Olen reilusti ylipainoinen ja rapakunnossa. Remppaa ja kipuja on. Ikää on 43, mitä luulette, pääsenkö laihduttamalla eroon kivuista ja väsymyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu! Mistä aloittaa? Asun ihan landella, eli liikuntamuodot ovat se mitä metsässä, pihalla ja kotona talossa voi tehdä. Niin ruoka on perusruoka. Ei mitöän tuoreita yrttejä tai sushia lähimmän 67km päässä..

Kalorimäärä ratkaisee laihtumisen.

Ei suinkaan, ruuan sisältö ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihduttamiseen on vain kaksi sääntöä:

Liiku enemmän

Syö vähemmän

Komppaan tätä. Kaikkea voi syödä kun vaan pitää annos koot pienenä. Mistään ei tarvitse luopua. Jos pistät ruokavalion liian tiukille ja liian vähälle energian saannille niin sorrut varmasti. Muista kohtuus.

Kaikkea ei kuitenkaan kannata syödä. Valikoimalla syömiset oikein, ei tarvitse miettiä määriä tai kaloreita. Elimistö kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai elämä paranee sitä mukaa kun laihdut. Esimerkiksi alle 1000 kaloria päivässä laihduttaa hyvin. Laske kalorit ja käy vaa'alla joka päivä. On mukavaa, kun paino laskee joka päivä.

Ei missään tapauksessa kannata toimia näin. Tuhoat aineenvaihduntasi. Aivan normaali ruoka ja reilusti kasviksia. Säönnölliset ruoka-ajat, syöt hitaasti ja opettelet tunnistamaan kylläisyyden. Liikunta mukaan, mutta ei aluksi mitään revittelyä. Mieluiten jotain, mistä pidät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu! Mistä aloittaa? Asun ihan landella, eli liikuntamuodot ovat se mitä metsässä, pihalla ja kotona talossa voi tehdä. Niin ruoka on perusruoka. Ei mitöän tuoreita yrttejä tai sushia lähimmän 67km päässä..

Kalorimäärä ratkaisee laihtumisen.

Tämä on se sama harhaluulo jota julkkisten myymissä nettidieeteissäkin suositaan, kalorit eivät kerro koko totuutta, ravinnon laatu ratkaisee ja se miten laihduttaa. Jos laihduttaa julkkisten ohjeilla liian nopeasti ja vain kaloreita tuijottaen niin yleensä kilot tulee takaisin kun keho menee liian tyhjäksi ja sitä joudutaan alkaa täyttämään dieetin jälkeen.

Olen laihtunut 15 kg ja veriarvot parantuneet mutta valitettavasti kivut ei ole yhtään lievittyneet, oikeastaan päinvastoin. Harrastan kuntoliikuntaa. Venyttely ei auta ja jäykistyn helposti, samoin on paljon kolotuksia eikä iskias ole parantunut. Tsemppiä kuitenkin!

Kotona voi tehdä vaikka mitä! Jumppavälineitä saa kaupoista aika edullisesti ja kotoa löytyviä tuotteita voi soveltaa. Youtubesta löytyy vaikka millaisia jumppavideoita kotiin. Hanki vaikka Chromecast, niin saat näkymän telluun jos on vanha telkkari.

Aloita liikkumalla. 30 min joka päivä. Kävely ja pyöräily on helppoja aloittaa. Kierrä joka päivä sama vakiolenkki/tienpätkä, toisto puuduttaa, mutta samalla alat huomata oman edistymisesi.

Syö kuituja! Itse sain jatkuvan vatsapömpötyksen kuriin apteekin kuituvalmisteella.

Tsemppiä valitsemallesi tielle!

Varmaan tilanne paranee, mutta et sinä enää nuoreksi muutu. Hormonaalinen toiminta on jo kääntymässä kohti vaihdevuosia ja sekin vaikuttaa.

Itse olin yli 100 kg, aloin laihduttaa kun verensokerit huiteli 2-tyypin diabeteksen rajoilla ja verenpaineet lääkitystä vaativan rajoilla, ja oli raskas enää edes koiraa ulkoiluttaa. Olen laihtuntu 65 kiloon ja jaksan nyt hyvin koiralenkit, mutta enhän minä enää sellainen nuoruuden energinen ole. Esivaihdevuosivaivat on vieneet unet, aiheuttavat parin viikon PMS-vaivat ja kuumia aaltoja ja särkyjä jne. Mutta olisihan nämäkin vaivat vielä vaikeampia, esim. hikoilut, jos olisi painoa enemmän.

