansa viikoittain
- kynsiharja
- peili
- kosmetiikkalaukku ylipäätään saati urheheiluharrastuksiin urheilukassi
- suihkuverho
- se pyörällinen kylppärin kori, seinälle suihkuun teline, kostean tilan vettä läpi päästävä turvamatto suihkuun ja muu tarvittava matto, WC-harja, kylppärin lasta. Tytöille pieni poljinroskis kylppäriin.
- siivousvälineet ja aineet kunnolliset sekä käytön opetus sisältäen esim viemärirakeet
- leikkuulauta ja sen käytön tarve
- pakastusrasioita jne sekä sekoituskulhoja ja muuta pikkusälää
- ymmärrys mihin uuninpeltejä sekä leivinpapereita käytetään ja miten ei, plus niiden, uunin ja hellan puhdistaminen samoin kuin jääkaapin, mikron ja roskiksen
- vanhanaikainen, halpa, kestävä rautapannu sekä nuorelle kasvatettu ymmärrys ja taito käyttää sitä oikein. Vaihtoehtoisesti sitä kertakäyttösolaa mutta senkin käyttö tulee osata
- ensiapu- ja lääkekaapin sisältö
- ompeluvälineet, hakaneuloja ym.
- pyykkikori, pyykinkuivausteline, pyykkipoikia, pesupusseja
Lista on loputon.
Tässä on paljoa asioita, joita munä en tarbitse koskaan.
Kyllä se nuori osaa itselleen kynsiharjan ostaa, jos huomaa tarvitsevansa.
Ja se ymmärrys kodinhoitoon ym kasvaa vähitellen.
Ps. Mummoni pesi lauantaisin saunassa kammat ja harjat, minä en pese ja olen 56-v.
Ostin teinille sängyn, sohvan, ruokaryhän, pesukoneen, hyllyt, verhot, liinavaatteet ym. Sekä ikeasta astiat, kodintarvikkeet, kuivaruuat, siivousvälineet, apteekkitarvikkeet ym.
Ei oltu kerätty etukäteen, koska ei ole ongelma ostaa kerralla.
Muuten on hyvin vaatimaton ja pärjää opintotuella.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka veitte sängyn lapsuudenkodista mukananne, niin ettekö te käyneet sitten yövierailulla vanhempienne luona? Meillä lasten sängyt jäivät tänne, koska pitäähän heidän jossakin nukkua kotona käydessään. Meille ei voi piipahtaa päiväseltään.
Tämä varmaan vaihtelee sen mukaan millaisesta kodista ja kuinka kauas lapsi muuttaa. Me valtasimme lapsen huoneen omaan käyttöömme kun lapsi muutti. Lapsi asuu alle 30 min matkan päässä samassa kaupungissa eikä hän yövy meillä. Uuteen kotiin ostettiin uusi sänky ja lapsen sänky meni tuttavaperheeseen, koska ei meillä oikein ollut intressiä säilyttää niin suurta ja tarpeetonta huonekalua.
Jos lapsi muuttaa jostain maalta kaupunkiin, niin silloin on tavallisempaa että se lapsuudenkoti on joku iso maalaistalo jossa lapsen huoneen voi säilyttää jonkinlaisena koskemattomana museona, niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Kaupungeissa asutaan tiiviimmin ja vanhimman lapsen poismuutto voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että äiti pääsee muuttamaan olohuoneesta lapsen entiseen huoneeseen. Tai että aiemmin huoneen jakaneet sisarukset saavat kumpikin oman huoneen. Nuorimman lapsen poismuutto taas voi johtaa siihen, että vanhemmat luopuvat suuresta lähiöasunnostaan ja muuttavat keskustakaksioon.
Sänky, pöytä, tuoli, säkkituoli. Mikroaaltouuni, pölymimuri, verhot, pieni kirjahylly.
Sukulaistäti kuoli vuosi sitten ja jäi paljon tavaraa, lapsensa kysyivät tarvitaanko jotain, tervetuloa hakemaan. Sieltä sitten kahvinkeitin, termoskannu, jotain astioita, silitysrauta yms yms, jotka olisivat menneet luultavasti kaatikselle. Ostakoon nätimpiä sitten kun rikastuu.
Liinavaatteita otti mukaansa mitä halusi, samoin pari räsymattoa. Sekä polkupyörän.
Läppäri on opiskeluväline ja käy myös telkkarista.
Opiskelija-asunnossa on pyykkitupa, pesukonetta ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Kun mä muutin pois kotoa 2008, 19 vuotiaana, vanhemmilla meni 0 euroa mun muuttoon pois kotoa. Töihin menin heti amiksen jälkeen, vähän aikaa asuin kotona että sain säästettyä rahaa takuuvuokraan ja pakollisiin hankintoihin muuttoa ajatellen. Niin samalla maksoin vanhemmille asumiskuluistani.
