Mitä haittoja sinulle on tullut masennuslääkkeistä?

Escitalopram Actavis

Tasainen olo, ei osannut innostua mistään.

Seksihalut ja kyvyt menivät olemattomiksi.

Auttoi kuitenkin masennukseen ja sivuvaikutukset jäivät väliaikaisiksi.

Oli tuo lääkitys välttämätön paha, kävin niin pohjalla, että olisin varmastii tappanut itseni muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytin 5v sitten ja lopetin sivuoireiden takia, en saa vieläkään orgasmeja. Ennen lääkkeitä sain tajunnan räjäyttäviä. Voisivat varoittaa ennen kuin lääkettä annetaan..

Mieluummin saan orkkuja ja oon masentunut kuin tällanen joka ei saa enää orkkuja.

Onko tuo totta? Lopetit 5 vuotta sitten, miksi edes aloitit?

Traumojen takia masennus, koitettiin lieventää oloa lääkkeillä koska olin erittäin synkissä oloissa.

Ja on totta.

Nykyään voin paremmin, terapia auttoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytin 5v sitten ja lopetin sivuoireiden takia, en saa vieläkään orgasmeja. Ennen lääkkeitä sain tajunnan räjäyttäviä. Voisivat varoittaa ennen kuin lääkettä annetaan..

Mieluummin saan orkkuja ja oon masentunut kuin tällanen joka ei saa enää orkkuja.

Onko tuo totta? Lopetit 5 vuotta sitten, miksi edes aloitit?

Traumojen takia masennus, koitettiin lieventää oloa lääkkeillä koska olin erittäin synkissä oloissa.

Ja on totta.

Nykyään voin paremmin, terapia auttoi.

Ja totean kyllä sen, että osalle ihmisistä ei tule oireita ja se auttaa. Siksi varmaan kokeilin, koska monille ihmisille niistä on apua!

Aivan järjetön liikahikoilu ja lämmönsietokyvyn heikentyminen. Käytän talvipakkasilla t-paitaa ja ohutta kesätakkia, kesällä olen enimmäkseen toimintakyvytön.

Lopetin lääkkeet alkuvuodesta, eikä nämä oireet ole vieläkään helpottaneet. Noh, toivo elää...

Mulla ollut tosi iso apu ahdistuneisuuteen sertraliinista. Ainoa oikea sivuvaikutus oli pari ekaa vuotta orgasmin saamisen vaikeudet, ei siis kokonaan jäänyt pois, mut vaikeutui. Nyt ei ole enää ongelmaa, 8v lääkettä takana.

Ihan alussa pari viikkoa oli ahdistuksen pahenemista, ripulia ja ruokahaluttomuutta.

Mulla ei ole ollut ollenkaan tunteiden latistumista, itku tulee liikutuksesta, ja on onnen huippuja jne. Jos ois tunteet lähestyneet, niin olisin varmaan jo lopettanut lääkkeet.

Paranisko toi orgasmittomuus naisten viagra kuurilla?

Luin sellaisesta, mutten muista auttoko pelkkä kuuri vai pitäskö pitempään syödä..

Vierailija kirjoitti:

Paranisko toi orgasmittomuus naisten viagra kuurilla?

Luin sellaisesta, mutten muista auttoko pelkkä kuuri vai pitäskö pitempään syödä..

Kokeilemalla selviää

En ole käyttänyt masennuslääkkeitä itse, joten kerron, mitä haittaa niistä oli exilleni.

Ex 1: lääkkeet veivät hänen seksihalunsa. Meillä oli väkinäinen ja lähes olematon seksielämä. Tämä tappoi suhteen, vei siis pois miehen ja naisen välisen jännitteen.

Ilmeisesti hän koki, että lääkkeet auttoivat häntä muuten.

Ex 2: tuli erektio-ongelmia, eli joutui lääkkeen vuoksi ojasta allikkoon. Puhuin hänelle järkeä, että tämä ei nyt ole sopiva lääke, lopetti tuon kyseisen lääkkeen, se korjasi asian ja suhteessamme ei sitten tarvinnutkaan masennuslääkettä. Ei voi olla ajattelematta, että lääkettä oli määrätty alun perin ahdistukseen, joka tulee siitä, kun on yksin, kokee yksinäisyyttä ja näköalattomuutta.