Sama ikä, samassa jamassa. Munkin pitää ruveta pitämään huolta itsestäni. Ei varmaan helppoa ja aikaa voi mennä parikin vuotta. En usko pikadietteihin. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Vaikeeta on tuossa iässä enää.Kulutus pienenee koko ajan ja nälkää pitää nähä jos haluu laihtua. Kokkailetko muille vai asutko yksin? Perheellisenä vaikeeta nipistää syömisistä kun kattoo vierestä muiden safkoja. Itsekurin puutetta, joo. Jos olisin onnellisempi ja elämä balanssinssa, pystyisin ehkä?

Höpö höpö. Minä olen jo ”tuon iän” ylittänyt. Nyt 47-vuotiaana pudotin muutamassa kuulaudessa viimeiset 5 vuotta kantamani 10 kg ylimääräistä. Ei ollut vaikeaa, kun oli motivoitunut.

BMI putosi 25,5:stä 22:een. Samalla katosivat jatkuva närästys (vaikka gastroskopiassa onkin palleatyrä todettu), lievä uniapnea (joka todettu yöpolygrafialla), monenmoiset vatsan turvotukset ja muut kolotukset sekä jatkuva väsymys.

Todellakin kannattaa pudottaa paino alle BMI 25:n. Tulet todella huomaamaan eron olossasi!

Olin nelikymppisenä kivulias ja särkyinen. En ole laihtunut juurikaan, tosin en lihonut lisääkään, mutta nyt 45-vuotiaana olen kivuton. 

Vierailija kirjoitti:

No et. Väsymykseen auttaa ruokavalion rukkaus.

Hapensaanti paranee laihtumalla vaikkei muuta tapahtuisikaan ja diabetesriski pienenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et. Väsymykseen auttaa ruokavalion rukkaus.

Hapensaanti paranee laihtumalla vaikkei muuta tapahtuisikaan ja diabetesriski pienenee.

Hapensaanti parani myös laihtumatta, kun ferritiini ja punasolut hoidettiin kuntoon. 

Minäkin olen 43v. ja painoin tammikuun alussa varmaan 106kg. En uskaltanut käydä edes vaa'assa vaan aloitin laihduttelun siinä. Ekan kerran kävin noin 2 viikon kuurin jälkeen puntarilla ja paino oli silloin 101,8kg. Voisi hyvin olla, että ekan kahden viikon aikana oli lähtenyt 4,2kg, kun huomioi ison alkupainon ja joulupöhöt.

Nyt tänä aamuna oli paino 88kg. Jes. Vaatteet roikkuu ja olen ostanut jo pienemmät farkut (halvalla Prismasta...), että on jotain pukea päälle.

Syön niukasti, alkoholin jätin miltei kokonaan pois. En ole koskaan juonut paljoa, mutta tammikuun jälkeen ehkä pari kertaa sen kolme olutta, kun aiemmin tuli vähintään lauantaisin otettua se kaksi tai kolme. Herkkuihin en koske, hamppariaterian olen syönyt pari kertaa. Uusina herkkuina on: näkkileipä, päälle sinappi ja kalkkunaleike. Toisena rasvaton jugurttirahka pakastemarjoilla.  En ole silti ollut koko aikaa millään kitukuurilla vaan aalloittain. Välillä tiukempaa, välillä tullut puputettua jotain.

Liikuntaa olen lisännyt. Mitä enemmän paino on tippunut, sitä mukavammalta kävelykin tuntuu. Alussa tuntui se 1,5km jo raskaalta. Nyt kävelen semmoisen 4-5km ja reippaasti kerralla. En todellakaan juokse tai kuvittele olevani mikään fitness-ihminen. Haluan vain jaksaa kävellä, liikkua, tehdä asioita ja olla vähän hauskemman näköinen.

Nukun paremmin, rytmihäiriöt on kadonneet. Olen paljon pirteämpi ja jaksan puuhailla enemmän kaikkea kotona. Nahkakin on toistaiseksi seurannut perässä hyvin. Naama tosin on vähän rypistynyt.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttamiseen on vain kaksi sääntöä:

Liiku enemmän

Syö vähemmän

Tämä on sitten paskin mahdollinen neuvo kaikille sellaisille, joilla on paljon laihdutustaustaa ja muutenkin asiat syömisen ja liikkumisen kanssa sekaisin.