Sinulla on ollut hyvä tuuri kun opiskelupaikka on löytynyt omalta paikkakunnalta. Näitä kodinperustamisavustuksia tarvitsevat enemmän nuoret, jotka sinun ikäisenä valmistuvat lukiosta ja lähtevät toiselle paikkakunnalle suorittamaan opintoja, jotka reippaalta kestävät viisi vuotta. Opintotuki ja asumislisä eivät välttämättä riitä edes vuokraan, joten on luontevaa että vanhemmat tukevat. Näillä nuorilla on amisnuoria useammin koulutetut vanhemmat, joilla on hyvät tulot ja mahdollisuus tukea opiskelevia nuoria aikuisia. Heillä on usein myös sellainen asenne, että miellään auttavat omia lapsia elämässä alkuun. Opinnot voivat olla vaativia ilman sitäkin, että tarvitsisi murehtia toimeentulosta ja riittääkö raha ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka veitte sängyn lapsuudenkodista mukananne, niin ettekö te käyneet sitten yövierailulla vanhempienne luona? Meillä lasten sängyt jäivät tänne, koska pitäähän heidän jossakin nukkua kotona käydessään. Meille ei voi piipahtaa päiväseltään.
Tämä varmaan vaihtelee sen mukaan millaisesta kodista ja kuinka kauas lapsi muuttaa. Me valtasimme lapsen huoneen omaan käyttöömme kun lapsi muutti. Lapsi asuu alle 30 min matkan päässä samassa kaupungissa eikä hän yövy meillä. Uuteen kotiin ostettiin uusi sänky ja lapsen sänky meni tuttavaperheeseen, koska ei meillä oikein ollut intressiä säilyttää niin suurta ja tarpeetonta huonekalua.
Jos lapsi muuttaa jostain maalta kaupunkiin, niin silloin on tavallisempaa että se lapsuudenkoti on joku iso maalaistalo jossa lapsen huoneen voi säilyttää jonkinlaisena koskemattomana museona, niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Kaupungeissa asutaan tiiviimmin ja vanhimman lapsen poismuutto voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että äiti pääsee muuttamaan olohuoneesta lapsen entiseen huoneeseen. Tai että aiemmin huoneen jakaneet sisarukset saavat kumpikin oman huoneen. Nuorimman lapsen poismuutto taas voi johtaa siihen, että vanhemmat luopuvat suuresta lähiöasunnostaan ja muuttavat keskustakaksioon.
No, meillä lapset muutti kaupungista kaupunkiin. Silti lasten sängyt jäi tänne, että he pystyvät käymään kotona.
Äidit, koettakaa nyt vähän hillitä pesänrakennusviettiänne ja antakaa nuoren itse vastata kämppänsä sisustuksesta. En tarkoita, etteikö voisi kohtuullisesti auttaa, mutta niin, että nuori itse miettii, mitä hän tarvitsee ja mitä se maksaa. Sen jälkeen vanhemmat voivat kertoa, missä määrin he ovat halukkaita auttamaan näissä hankinnoissa.
Nuori tuskin kuolee siihen, jos hän ensimmäisenä yönä uudessa kämpässä huomaa jotain puuttuvan.
Me ostettiin molemmille lähes kaikki. Reissu Ikeaan ja sieltä huonekalut, patjat, peitot tyynyt, lakanat ja kaikkea keittiösälää. Pyyhkeitä oli ennestään, poika sai isovanhempieni vanhan mikroaaltouunin, tyttö ei sellaista edes halunnut. Astioita oli antaa mukaan aika hyvin, ja molemmat olivat saaneet paistinpannun yo-lahjaksi.
Pesukoneet ostettiin uusina ja ovatkin kestäneet jo 10 vuotta.
Myöhemmin ostettiin telkkarit joululahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa sanon minä. Järjestit nuorelle kodin ja hänen puolisolleen visalla. Pakko olla provo.
Lähtökohtaisesti ymmärrän, että perusjutut haluaa tarjota omalle lapselle, mutta pitäähän nuorelle jättää paloa parantaa ja kohentaa elämänlaatuaan esim opiskelemalla ammattiin ja tienata itse rahansa.
Ja pesukoneen käyttöikä on nykyään 6 v.
Monet hyvätuloiset maksaa ruuankin luottokortilla, niin mekin. Kyllä me ne kaikki luottokorttilaskut maksettiin ennen kuin niistä lähti korko juoksemaan, joten älä murehdi turhia.
