Onko täällä läheisriippuvuudesta parantuneita? Tai läheisriippuvaisen kumppaneita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on aivan täysin mielipiteetön. Hän on aina samaa mieltä kaikesta. Ihan aina. Kaikki mitä meidän elämässä tapahtuu, tapahtuu minun aloitteestani ja hän myötäilee. Näin meillä on menty naimisiin, saatu lapset, rakennettu talo. Näin meillä on kerran erottu. Ja palattu yhteen. Näin meillä on päätetty että suhteemme voisi olla myös avoin. Kaikki käy hänelle. Hänellä ei ole mitään rajoja. Samoin toimii myös vanhempiensa ja ystäviensä kanssa, sillä erotuksella että minä voin sanoa viimeisen sanan miten toimii heidän kanssaan.

Itse taas. En usko pärjääväni yksin. Luulen että en osaa hoitaa raha-asioitani, en saa porattua reikiä tauluille seiniin, en osaa elää yksin. Tarvitsen toisen siihen tekemään kaikenlaista pientä arkista että selviän. Näin pohjimmiltani uskon. Enkä halua erota, koska joudun kohtaamaan sen toisen surun. En kestä sitä. En kestä loukata häntä. Ja sukuni katkaisee välit minuun kun jätän tuon hyvän miehen. Mielistelen sukua ja säälin miestäni ja tässä olen pysynyt.

Ap

En äkkiseltään sanoisi kumpaakaan teistä läheisriippuvaiseksi, ainakaan pelkästään noilla tiedoilla. Minusta läheisriippuvuus on enemmänkin sitä, että toisen tunteet vaikuttavat vahvasti omaan mielialaan ja koko ajan yrittää varoa "virtahepoa olohuoneessa". Luin äskettäin blogin aiheesta

https://myllyhoitoyhdistys.fi/2020/04/07/mari-huusko-on-opittava-kavele…

.

Hyvä linkki. Haluan vielä tarkentaa, ettei jää epäselväksi, tuota kohtaa ”Läheisriippuvainen kokee, että hän joutuu yksin vastaamaan kaikesta.”.

Tuolla ei tarkoiteta, että läheisriippuvainen olisi aina se, joka miettii ruokailut ja lomat, tai muuta konkreettista, vaan se viittaa TUNNEkokemukseen. Kuten blogissa sanotaan, niin läheisriippuvainen kokee olevansa vastuussa toisen tunteista.

Noin minä juuri tunnen. Olen vastuussa tosin mieheni tunteiden lisäksi koko meidän elämästämme, koska kaikki ratkaisut on minun tekemiäni. Toki yritän aina tehdä ratkaisuja jotka eivät aiheuttaisi hänelle pahaa mieltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on aivan täysin mielipiteetön. Hän on aina samaa mieltä kaikesta. Ihan aina. Kaikki mitä meidän elämässä tapahtuu, tapahtuu minun aloitteestani ja hän myötäilee. Näin meillä on menty naimisiin, saatu lapset, rakennettu talo. Näin meillä on kerran erottu. Ja palattu yhteen. Näin meillä on päätetty että suhteemme voisi olla myös avoin. Kaikki käy hänelle. Hänellä ei ole mitään rajoja. Samoin toimii myös vanhempiensa ja ystäviensä kanssa, sillä erotuksella että minä voin sanoa viimeisen sanan miten toimii heidän kanssaan.

Itse taas. En usko pärjääväni yksin. Luulen että en osaa hoitaa raha-asioitani, en saa porattua reikiä tauluille seiniin, en osaa elää yksin. Tarvitsen toisen siihen tekemään kaikenlaista pientä arkista että selviän. Näin pohjimmiltani uskon. Enkä halua erota, koska joudun kohtaamaan sen toisen surun. En kestä sitä. En kestä loukata häntä. Ja sukuni katkaisee välit minuun kun jätän tuon hyvän miehen. Mielistelen sukua ja säälin miestäni ja tässä olen pysynyt.