Yksi lääke pahensi ahdistusta, viiltelin enemmän kuin ikinä ennen. En saanut nukuttua juurikaan, korkeintaan viisi tuntia yössä mut yleensä tunnin tai pari tai en lainkaan. Lisättiin unilääke ja toinen lääke jonka piti väsyttää, lisäksi melatoniini. En silti nukkunut sen enempää. Tuntui että pää sekoaa, halusin vain nukkua. Toinen lääke pahensi masennusta. Elämä oli vuorotellen nukkumista ja itkemistä, väsytti ihan järkyttävästi enkä pysynyt hereillä. En jaksanut enää liikkua, lenkkeilyn harrastaminen jäi siihen. Lihoin 40kg vuodessa, vaikka mut laitettiin laihdutuskuurille niin lihoin silti. Harkitsin vahvasti itsemurhaa, ajattelin etten kestä enää. Nämä oli siis laitoshoidossa ollessani, ellen syönyt ite lääkkeitä niin nehän tungettiin kurkusta alas. Muut kolme lääkettä ei vaikuttaneet mitenkään, ihan sama söinkö vai en. Nyt oon ollut yli viisi vuotta ilman lääkkeitä, olo ei oo ainakaan pahentunut ja mun ongelmat taitaakin johtua traumoista jonka takia käynkin nyt terapiassa.

Olen syönyt Sertralinia ja nyt Venlafaxinia. Aloitus oli kauheaa, olen todella herkkä alkusivuoireille, ahdistus ja harhaisuus voimistivat jokaisella annosnostolla, castetasolle pääseminen vei melkein 3 kuukautta ja sen ajan olin sairauslomalla. Kun vastetasolle päästiin, kaikki on hyvin. Samalla aloitettiin myös psykoosilääkitys ja kahteen vuoteen en tiennyt mikä lääke aiheutti orgasmikyvyttönyyttä. Nyt psykoosilääkityksen poispurettua saan taas orgasmeja kuin ennenkin! Mielialalääkitys jää varmasti pysyväksi, masennustaipumukseni on toistuva ja vaikeaksi menevä psykoottisilla jaksoilla. Tällä hetkellä en ole lainkaan masentunut ja elämän pienet asiat tuntuvat ihanilta.

Seronil 10mg. Pysyn rauhallisempana. Yritin olla ilman, mutta en jaksanut teinin raivokohtauksia ilman omaa totaalista hermojen menetystä. Aiemmin oli mirtazapin -> loputon ruokahalu, painonnousu, hikoilu. Seronilistä ei haittavaikutuksia, paitsi haluttomuus, mikä ei näin sinkkuna kyllä haittaa.

Lihominen (eikä painoa saanut pois vaikka kuinka laihdutti, tippui 20kg ihan normaalielämisellä kun lopetti), seksihalut katosivat ja orgasmin saaminen mahdotonta, tunteettomuus. Auttoi kyllä siihen kamalaan ahdistuneisuuteen, mutta en jaksanut tuota tunteettomuutta. Oli mukavaa pystyä poistumaan kotoa ilman paniikkikohtauksia ja pystyi käymään esim kaupassa ja harrastamaan jne. Nyt valitettavasti paha ahdistus jälleen palannut eikä siihen ole auttanut yhtään mikään, ja harkitsen vakavasti lääkitystä taas. :/ 

Vierailija kirjoitti:

Aivan järjetön liikahikoilu ja lämmönsietokyvyn heikentyminen. Käytän talvipakkasilla t-paitaa ja ohutta kesätakkia, kesällä olen enimmäkseen toimintakyvytön.

Lopetin lääkkeet alkuvuodesta, eikä nämä oireet ole vieläkään helpottaneet. Noh, toivo elää...

Kiinnostaa, miten lämmönsietokyky tarkalleen ilmenee. Itsellä on runsasta yöhikoilua ja olen epäillyt lääkkeitä syyksi. Lisäksi kesät itselläkin hankalia. Auringossa ja kuumassa oleminen aiheuttaa järkyttävän uupumuksen. Eipä ole tullut mieleenkään, että se voisi liittyä lääkkeisiin.

Ap:lle voin sanoa, että kaikkihan eivät haittavaikutuksia saa, varsinkaan merkittäviä sellaisia, joten liikaa ei kannata pelätä ja kokeilemalla selviää. Monet haittavaikutukset myös tasoittuvat ajan kanssa. Itse olen valinnut lääkkeet, koska hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Ilman niitä elämästä ei yksinkertaisesti tule mitään. Toki terapiatyötäkin teen siinä rinnalla.

Niin ja itselleni ei ole kovinkaan suuria haittavaikutuksia tullut ihan perus SSRI-lääkkeistä. Sertralin taisi tosin aiheuttaa herkistymistä auringonvalolle. Ilmeni ihottumana. Muuten niistä on tullut korkeintaan päivän, parin pahoinvointia alussa. Suurimmat haittavaikutukset ovat liittyneet mirtatsapiiniin (järkyttävä väsymys, ruokahalun kasvu ja levottomat jalat) sekä ketiapiiniin (levottomat jalat, elohiirenkaltaiset lihasnykäykset), joka on neurolepti.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järjetön liikahikoilu ja lämmönsietokyvyn heikentyminen. Käytän talvipakkasilla t-paitaa ja ohutta kesätakkia, kesällä olen enimmäkseen toimintakyvytön.