Kyllä lapsella on paloa parantaa elämänlaatuaan. Ei hänen elintasonsa ole lähelläkään sitä mitä meillä vanhemmilla. Asunto on pienempi, ruoka halvempaa, fine diningiin hänellä ei ole varaa niin usein jne jne. Hän opiskelee korkeakoulussa tietotekniikkaa ja on ekan vuoden keväästä ollut oman alan töissä, joten äläpä sinä turhaan murehdi että hänestä tulee köyhä työtön pummi, vaikka alkuun vähän jeesattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnollinen sänky kunnollisilla patjoilla olisi sellainen, mihin satsaisin rahaa. Loput voi ostaa käytettynä, eikä televisio todellakaan olisi hankintalistalla, itsenäinen aikuinen saa itse hankkia telkkarinsa.
Muutenkin kysyisin itsenäistyvän mielipidettä, että miten hän haluaa asian suhteen toimittavan. Uutta en muuten olisi valmis ostamaan, mutta en myöskään roudaisi kaikkea ilmaista ja rumaa uuteen kotiin. Olen itse elänyt niin monta vuotta ja nyt vihdoin olen päättänyt, että olen ennemmin ilman, kuin otan vastaan jotain, joka ei minua miellytä visuaalisesti, vaikka olisi kuinka ilmainen tai halpa. Minua on siis pidetty välillä kaatopaikkana ja olen liian kiltisti myöntynyt siihen.
Meillä nuorillakin on kunnolliset sängyt jo nyt. Senkun vie mukanaan. Sen ei siinä muuttorytäkässä tarvii olla kulu. 120 leveellä pärjää nytkin seurustelevana.
Lukion kakkosvuonna yleensä päivitetty, että kestää viitisen vuotta ja sitten uudet patjat.
Tietenkään ei tarvitse ostaa uutta sänkyä, jos vanha on vielä käyttökelpoinen, eikä jouset ole väsyneet. Mietin vain, että se on ainoa asia, johon olen valmis satsaamaan rahaa vanhempana. Itse nukuin todella huonoilla patjoilla ensimmäiset 25 vuotta elämästäni. Sinänsä hyvä, niin sain itse oppia, mitä kannattaa arvostaa ja toivoakseni saan annettua omalle lapselle nämä opit eteenpäin. Eli satsataan ainakin kunnolliseen sänkyyn. Loput katsotaan muuten. Ja käyttötavarat kerään vuosien varrella pikkuhiljaa, mitä lapsi sitten toivokaan. Esimerkiksi astiaston ja sen sellaisten suhteen.
No kyllä vähintään kymppitonnista puhutaan kun pakollinen keittiöremppa laitetaan päälle
Vierailija kirjoitti:
Äidit, koettakaa nyt vähän hillitä pesänrakennusviettiänne ja antakaa nuoren itse vastata kämppänsä sisustuksesta. En tarkoita, etteikö voisi kohtuullisesti auttaa, mutta niin, että nuori itse miettii, mitä hän tarvitsee ja mitä se maksaa. Sen jälkeen vanhemmat voivat kertoa, missä määrin he ovat halukkaita auttamaan näissä hankinnoissa.
Nuori tuskin kuolee siihen, jos hän ensimmäisenä yönä uudessa kämpässä huomaa jotain puuttuvan.
No kuule, ihan yhdessä nuoren kanssa shoppailtiin ja tietenkin hän mietti etukäteen, suunnitteli, haaveili ja vertaili hintoja. Ikean kuvastoa plärättiin ahkerasti.
Polkupyörällä on hankala huonekaluja kuljetella, ja kokoamisessakin apu voi olla tarpeen. Kämppä myös siivottiin muuton yhteydessä yhdessä, eikö ole kamalaa?!!!
Vierailija kirjoitti:
No, meillä lapset muutti kaupungista kaupunkiin. Silti lasten sängyt jäi tänne, että he pystyvät käymään kotona.
Meilläkin voi yöpyä olohuoneessa, jos haluaa, vuodesohva palvelee meidän satunnaisia yövieraita joita meillä käy 2-3 kertaa vuodessa. Saa toki lapsi jäädä yöksi jos kovasti haluaa, toistaiseksi on mennyt kotiinsa.
Helsingissä vierashuoneen pitäminen on niin kallista että ennemmin vaikka maksaa ne satunnaiset vieraat viereiseen hotelliin kuin pitää sen vuoksi huonetta tyhjillään.
Minä en saa yhtään mitään, kaiken joudun itse maksamaan, koskaan mitään rahalahjoja saanutkaan synttäreillä, isovanhemmilta jokaisessa mahdollisessa kissanristiäisessä, kuten jotkut.
Mulla meni 8000 kalustaa pieni kaksio kolmihenkiselle perheelle kakkoskodiksi. Ei pesukonetta, ei mikroa, niukasti ruuanvalmistusvälineitä. Parisänky ja vuodesohva laadukkaat kotimaiset. Vain yhdet pyyhkeet ja lakanat, koska tuodaan kotiin pesuun ja viedään takaisin.