Ap

En äkkiseltään sanoisi kumpaakaan teistä läheisriippuvaiseksi, ainakaan pelkästään noilla tiedoilla. Minusta läheisriippuvuus on enemmänkin sitä, että toisen tunteet vaikuttavat vahvasti omaan mielialaan ja koko ajan yrittää varoa "virtahepoa olohuoneessa". Luin äskettäin blogin aiheesta

https://myllyhoitoyhdistys.fi/2020/04/07/mari-huusko-on-opittava-kavele…

.

Mikä tämän nimi sitten on? Ei tämä ainakaan ole normaali terve suhde.

Miehesi puolesta ainakin rajattomuutta. Hän ei tunne itseään.

Sinulla taas nousee vahvana tuo, ettet halua pahoittaa toisen mieltä. Oletko vain superhyperempaattinen?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on aivan täysin mielipiteetön. Hän on aina samaa mieltä kaikesta. Ihan aina. Kaikki mitä meidän elämässä tapahtuu, tapahtuu minun aloitteestani ja hän myötäilee. Näin meillä on menty naimisiin, saatu lapset, rakennettu talo. Näin meillä on kerran erottu. Ja palattu yhteen. Näin meillä on päätetty että suhteemme voisi olla myös avoin. Kaikki käy hänelle. Hänellä ei ole mitään rajoja. Samoin toimii myös vanhempiensa ja ystäviensä kanssa, sillä erotuksella että minä voin sanoa viimeisen sanan miten toimii heidän kanssaan.

Itse taas. En usko pärjääväni yksin. Luulen että en osaa hoitaa raha-asioitani, en saa porattua reikiä tauluille seiniin, en osaa elää yksin. Tarvitsen toisen siihen tekemään kaikenlaista pientä arkista että selviän. Näin pohjimmiltani uskon. Enkä halua erota, koska joudun kohtaamaan sen toisen surun. En kestä sitä. En kestä loukata häntä. Ja sukuni katkaisee välit minuun kun jätän tuon hyvän miehen. Mielistelen sukua ja säälin miestäni ja tässä olen pysynyt.

Ap

En äkkiseltään sanoisi kumpaakaan teistä läheisriippuvaiseksi, ainakaan pelkästään noilla tiedoilla. Minusta läheisriippuvuus on enemmänkin sitä, että toisen tunteet vaikuttavat vahvasti omaan mielialaan ja koko ajan yrittää varoa "virtahepoa olohuoneessa". Luin äskettäin blogin aiheesta

https://myllyhoitoyhdistys.fi/2020/04/07/mari-huusko-on-opittava-kavele…

.

Mikä tämän nimi sitten on? Ei tämä ainakaan ole normaali terve suhde.

Olet(te)ko tehnyt tunnelukkosi.fi ?

Olen tutustunut tuohon ja hankin jopa sen kirjan, mutta en tunne että pystyisin yksin käymään noita asioita läpi. Lapsuuteni on täysin tunnekylmä. Sitä on liian raskasta käsitellä yksin.

Ap

Ehkä sinä olet vain se läheisriippuvainen. Oletkojo lukenut virtahepo olohuoneessa?

Läheisriippuvuus ei ole sitten mitenkään jalo piirre ihmisessä, "uhrautuva", vaan läheisriippuva on yhtä myrkyllinen ihminen kuin narsistikin. Draamaa, rajattomuutta ja ongelmia ihmissuhteissa. Erona narsistiin, että siitä voi parantua. Kyvyttömyys tasapainoiseen ihmissuhteeseen ja uhriutuminen sekä manipulointi kuuluvat tuohon. Eroaminen, avoimella suhteella pelailu, toisen ihmisen provosointi että saisi haluamansa reaktion...

Läheisriippuvuuden ymmärtäminen vaatii kovaa työtä. Sen todellisen luonteen ymmärtäminen ottaa egon päälle, kukapa haluaisi kuulla olevansa myrkyllinen ihminen.

