Lue keskustelun säännöt.
Olitko heppatyttö? Miten
05.05.2020 |
Olin lapsena/nuorena 90-luvun puolivälin molemmin puolin heppatyttö pikkupaikkakunnalla. Tuli vaan tässä jotenkin mieleen että vieläköhän voi heppailla siten että menee vaan palloilemaan jonkun tuntemattoman pihaan kenellä on hevosia ja ilmoittaa että tultiin nyt hoitaan teidän hevosia.
Meillä oli tapana mennä talleille, jotka olivat käytännössä aina ravitalleja, vaan yksinkertaisesti paukkimalla paikalle, jos kuultiin että on ”vapaa” talli. Vapaa tarkoitti että jotkut muut kulmakunnan pikkutytöt ei olleet ”varanneet” sitä itselleen. Ja sitten saatettiin käydä siellä monta vuotta. Hoidettiin heppoja ja ratsastettiin sellaisilla joilla joskus oli saattanut satula olla selässä. Ei paljon kyselty esim. vakuutusten perään.
Miten teillä? Luulen että ainakin ratsastuskouluissa on eri meininki.
Kommentit (7)
Touhuaisin vieläkin mielelläni jollain Tallilla mutta eipä se nykyään enää ole helppoa. :D Mietin ratsastustuntejakin mutta hinta isossa kaupungissa 65e/45min. Silloin joskus oli 20e.
T. Viesti 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitä riitaa ja mustasukkaisuutta jos se talli olikin varattu! Jos edes vahingossa menit toisten tyttöjen reviirille ja koskit hoitsuun, vaikkapa omistajan luvalla.
Olin liian ujo mennäkseni tuosta vain tallille hoitamaan hevosia - minulla ei ollut ketään samanhenkistä kaveria jonka kanssa olisin voinut mennä - mutta hevoset olivat suorastaan pakkomielteeni aina teini-ikään asti. Luin pelkästään hevoskirjoja, leikin pelkästään hevosilla, puhuin vain hevosista... Taisin olla melkoinen rasite lähiympäristölleni.
Ja kyllähän vieläkin pääni kääntyy melko nopeasti jos jossain vain on hevonen nähtävissä.
Olin joo jotain 6 v - 14 v. Ei hepparakkaus minnekään kadonnut, se vain jäi jostain syystä. Pari vuotta sitten eli 46 v aloitin heppailut uudestaan :D Aivan ihaniahan nuo kopukat edelleen ovat... Käyn kahdella tallilla ratsastamassa, 3 h/viikko.
olen jo vanhempi heppamummo. taisi olla vuosi 1970 kun pääsin ratsastuskurssille. siihen aikaan oli sillä tallilla 6 suomenhevosta, kaikki entisiä työhevosia tai ravureita, sellainen oli tavallista siihen aikaan pienemmissä kaupungeissa. joku hevonen osasi pohkeenväistön ja se oli meidän mielestä "hirmu hyvin koulutettu". kun alkeiskurssi oli käyty niin aika paljon ratsastettiin maastossa, ja useimmiten ilman ohjaajaa omin päin. ei paljon päätä pakottanut kun mentiin kilpaa laukalla pitkin peltoja ja hiekkateitä, eikä mieleen juolahtanut että auto voi tulla vastaan vastaan. myöhemmin kun tuli ensimmäinen lämminverinen tallille sitä ihmeteltiin ja ihailtiin, silloin tallit ostivat paljon hevosia Puolasta huutokaupoista, ja sieltä tuli meidänkin tallille lämminverisiä aikanaan. Myöhemmin minulla oli omia hevosia omassa tallissa ja sinne pöllähti noita hevostyttöjä jotka tulivat hoitamaan ja saivat ratsastaa, mutta eivät omin päin kun muistin itseäni. Tytöt kävivät monta vuotta ja meistä tuli ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen jo vanhempi heppamummo. taisi olla vuosi 1970 kun pääsin ratsastuskurssille. siihen aikaan oli sillä tallilla 6 suomenhevosta, kaikki entisiä työhevosia tai ravureita, sellainen oli tavallista siihen aikaan pienemmissä kaupungeissa. joku hevonen osasi pohkeenväistön ja se oli meidän mielestä "hirmu hyvin koulutettu". kun alkeiskurssi oli käyty niin aika paljon ratsastettiin maastossa, ja useimmiten ilman ohjaajaa omin päin. ei paljon päätä pakottanut kun mentiin kilpaa laukalla pitkin peltoja ja hiekkateitä, eikä mieleen juolahtanut että auto voi tulla vastaan vastaan. myöhemmin kun tuli ensimmäinen lämminverinen tallille sitä ihmeteltiin ja ihailtiin, silloin tallit ostivat paljon hevosia Puolasta huutokaupoista, ja sieltä tuli meidänkin tallille lämminverisiä aikanaan. Myöhemmin minulla oli omia hevosia omassa tallissa ja sinne pöllähti noita hevostyttöjä jotka tulivat hoitamaan ja saivat ratsastaa, mutta eivät omin päin kun muistin itseäni. Tytöt kävivät monta vuotta ja meistä tuli ystäviä.
Me kans hypittiin ”maastoesteitä” niillä ravureilla: joku kaatunut puunrunko tms kiinteä asia, vaarallinen jos siihen kompastuu (ei putoa kuten estepuomi) ja ei mitään hajua mitä siellä puunrungon toisella puolella on. Muistan myös aitoneeni sillä ravurilla 80cm korkean itserakennetun esteen jossain mutaisessa tarhassa.
Kyllä! Itsekin pyörin kaverini kanssa ravitallilla ihan 2000-luvun alussa! Aika paljon meille luotettiin tehtäviä! Harmi, että se jäi kun kaveri muutti pois :(