Lopetin lääkkeet alkuvuodesta, eikä nämä oireet ole vieläkään helpottaneet. Noh, toivo elää...

Ettei olisi vaihdevuosia? Ne voi joskus alkaa nuorempanakin.

Ekavuosina ei suurta harmia muutakuin tunnon katoaminen alapäästä, orgasmin ja seksuaalisen mielihyvän vaimeneminen, suun kuivuminen (lisää reikiintymistä), tunteiden leikkautuminen ja sitä kautta välinpitämättömämpi olo asioista. (Onhan sitä toki tuossakin jo miinusta) Oli ihanan vapauttavaa kun ei ahdistanut mutta tuli tehtyä kaikkea hölmöä enemmän estojen leikkautumisen vuoksi ja alkoholi ja masennuslääkkeet oli mulle erityisen huono yhdistelmä. Masennukseen lääkkeet ei auttaneet ja epäilen että koko teho masennuksessa oli plaseboa.

Sitten tuli semmoista että joskus unohdin ottaa lääkkeen ja sähköiskuja napsui päässä. Olo oli kummallinen ja tuskainen,kyse oli vieroitusoireista. Tärisin suunnilleen niissä oloissa. Kerran lopetin seinään ja tärisin tuskissani viikkoja eikä katsetta voinut liikuttaa kun tuli "sähköiskuja päässä. " lääkäri oli kuvannut lääkkeitä hyvin siedettyinä ei riippuvuutta aiheuttavina. Palasin lääkkeille, vaikka olin jo päässyt pahimman yli ja seksihalutkin ja tuntoherkkyys palanneet. Huomasin outoa valoyliherkkyyttä ja silmäoireita lääkkeistä. Sain myös sydämentykytyksiä ja rytmihäiriöitä enemmän.

Vuosia myöhemmin yritin uudestaan vieroitusta ja sitten se olikin helvetti. Unettomuus ja heräily paniikkeihin, valonarkuus, migreenit, ahdistus, levottomat raajat, mielialanvaihtelut, sähköiskutuntemukset, kognitiivisia ongelmia. Toisella kertaa orgasmit ei palanneet. Kärsin pitkäaikaisista vieroitusoireista/haitoista mitä lääkärit ei ymmärrä.

SSRI-lääkkeiden seksihaitat on niin yleisiä, että voi jopa miettiä että niitä ei pitäisi sanoa sivuvaikutukseksi tai haittavaikutukseksi vaan lääkkeen vaikutukseksi siinä missä jollakin on mielialan kohenemista seurauksena välittäjäaineiden peukaloinnista millä on laajoja vaikutuksia kehossa.

Ei ole mistään vähäpätöisestä oireesta kiinni, se voi vaikuttaa ihmisten elämään parisuhteita tuhoten tai niiden muodostamista haitaten ja sillä voi olla laajoja vaikutuksia ihmisen elämään.

Kumman heppoisasti on lääkärikunnassa suhtauduttu jopa kasvuiässä oleville nuorillekin tällaisista haitoista informoimiseen, voi monen nuoren psyykelle olla raskaita seurauksia joutua impotentiksi pahimmillaan lääkkeen takia. Tai vanhemmankin ihmisen.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal…;

Itse mietin aloitusta, tai siis aloitankin varmaan lääkityksen. Olisi vaan hyvä saada muutakin hoitoa. Koen tarvitsevani keskustelutukea trauman takia.

No sanotaanko näin että vasta niiden lopettamisen jälkeen tuli oireita. Huimailua ja rytmihäiriöitä.

Minulla ei kokemusta mutta tutullani ekasta lääkkeestä vatsavaivoja, toisesta uniongelmia (hallusinaatioita, levottomuutta, nukahtamisvaikeuksia) ja vahvistuneet paniikkikohtaukset, ja kolmannesta ei muuta kuin lisääntynyt ruokahalu, mutta ei ole niin haittaava sivuvaikutus kuin nuo toiset joten käyttää nyt sitä lääkettä. Sivuvaikutukset ei toki ole kivoja, mutta kaiken kaikkiaan tämän tuttavani olo on parantunut paljon lääkkeen ansiosta (ja/tai terapian ansiosta) ja on taas elämässä kiinni.

mikä on sun annos? MIetin, että vaikuttaako määrä siihen, että ei oikein tunnu miltään