Olen itse toipuja, menetin kaikki ihmissuhteet mutta nyt olen jo parisuhteessa terveellä tavalla. Opetellaan uusia taitoja hiljalleen. Edelleen omien tunteiden ja rajojen tunnistaminen teettää haasteita. Suosittelen Richard Grannon Y-tubesta, ainoa ihminen joka osaa kertoa ilmiöstä ymmärrettävästi.

Oletko ollut millainen suhteen alkuaikoina? Toinen helposti taantuu myötäilyyn jos olet vahva persoona, joka tietää mitä haluaa ja jos ei sitä saa alkaa mököttämään. Jos elämä on muuten helppoa niin miksi lähtisi sellaisesta suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus ei ole sitten mitenkään jalo piirre ihmisessä, "uhrautuva", vaan läheisriippuva on yhtä myrkyllinen ihminen kuin narsistikin. Draamaa, rajattomuutta ja ongelmia ihmissuhteissa. Erona narsistiin, että siitä voi parantua. Kyvyttömyys tasapainoiseen ihmissuhteeseen ja uhriutuminen sekä manipulointi kuuluvat tuohon. Eroaminen, avoimella suhteella pelailu, toisen ihmisen provosointi että saisi haluamansa reaktion...

Läheisriippuvuuden ymmärtäminen vaatii kovaa työtä. Sen todellisen luonteen ymmärtäminen ottaa egon päälle, kukapa haluaisi kuulla olevansa myrkyllinen ihminen.

Olen itse toipuja, menetin kaikki ihmissuhteet mutta nyt olen jo parisuhteessa terveellä tavalla. Opetellaan uusia taitoja hiljalleen. Edelleen omien tunteiden ja rajojen tunnistaminen teettää haasteita. Suosittelen Richard Grannon Y-tubesta, ainoa ihminen joka osaa kertoa ilmiöstä ymmärrettävästi.

Haluaisin ylipäätään jonkin reaktion. Kuulostaako se teistä normaalilta että avoin suhdekkin sopisi miehelleni jos minä sellaisen haluaisin? En edes ole kiinnostunut muista miehistä enkä uskaltaisi harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Yritän vain löytää hänestä jotain rajoja. En ole löytänyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut millainen suhteen alkuaikoina? Toinen helposti taantuu myötäilyyn jos olet vahva persoona, joka tietää mitä haluaa ja jos ei sitä saa alkaa mököttämään. Jos elämä on muuten helppoa niin miksi lähtisi sellaisesta suhteesta?

Niin elämä on helppoa. Mutta kun minä en halua oikeastaan olla mikään pomo. En halua olla tällä tavalla vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Suhteemme dynamiikka on aina ollut tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on aivan täysin mielipiteetön. Hän on aina samaa mieltä kaikesta. Ihan aina. Kaikki mitä meidän elämässä tapahtuu, tapahtuu minun aloitteestani ja hän myötäilee. Näin meillä on menty naimisiin, saatu lapset, rakennettu talo. Näin meillä on kerran erottu. Ja palattu yhteen. Näin meillä on päätetty että suhteemme voisi olla myös avoin. Kaikki käy hänelle. Hänellä ei ole mitään rajoja. Samoin toimii myös vanhempiensa ja ystäviensä kanssa, sillä erotuksella että minä voin sanoa viimeisen sanan miten toimii heidän kanssaan.

Itse taas. En usko pärjääväni yksin. Luulen että en osaa hoitaa raha-asioitani, en saa porattua reikiä tauluille seiniin, en osaa elää yksin. Tarvitsen toisen siihen tekemään kaikenlaista pientä arkista että selviän. Näin pohjimmiltani uskon. Enkä halua erota, koska joudun kohtaamaan sen toisen surun. En kestä sitä. En kestä loukata häntä. Ja sukuni katkaisee välit minuun kun jätän tuon hyvän miehen. Mielistelen sukua ja säälin miestäni ja tässä olen pysynyt.

Ap

Minusta te ette ole kumpikaan läheisriippuvia, teillä vaan on hiton huono itsetunto.

