Onko se häpeiltävää, jos on kiinnostunut siitä saako huomiota miehiltä vai ei?
Minä olen aina ollut sellainen, että olen halunnut olla miesten suosiossa. Olen positiivista huomiota saanutkin ja kyllähän se hyvältä on tuntunut kerta toisensa jälkeen. Mietin, onko tämä oikeasti jotenkin säälittävää, pitääkö minun oikeasti hävetä itseäni kun olen tällainen?
Kommentit (14)
Huomiohuo*at eivät ole oikein suosiossani. En arvosta.
Ei ole häpeällistä. Iso osa miehistä aiheuttaa minussa jopa pientä puistatusta, mutta silti katseet tuntuu mukavalta.
Pidän sinua helppona ja yksinkertaisena. Jokaisella on huvinsa.
Minkälainen isäsuhde sinulla on ap?
Tietysti huomio on mukavaa, eihän kukaan sitä ole kieltänyt. Mutta ne ihmiset, jotka siihen keskittyvät paljon, myös hakevat sitä tavalla tai toisella. Minäkään en arvosta huomiohuo*austa, se on säälittävää.
Kyllähän se on miesten velvollisuus huomioida naiset ja madella heidän jaloissaan kuin koirat.
On se häpeiltävää, jos saa huomiota.
Aika itsetunnoton olet. Sen lisäksi patriarkaatin totaalisesti aivopesemä: nautintosi koostuu miehen huomiosta. Ja ei - tämä ei ole biologiaa. Suoraan sanottuna en tajua sinua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika itsetunnoton olet. Sen lisäksi patriarkaatin totaalisesti aivopesemä: nautintosi koostuu miehen huomiosta. Ja ei - tämä ei ole biologiaa. Suoraan sanottuna en tajua sinua ollenkaan.
Tämä! Esinelliistäminen on uponnut niin syvälle, että itsetunto koostuu sen saamisesta. Huh!
Se on ainakin halveksuttavaa jos vaatii huomiota. Ja jos ei sitä syystä tai toisesta saa, vetää kammokilarit. Sellaista ei katsele Erkkikään.
On häpeiltävää, jos on huolissaan siitä että saako huomiota. Itsetunnossa jotain pahasti vialla. Toki huomiosta saa olla mielissään, mutta ei ole tervettä jos elämän sisältö saa pyöriä sen ympärillä.
Ainakin se oli hävettävää kun joku nainen oli omasta mielestään "nöyryytetty" kun ravintolassa lauma miehiä ei tullut matelemaan hänen edessään.