Mistä kumpuaa käsitys, että työnantaja ja työntekijä olisivat toistensa vihollisia?

Jos työnantaja kohtelee työntekijää kuin välttämätöntä pahaa, ja antaa ymmärtää että tämä on milloin tahansa korvattavissa toisella? Onhan näitä paljon.

Monella alalla ihan palkasta ja työehdoista.

Kysy vaikka mansikanpoimijoilta?

Niin kauan kun reiluus ja joustavuus on molemminpuolista, kummallakin menee hyvin. Mutta jos työntekijä joustaa aina kun työt niin vaativat, mutta työnantaja ei jousta koskaan. Tai toisin päin: työntekijä tulee ja menee miten haluaa ja kieltäytyy töistä mitkä ei ole "kivoja". Siinä on taistelupoterot kaivettu.

Vihollisia ei tarvitse olla, koska kummatkin ovat toisilleen hyödyksi. Ystäviäkään ei tarvitse olla, koska kumpikin haluaa toisesta hyötyä, ei ystävyyttä.

Työnantajalla ja työntekijällä on eri intressit ja vastakkainasettelu on ikuista. Vastakkainasettelu voidaan hoitaa joko sivistyneesti tai ei.