Miten mielestäsi tulee reagoida, kun joku kertoo omaisensa kuolleen? Miehen vastauksesta...

Ehkä hän sanoi voimia. Se on ihan yleinen sanonta nykyään. Taisit siis kuulla väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän sanoi voimia. Se on ihan yleinen sanonta nykyään. Taisit siis kuulla väärin.

Siis viestiteltiin - tuossa se viesti tallessa on, joten kyllä ihan noin laittoi...

ap

no onhan toikin osanotto mun mielestä. Kirjoitettuna toki äänen sävyt puuttuu, mutta kyllä mä ton tossa tilanteessa tulkitsisin  ihan aidoksi. Jotenkin toi "osanttoni" on munkin kielenkäyttöön vierasta. Yleensä sanon että olen pahoillani tms.

Ihan ok. Ihmisten on joskus vaikeaa tietää mitä sanoa.

"otan osaa" kuulostaa jotekin mahdottoman teennäiseltä. Mikä vika tuossa vastauksessa oli? Ja mitä miehen olisi pitänyt asian tuhteen tehdä? 

Iäkkään isovanhemman kuolema on ihan luonnollista. Millaista keskustelua ap odotti asian suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Iäkkään isovanhemman kuolema on ihan luonnollista. Millaista keskustelua ap odotti asian suhteen?

No, kuoli koronaan joten ei  ihan perus...

Jotenkin hämmennyin, kun ei sanonut esim. että "olen pahoillani", tosin mikä minä olen sanomaan mikä kellekin on luontaista :) Hämmennyin vain, kun koin että ohi sanomalla voivoi, ja sitten vastasi lyhyesti erääseen kysymykseen jonka kysyin muusta asiasta. Jatkoin tuohon hänen viestiin vielä yhdellä viestillä arkisesta asiasta - johon hän ei enää vastannut. Jäi vaan halju olo, että vastasi lyhyesti eikä enää palannut mihinkään.

Haluaisin ajatella, että ehkä hänellä oli vain kiire, mutta jotenkin jäi epäkohtelias olo.

ap

En ottaisi nokkiini. Se oli hänen osanottonsa, vaikka kuulostaa ehkä vähän kömpelömmältä kuin joku neutraalin kohtelias "otan osaa" tai "olen pahoillani". Tuollaisiin tilanteisiin on vaikea sanoa mitään, varsinkin kun ihmiset reagoi niin eri tavoin ja jotkut jopa tunnekuohuissaan suuttuvat ihan sama mitä sanoo tai jättää sanomatta.

Olihan tuo vähän kömpelösti sanottu, mutta en usko, että mies tahallaan oli tyly. Kaikki eivät vain ole kovin hyviä verbaalisesti, ja surunvalittelut voivat olla hankalia niillekin, jotka muuten osaavat valita sanansa hyvin.

Mies halusi kuitenkin jotenkin ilmaista pahoittelunsa eikä pelkästään ignoorannut koko uutista.

Mutta onko kyseessä joku tapailumies tai mies, josta olet kiinnostunut? Jotenkin sellainen kuva jäi.

Mun mielestä just viestillä jos laittaa, niin ton "voi voin" lisäksi pitäisi jotenkin ilmaista että on pahoillaan, vaikkapa

-voi voi, otan osaa

-voi voi, olen pahoillani

-voi voi, harmin paikka / harmillista / jtn muuta

 Eli pelkkö voi voi on vähän tökeröä???

-ohis

Mielestäni on tökeröä käytöstä. Juu.

Ai se olikin viestillä. Joo, olisi ollut hyvä lisätä jotain voivotteluun.

Eipä tulisi mieleenikään kertoa tuollaisesta asiasta viestillä. Kyllä minä soittaisin, jos lähiomaiseni kuolisi, ja haluaisin jakaa asian puolisoni kanssa.

... ai niin, mutta tämä ei ollut puoliso eikä edes miesystävä vaan vain miespuolinen tuttava. Miksi koit tarvetta viestittää hänelle asiasta?