Mieheni on päihderiippuvainen sekä läheisriippuvainen ja minä läheisriippuvainen. Mieheni on käynyt päihdehoidon ja ollut nyt vuosia raittiina. Itse kävin läheisriippuvuushoidon ja olen huomattavasti toipuneempi. Olemme pysyneet yhdessä kaikesta huolimatta ja nyt voin sanoa, kun olemme molemmat hoitaneet omia sairauksia, että suhteemme on terveempi ja voi hyvin.

Tämä vaati sen, että molemmat tosiaan ymmärsi oman tilanteensa sekä sen, että halusi tehdä asioille jotakin. Tänä päivänä meillä on tosi hyvä olla toistemme kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on päihderiippuvainen sekä läheisriippuvainen ja minä läheisriippuvainen. Mieheni on käynyt päihdehoidon ja ollut nyt vuosia raittiina. Itse kävin läheisriippuvuushoidon ja olen huomattavasti toipuneempi. Olemme pysyneet yhdessä kaikesta huolimatta ja nyt voin sanoa, kun olemme molemmat hoitaneet omia sairauksia, että suhteemme on terveempi ja voi hyvin.

Tämä vaati sen, että molemmat tosiaan ymmärsi oman tilanteensa sekä sen, että halusi tehdä asioille jotakin. Tänä päivänä meillä on tosi hyvä olla toistemme kanssa.

Minunkin miehelläni on orastava alkoholiriippuvuus. Hoitaa sillä omaa pahaa oloaan. Se nyt pysyy jotenkin kurissa siksi että miellyttämisen tahto minua kohtaan on vielä suurempi kuin halu juoda.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus ei ole sitten mitenkään jalo piirre ihmisessä, "uhrautuva", vaan läheisriippuva on yhtä myrkyllinen ihminen kuin narsistikin. Draamaa, rajattomuutta ja ongelmia ihmissuhteissa. Erona narsistiin, että siitä voi parantua. Kyvyttömyys tasapainoiseen ihmissuhteeseen ja uhriutuminen sekä manipulointi kuuluvat tuohon. Eroaminen, avoimella suhteella pelailu, toisen ihmisen provosointi että saisi haluamansa reaktion...

Läheisriippuvuuden ymmärtäminen vaatii kovaa työtä. Sen todellisen luonteen ymmärtäminen ottaa egon päälle, kukapa haluaisi kuulla olevansa myrkyllinen ihminen.

Olen itse toipuja, menetin kaikki ihmissuhteet mutta nyt olen jo parisuhteessa terveellä tavalla. Opetellaan uusia taitoja hiljalleen. Edelleen omien tunteiden ja rajojen tunnistaminen teettää haasteita. Suosittelen Richard Grannon Y-tubesta, ainoa ihminen joka osaa kertoa ilmiöstä ymmärrettävästi.

Haluaisin ylipäätään jonkin reaktion. Kuulostaako se teistä normaalilta että avoin suhdekkin sopisi miehelleni jos minä sellaisen haluaisin? En edes ole kiinnostunut muista miehistä enkä uskaltaisi harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Yritän vain löytää hänestä jotain rajoja. En ole löytänyt.

Ap

Mitä reaktiota haet? Mitä tämä miehen reaktio sinulle kertoisi? Miksi sinun täytyisi manipuloida toisen tunteita esiin? Ongelma on sinussa, ei miehessä. Läheisriippuvainen ihminen ei ole kosketuksissa itseensä ja hakee vahvistusta ulkopuolelta, juuri kuten kuvailit. Jos osaisit tulkita itseäsi, osaisit selvittää tuon kuvion ilman toisen ihmisen manipulointia ja provosointia. Koska et tunnista omia tunteitasi niin haet jatkuvasti ratkaisua mieheltäsi. Se on myrkyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut millainen suhteen alkuaikoina? Toinen helposti taantuu myötäilyyn jos olet vahva persoona, joka tietää mitä haluaa ja jos ei sitä saa alkaa mököttämään. Jos elämä on muuten helppoa niin miksi lähtisi sellaisesta suhteesta?

Niin elämä on helppoa. Mutta kun minä en halua oikeastaan olla mikään pomo. En halua olla tällä tavalla vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Suhteemme dynamiikka on aina ollut tällainen.