Tv oli tuossa hinnassa, mutta kotiteatterin hankin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole mitään alarajaa eikä ylärajaa. Meillä meni paljon, koska haluttiin ostaa laadukkaat huonekalut ja kodin tarvikkeet, jotka kelpaavat myös köyhien opiskeluvuosien jälkeen. Lisäksi vaikutti sekin, että meillä on vain yksi lapsi ja hyvä taloudellinen tilanne. Sanotaanko kauniisti, että homma saattoi mennä hieman överiksi, mutta ei silti kaduta. Esimerkiksi pesutornin kohdalla ajattelin sitä, että vaikka lähtötilanteessa oli oma lapsi (ja puoliso muuttamassa piakkoin samaan asuntoon), niin pesukone kestää 10 vuotta ja saattaa tulla lapsia sinä aikana. Ostettiin 9kg pesukone ja kuivausrumpu, ettei jää heti pieneksi.
Jo pelkästään astioihin meni satoja euroja, vaikka hyödynnettiin alennuksia. Aterimet tuli osin kotoa, osin ostin käytettynä (sarja, jota ei enää valmisteta). Kotoa tuli kirjoituspöytä, mutta uuteen kotiin ostettiin kirjahylly ja uusi sänky, kolme valaisinta ja mitähän muuta? Näitä hankintoja tehtiin vuoden aikana ja jälkeenpäin laskin luottokortilta, että rahaa paloi 8500€. Olin varautunut että rahaa menee paljon, mutta silti tuo loppusumma yllätti.
Halvemmallakin olisi päässyt, mutta enemmänkin olisi saanut menemään.
Ehkä tartun trolliin nyt, mutta täytyy sanoa että pikkuisen näkisin yhteyttä perheen elämänarvojen ja ensimmäisen kodin rahoittamisen välillä. Itse olin saanut vanhemmilta ihan hyvät eväät, muun muassa vaihto-oppilasvuoden. Mutta kotoa lähdin yliopiston valmiiksi kalustettuun opiskelija-asuntoon pelkkä rinkka selässä. Ajatuksena oli, että mahdollisimman pian uudelleen ulkomaille. Ei olisi vähempää voineet astiasarjat kiinnostaa.
Sitten oli niitä kavereita, joille kotoa ostettiin (luotolla?) pyykkikoneet sun muut sillä ajatuksella, että kohtahan niitä muksujakin alkaa tulla. No eivätpä sitten paljon muuta tehneetkään kuin pyykinpesua.
Me ostettiin lapselle lähes kaikki. Haluttiin, että pitää säästönsä eikä ota heti opintolainaa.
Rahaa kyllä meni enemmän kun osattiin odottaa. Useita tuhansia. Pelkkä läppäri maksoi 900e. Sänky, peitot, sijauspatja, tyynyt, muutamia lakanoita. Tuohon tonni.
Matto, verhot, kylppärimatto, päiväpeitto yms sälää. Kahvinkeitin, vedenkeitin, pari kattilaa ja pannu. Kierratyskeskuksesta tuolit ja ruoka/työpöytä. Lamput, hyllyt, peili, kylppäritarvikkeet, siivousvälineet, pesuaineet jne.Kolmas tonni.
Kotoaan vei senkin ja laiskanlinnan. Astiat oli peritty ja kerätty. Samoin kotoa lähti pyyhkeitä ja muuta tekstiiliä.
Myöhemmin samana vuonna pesukone (taloyhtiössä ei ole). Jokunen satanen siihen kuljetuksineen.
Olis voinut lähteä niin kuin me miehen kanssa, tyhjän päälle. Mukaani sain kotoa paahtimen, sekin käytetty.
Yhtään parempia ihmisiä meistä ei sen takia tullut. Köyhyys ei ketään jalosta ja jos ei tavaran arvoa muuten ymmärrä kuin kituuttamalla, on joku mennyt kasvatuksessa pieleen.
Kyllä ostettiin. Lapsi lähti kotoa 17-vuotiaana ja hyvin avokätisesti autettiin alkuun. 18-vuotiaana hän sai jo oman alan työpaikan ja on siitä asti työskennellyt osa-aikaisesti opintojen ohella. Eka opiskeluvuosi autettiin, mutta 19-vuotiaasta eteenpäin on pärjännyt omillaan. Monet 19-vuotiaat pitää vasta välivuotta, joten en pidä tätä meidän jeesiä mitenkään kohtuuttomana. Meidän 19v opiskelee toista vuotta ja on oman alan töissä, ei ole ihan helpolla sossu luukulle joutumassa tai syrjäytymässä yhteiskunnasta siksi, että sai vähän taloudellista apua ekana opiskeluvuotena.