Yrititkö kerjätä sääliä ja suutuit, kun joillekin kuolema on ihan normaali asia elämässä?

Taisi tyyppi vaan vaivaantua. Ei jokaiselta puolitutulta voi olettaa saavansa dramaattisia suruviestejä.

Vierailija kirjoitti:

... ai niin, mutta tämä ei ollut puoliso eikä edes miesystävä vaan vain miespuolinen tuttava. Miksi koit tarvetta viestittää hänelle asiasta?

No kyllä mä tuttavapiirilleni kerron, jos joku suvusta kuolee. Etkö sinä kerro?

-ei ap, mutta ihmettelen tätä ettei kuolemasta muka ystäväpiirille kerrota

Vähän kömpelöä ehkä, mutta ehkä aidompaa kuin joku "osanottoni". Silloin kun on käynyt huonosti, ei siinä oikein sanomiset auta. En usko että tarkoittaa pahaa.

Itsekkin olen vain opetellut sanomaan automaattisesti jonkun yleisen sanonnan, kuin sen spontaaneimman eli: ei saa*ana onpa kamalaa tai voi per-eleen per-ele.s

Minulle nuo surunvalittelut on hankalia. Jopa Facebookissa on vaikea kirjoittaa kommenttina "Otan osaa." Vielä vaikeampaa oli kun oma äitini oli kuollut 79-vuotiaana muistisairaana munuaistulehdukseen tai johonkin vastaavaan. Kun itse oli kokenut sen lähinnä helpotuksena, eihän se laitoselämä herkkua ole ja olin jo ehtinyt toivoa että äiti pääsisi pois, kun silmistä näkyi ettei siellä ole enää ketään. Tuossa tilanteessa oli kauhean vaivaannuttavaa kun ihmiset olivat kovin pahoillaan kuullessaan äidin kuolemasta ja esittivät osanottonsa. Äitiä olin ehtinyt surra jo kauan ennen kuin hän kuoli, ei siihen kuolemaan paljon surua jäänyt. Ja sekin oli surua siitä, että loppuelämä meni sellaisissa merkeissä. 

En osannut edes esittää osanottoja omalle miehelle, kun tämän isä kuoli. Enkä itsekään päässyt oikein selvyyteen suriko hän koko asiaa. Hautajaisissa arkulla hän kyllä itki, että kai se sitten koville otti hänelläkin. Mutta ei tosiaan kaikilta käy luontevasti nämä osanotot ja muut. Ei se ole helppoa esittää olevansa kauhean pahoillaan, jos kokee vanhan ja sairaan ihmisen poismenon neutraalina tai jopa toivottavana asiana (kun tietää mitä se vanhustenhoito nykyisin on).

Jos kertoo jonkun kuolleen viestissä, oletan ettei se ollut kovin henkilökohtainen menetys, joten "voi voi" olisi ihan sopiva reaktio.

Mun korvaan "otan osaa" on aika jäykkä. Hautajaisissa voisin sanoa noin, tai itkevälle ihmiselle. Viestitissä en.

"Olen pahoillani" taas ei ole oikeasti suomalainen ilmaus tässä yhteydessä vaan suora laina englannista. En ole ikinä sanonut noita sanoja ääneen enkä varmasti tässä yhteydessäkään sanoisi/kirjoittaisi.

Itse reagoisin varmaan jotenkin "Voi miten kurjaa. / Voi miten ikävää. / Surullista". Sen jälkeen kysyisin, olitteko kovin läheisiä, että osaisin jatkaa/antaa olla. Minusta saamasi reaktio on ihan sopiva tähän tilanteeseen. Jos olisit halunnut jatkaa asiasta, olisit voinut sen tehdä.

Ainakin oli luonnollinen reaktio, eli ei osaa oikein sanoa mitään lohduttavaa. Otan osaa ja osanottoni yms. turhaa sanahelinää.