Et sinä voi olla vastuussa toisesta ihmisestä. Ota vastuu itsestäsi. Lopeta manipulointi, uhrautuminen ja provosointi. Lopeta miehen ohjailu ja aktivointi. Et sinä voi kontrolloida miestäsi ja hänen tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus ei ole sitten mitenkään jalo piirre ihmisessä, "uhrautuva", vaan läheisriippuva on yhtä myrkyllinen ihminen kuin narsistikin. Draamaa, rajattomuutta ja ongelmia ihmissuhteissa. Erona narsistiin, että siitä voi parantua. Kyvyttömyys tasapainoiseen ihmissuhteeseen ja uhriutuminen sekä manipulointi kuuluvat tuohon. Eroaminen, avoimella suhteella pelailu, toisen ihmisen provosointi että saisi haluamansa reaktion...

Läheisriippuvuuden ymmärtäminen vaatii kovaa työtä. Sen todellisen luonteen ymmärtäminen ottaa egon päälle, kukapa haluaisi kuulla olevansa myrkyllinen ihminen.

Olen itse toipuja, menetin kaikki ihmissuhteet mutta nyt olen jo parisuhteessa terveellä tavalla. Opetellaan uusia taitoja hiljalleen. Edelleen omien tunteiden ja rajojen tunnistaminen teettää haasteita. Suosittelen Richard Grannon Y-tubesta, ainoa ihminen joka osaa kertoa ilmiöstä ymmärrettävästi.

Haluaisin ylipäätään jonkin reaktion. Kuulostaako se teistä normaalilta että avoin suhdekkin sopisi miehelleni jos minä sellaisen haluaisin? En edes ole kiinnostunut muista miehistä enkä uskaltaisi harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Yritän vain löytää hänestä jotain rajoja. En ole löytänyt.

Ap

Mitä reaktiota haet? Mitä tämä miehen reaktio sinulle kertoisi? Miksi sinun täytyisi manipuloida toisen tunteita esiin? Ongelma on sinussa, ei miehessä. Läheisriippuvainen ihminen ei ole kosketuksissa itseensä ja hakee vahvistusta ulkopuolelta, juuri kuten kuvailit. Jos osaisit tulkita itseäsi, osaisit selvittää tuon kuvion ilman toisen ihmisen manipulointia ja provosointia. Koska et tunnista omia tunteitasi niin haet jatkuvasti ratkaisua mieheltäsi. Se on myrkyllistä.

Reaktiota siitä että jokin asia tuntuu hänestä joltain, että hänellä on jostain asiasta oma mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut millainen suhteen alkuaikoina? Toinen helposti taantuu myötäilyyn jos olet vahva persoona, joka tietää mitä haluaa ja jos ei sitä saa alkaa mököttämään. Jos elämä on muuten helppoa niin miksi lähtisi sellaisesta suhteesta?

Niin elämä on helppoa. Mutta kun minä en halua oikeastaan olla mikään pomo. En halua olla tällä tavalla vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Suhteemme dynamiikka on aina ollut tällainen.

Et sinä voi olla vastuussa toisesta ihmisestä. Ota vastuu itsestäsi. Lopeta manipulointi, uhrautuminen ja provosointi. Lopeta miehen ohjailu ja aktivointi. Et sinä voi kontrolloida miestäsi ja hänen tunteitaan.

Olen kontrolloinut häntä 20 vuotta, joten tiedän että pystyn tekemään sitä. Sitä on vaikea lopettaa, koska elämämme jollain tavalla pysähtyy siihen. Ilman minun ohjailua ei tapahdu enää mitään. En minä ole tässä mitään sankarinviittaa etsimässä itselleni. Enkä ole sen vähempää syyllinen tilanteeseen kuin miehenikään. Mutta en kyllä mielestäni myöskään sen enempää.