Paljon mieluummin niin, että syö laadukkaammin, eli syö tasaisesti 3-5 krt päivässä, jos ruokarytmi on sekaisin, niin kannattaa ensin vetää tuolla 5 krt päivässä tahdilla. Ja laadukkuus tarkoittaa mahdollisimman puhdasta ruokaa ja reilusti kasviksia.

Liikunta on aina toisarvoista painonpudotuksessa, mutta kaiken muun hyvinvoinnin kannalta se on tärkeää. Aloita siis liikunta siten, että pystyt siitä nauttimaan. Ei todellakaan mitään 4krt viikossa salille sekoiluja. 

Täällä samassa tilanteessa, mutta ikää kymmenen vuotta enemmän!

Polvessa kuluma, joka naksuu ja menee jumiin.

Silti ole yrittänyt tunnin kävelylenkkejä tehdä.

Huomasin juuri kauhistukseksini, että portaita noustessa joudun oikeesti hinaamaan itseäni kaiteesta ylös ja eteenpäin!? Missä isot lihakset jaloista ja selästä ovat? Voi apua, mistä pitää aloittaa , lähden heti tekemään jotain!

Ostakaa kotiin kunnollinen crosstrainer. Sillä on mukava "polkea" ja katella telkkarista lempiohjelmia :) Aika menee kun siivillä. Sitten sen lisäks ulkojumppaa, kahvakuulaa kehiin nyt kesällä yms...

Et välttämättä. Olen itse ylipainoinen ja laihdutin yli 30kg(jotka tuli kyllä sitten takaisin parin vuoden päästä), mutta kivut ei kadonneet, eikä väsymys. On aivan sama painoinko tuon 30kg  vähemmän kuin nyt. Ja arvaa johtuuko kaikki vain ylipainostani lääkärissä, vaikka kaikki oli jo silloin kun painoin alle 60kg. Lääkärit ei anna diagnoosia kiusallaan ja sanoi vaan, että hoito on sama onko diagnoosia vai ei, mutta jälkikäteen kaikki vaan sanoo että ei ole mitään sairautta minulla diagnosoitu. Ongelma on todettu ja ne vaikeasti yliliikkuvat nivelet(beightonit 7/9) ja jo tuolloin alle 60g todettu sekaisin oleva sydämensyke, verenkierto, maksa-arvot jne. Sekin tutkittu, että en ole psyykkisesti sairas. Nyt uutena vaikea hengenahdistus  niin käskettiin liikkumaan enemmän kun on huono kunto. Mitenhän se on mahdollista jos jo puheessa joudun haukkomaan henkeä ja pahimmillan lienee ollut päivystyksen lähdön tarpeista tuo. Pef-mittarilla vetelen alle 300 lukemia ja ei ole läheskään huono tilanne. Huono tilanne oli se kun yskäisin niin heitti päästä joka yskäisyllä ja en voinut nukkuakaan kun en saanut happea. Krooninen yskä ollut yli 10-vuotta (en ole koskaan tupakoinut) ja nyt yli vuoden tauotta. Ei ole todettua astmaa, eikä mitään. Olen kuulemma jopa täysin työkykyinen. 

Pahoittelen, mutta itse en ole saanut mistään mitään apua ja syy ei ole paino, mutta koska olen ylipainonen nykyään niin siihen takerrutaan heti. Valitettavasti muna(vaivat) oli ennen kanaa(ylipaino). Ja kivut ja vaivat aiheutti suuren painonnousun estämällä mm. täysin liikkumisen kodin ulkopuolella. Ymmärrät vasta jos vedät joka askeelle henkeä kaikin voimin saamatta sitä ikinä tarpeeksi.

no hyvin jaksoit syödä ja hakea kaupasta herkkuja   vaikka hengästyit joka askeleella

On järkyttävän yleistä, että jo nelikymppisenä ollaan toinen jalka haudassa. Useilla on montakymmentä kiloa ylipainoa ja sen mukanaan tuomat terveysongelmat. Eikä tarvitse olla kauheasti ylipainoakaan mutta silti on jo verenpainelääkitystä, kolesterolilääkitystä, ties mitä lääkitystä ja kremppaa. Onko suomalaisten geenipooli näin surkea vai eikö me todellakaan pidetä itsestämme mitään huolta?