Teillä on kumma halu tällä palstalla löytää aina syyllinen asioihin. Ei minulla ole mitään sitä vastaan että pidätte minua enemmän syyllisenä kuin miestäni, niin kaikki muutkin pitää. Se nyt ei kuitenkaan varsinaisesti ollut se asia mikä minua kiinnostaa. Etsin tietä ulos.

Ap

Minä koen että netissä on ihan liikaa artikkeleita, joissa sanotaan, että parisuhteen ongelmia voi korjata vain muuttamalla omaa asennetta. Sitten on niitä artikkeleita, joissa syytetään eroja liian helpoiksi. Monet tunnolliset ihmiset lukevat näitä. He luulevat ettö vaikka heitä kohdellaan huonosti, heidän tulee itsensä pyrkiä käyttäytymään mahdollisimman hyvin, että huono käyttäytyminen toiselta osapuolelta loppuisi. Se ei kuitenkaan lopu, vaan päinvastoin oikeuttaa huonon käytöksen. Seuraa kierre jossa toinen varoo suututtamasta ja yrittää miellyttää, ja toinen jatkaa itsekästä huonoa käytöstään. Erota ei voi, koska eihän tässä suhteessa ole väkivaltaa tai viinaa, joten se olisi liian helppo ero.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen että netissä on ihan liikaa artikkeleita, joissa sanotaan, että parisuhteen ongelmia voi korjata vain muuttamalla omaa asennetta. Sitten on niitä artikkeleita, joissa syytetään eroja liian helpoiksi. Monet tunnolliset ihmiset lukevat näitä. He luulevat ettö vaikka heitä kohdellaan huonosti, heidän tulee itsensä pyrkiä käyttäytymään mahdollisimman hyvin, että huono käyttäytyminen toiselta osapuolelta loppuisi. Se ei kuitenkaan lopu, vaan päinvastoin oikeuttaa huonon käytöksen. Seuraa kierre jossa toinen varoo suututtamasta ja yrittää miellyttää, ja toinen jatkaa itsekästä huonoa käytöstään. Erota ei voi, koska eihän tässä suhteessa ole väkivaltaa tai viinaa, joten se olisi liian helppo ero.

Kun katson miestäni kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, niin tuo miellyttämisentahto on aivan ilmiselvää kaikissa hänen ihmissuhteissaan. En usko että tuota voi kovin helposti muuttaa, mutta haluan kuitenkin yrittää terapiaa yhdessä ja erikseenkin. Itse olen tottunut ottamaan vastuuta jo lapsuudessa ja tämä piirre tietenkin korostuu tällaisessa suhteessa ja ymmärrän että se on mennyt jo tosiaan sairaan kontrolloinnin puolelle. Pahennamme näitä piirteitä toisissamme. Mutta vakiintuneen dynamiikan rikkominen ja oman lapsuudesta asti tulevan käyttäytymismallin muuttaminen pelkästään tekemällä päätös muuttaa se, ei ole ihan helppoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus ei ole sitten mitenkään jalo piirre ihmisessä, "uhrautuva", vaan läheisriippuva on yhtä myrkyllinen ihminen kuin narsistikin. Draamaa, rajattomuutta ja ongelmia ihmissuhteissa. Erona narsistiin, että siitä voi parantua. Kyvyttömyys tasapainoiseen ihmissuhteeseen ja uhriutuminen sekä manipulointi kuuluvat tuohon. Eroaminen, avoimella suhteella pelailu, toisen ihmisen provosointi että saisi haluamansa reaktion...

Läheisriippuvuuden ymmärtäminen vaatii kovaa työtä. Sen todellisen luonteen ymmärtäminen ottaa egon päälle, kukapa haluaisi kuulla olevansa myrkyllinen ihminen.

Olen itse toipuja, menetin kaikki ihmissuhteet mutta nyt olen jo parisuhteessa terveellä tavalla. Opetellaan uusia taitoja hiljalleen. Edelleen omien tunteiden ja rajojen tunnistaminen teettää haasteita. Suosittelen Richard Grannon Y-tubesta, ainoa ihminen joka osaa kertoa ilmiöstä ymmärrettävästi.

Haluaisin ylipäätään jonkin reaktion. Kuulostaako se teistä normaalilta että avoin suhdekkin sopisi miehelleni jos minä sellaisen haluaisin? En edes ole kiinnostunut muista miehistä enkä uskaltaisi harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Yritän vain löytää hänestä jotain rajoja. En ole löytänyt.

Ap

Mitä reaktiota haet? Mitä tämä miehen reaktio sinulle kertoisi? Miksi sinun täytyisi manipuloida toisen tunteita esiin? Ongelma on sinussa, ei miehessä. Läheisriippuvainen ihminen ei ole kosketuksissa itseensä ja hakee vahvistusta ulkopuolelta, juuri kuten kuvailit. Jos osaisit tulkita itseäsi, osaisit selvittää tuon kuvion ilman toisen ihmisen manipulointia ja provosointia. Koska et tunnista omia tunteitasi niin haet jatkuvasti ratkaisua mieheltäsi. Se on myrkyllistä.

Reaktiota siitä että jokin asia tuntuu hänestä joltain, että hänellä on jostain asiasta oma mielipide.

Mihin tarvitset sitä reaktiota? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen että netissä on ihan liikaa artikkeleita, joissa sanotaan, että parisuhteen ongelmia voi korjata vain muuttamalla omaa asennetta. Sitten on niitä artikkeleita, joissa syytetään eroja liian helpoiksi. Monet tunnolliset ihmiset lukevat näitä. He luulevat ettö vaikka heitä kohdellaan huonosti, heidän tulee itsensä pyrkiä käyttäytymään mahdollisimman hyvin, että huono käyttäytyminen toiselta osapuolelta loppuisi. Se ei kuitenkaan lopu, vaan päinvastoin oikeuttaa huonon käytöksen. Seuraa kierre jossa toinen varoo suututtamasta ja yrittää miellyttää, ja toinen jatkaa itsekästä huonoa käytöstään. Erota ei voi, koska eihän tässä suhteessa ole väkivaltaa tai viinaa, joten se olisi liian helppo ero.

Kun katson miestäni kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, niin tuo miellyttämisentahto on aivan ilmiselvää kaikissa hänen ihmissuhteissaan. En usko että tuota voi kovin helposti muuttaa, mutta haluan kuitenkin yrittää terapiaa yhdessä ja erikseenkin. Itse olen tottunut ottamaan vastuuta jo lapsuudessa ja tämä piirre tietenkin korostuu tällaisessa suhteessa ja ymmärrän että se on mennyt jo tosiaan sairaan kontrolloinnin puolelle. Pahennamme näitä piirteitä toisissamme. Mutta vakiintuneen dynamiikan rikkominen ja oman lapsuudesta asti tulevan käyttäytymismallin muuttaminen pelkästään tekemällä päätös muuttaa se, ei ole ihan helppoa.

Ap

Tässä vain on se ongelma, että olet nyt tekemässä taas miehesi puolesta sitä ratkaisua, että selviätte tästä läheisriippuvaisuudesta. Etkä sinä voi sitä ratkaisua tehdä. Jospa nyt aloittaisit ihan siitä omastasi? Hyvin mahdollista, että miehesikin on läheisriippuvainen, mutta jospa nyt kerrankin et olisi se, joka lähtee kiskomaan häntä muutoksen tielle. Hoida itseäsi. Anna miehen tehdä, mitä tekee. Siinä ensimmäinen askel pois läheisriippuvuudesta.

Mulle muutama tuttu antoi kotipsykologina diagnoosin läheisriippuvaisuudesta. Kun sitten pysyttäydyin omissa oloissa, olin yhtäkkiä erakko.

Tiedän kyllä, että ääripäiden väliin mahtuu tilaa pitää yhteyttä, ja kai erakoituminen oli vastareaktio perustelemattomalle diagnoosille, ja toisaalta kai ajattelin, että jos läheisriippuvuuden takia olen epäkelpo, niin olen sitten sitä keskenäni, enkä tyrkytä seuraani ihmisille, jotka ei sitä kaipaa.