Lue keskustelun säännöt.
Lapsipositiivinen ketju
03.05.2020 |
Ajattelin aloittaa ketjun, jossa kaikki halukkaat ja lapsirakkaat voisivat hehkuttaa ja jakaa positiivisia kokemuksia lapsista ja lapsiperhe-elämästä. Minusta varsinkin Suomi on niin negatiivinen ja ahdasmielinen lasten suhteen, joten postiivisuutta vaihteeksi tämän aiheen tiimoilta.
Vaikka itse en välttämättä tekis enää lapsia jos saisin peruuttaa ajassa taaksepäin, viihdyn silti lasteni kanssa ja tykkään kun on ääntä, seuraa ympärillä. Ihana katsoa miten lapsista kasvaa itsenäisiä ja omilla mielipiteillä ja ajatuksilla varustettuja ihmisiä. En varmaan ajattelis näin, jos omia lapsia ei olisi.
Noniin kertokaa te nyt jotain kivaa lapsista ja elämästä niiden kanssa :)
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tykännyt lapsena, kun meidän perheeseen tuli vauva. Muistan kolmen pikkusisaruksen syntymän (minulla on useampi sisarus)
Tykkäsin kovasti hoivata sisaruksia ja auttaa äitiä lasten hoidossa. Oli kiva syöttää lusikalla vauvalle soseita ja pitää niitä pikkuisia sylissä.
Nuorimmainen oli kaikkien "lemmikki". Meidän "vauva" on jo nyt niin iso, täyttää 15v. On se vieläkin minun mielestä se meidän pikku-E, mutta ei passaa sille sanoa äänee, ei tykkäisi.
"Pysy aina pikkuveljenä, ja lintuna.."
Tein kahdelle nuorimmaiselle sisarukselleni aina erilaisia kerhoja tai takapihalle aarreratoja.Jotkut lapset saa minussa aikaan äidillisiä tunteita ja moni lapsi on niin hellyyttävä. Sitä toivoisi, että olispa minullakin tuollainen lapsi. Ei ole vielä ollenkaa lapsia.
Lapset ovat kyllä välillä niin hassuja höpönassuja.
Toivottavasti saat vielä omia lapsia. Jotkut ihmiset on enemmän hoivaajia ja tulevat luontaisesti paremmin toimeen lasten kanssa kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein lapset ovat aikuisia mukavampia.
Heidän kanssa on helpompi olla kuin aikaihmisten.
Ehkä mä olen henkisesti lapsi/lapsenmielinen.
Viihtyisin vallan mainiosti Hoplopissa, Leo's leikkimaassa ja leikkipuistossa😁
Suurinosa tuntemistani lapsista ovat mukavia. Joskus sattuu kiukkupäiviä, mutta jos heidän kanssa aidosti juttelee, niin ovat oikein ihania.
Lapset tykkää jos heidän kanssa puuhastelee asioita.
Vierailija kirjoitti:
Usein lapset ovat aikuisia mukavampia.
Heidän kanssa on helpompi olla kuin aikaihmisten.
Ehkä mä olen henkisesti lapsi/lapsenmielinen.
Viihtyisin vallan mainiosti Hoplopissa, Leo's leikkimaassa ja leikkipuistossa😁Suurinosa tuntemistani lapsista ovat mukavia. Joskus sattuu kiukkupäiviä, mutta jos heidän kanssa aidosti juttelee, niin ovat oikein ihania.
Lapset tykkää jos heidän kanssa puuhastelee asioita.
Juuri näin. Vanhemmuudessa on vaan sellainen huono puoli et joskus se elämä voi tuntua tylsältä tai se ei tunnu haasteelliselta, itseä väsyttää eikä pysty menemään lapsen tasolle vaikka kiukun aikana.
Olen vela. Omaan elämääni eivät lapset monesta syystä mahtuneet, mutta ymmärrän kyllä miksi monille lapset voivat olla merkittävä osa elämää ja olemista.
Minusta on ihanaa ja mielenkiintoista seurata kummilasten kasvua. On ihanaa kun saa viedä sukulaislapsia museoon ja taidenäyttelyyn (lapset ihan itse haluavat näihin paikkoihin). Lapset ovat vielä niin potentiaalia täynnä, elämä edessä, kaikki ovet avoimina. Ja kun näkee lapsen tai nuoren ihmetyksen ja oivalluksen hetket, muistaa, miten itsekin joskus jaksoi ihmetellä, miltä tuntui kun maailma oli uusi ja jännittävä. Muistaa äimistyä taas itsekin.
Ja se kyky, rohkeus, tuntea ja innostua ja heittäytyä. Se on tarttuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Usein lapset ovat aikuisia mukavampia.
Heidän kanssa on helpompi olla kuin aikaihmisten.
Ehkä mä olen henkisesti lapsi/lapsenmielinen.
Viihtyisin vallan mainiosti Hoplopissa, Leo's leikkimaassa ja leikkipuistossa😁Suurinosa tuntemistani lapsista ovat mukavia. Joskus sattuu kiukkupäiviä, mutta jos heidän kanssa aidosti juttelee, niin ovat oikein ihania.
Lapset tykkää jos heidän kanssa puuhastelee asioita.
Mielestäni kiukuttelevat aikuiset ovat huomattavasti rasittavampia kuin kiukuttelevat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vela. Omaan elämääni eivät lapset monesta syystä mahtuneet, mutta ymmärrän kyllä miksi monille lapset voivat olla merkittävä osa elämää ja olemista.
Minusta on ihanaa ja mielenkiintoista seurata kummilasten kasvua. On ihanaa kun saa viedä sukulaislapsia museoon ja taidenäyttelyyn (lapset ihan itse haluavat näihin paikkoihin). Lapset ovat vielä niin potentiaalia täynnä, elämä edessä, kaikki ovet avoimina. Ja kun näkee lapsen tai nuoren ihmetyksen ja oivalluksen hetket, muistaa, miten itsekin joskus jaksoi ihmetellä, miltä tuntui kun maailma oli uusi ja jännittävä. Muistaa äimistyä taas itsekin.
Ja se kyky, rohkeus, tuntea ja innostua ja heittäytyä. Se on tarttuvaa.
Ihana että haluat olla osa kummilastesi elämää. Toiset aikuiset vaikka kummit voivat olla iso asia lasten elämässä!
Vanhemmuushan on aivan huikeaa ja parasta maailmassa. Ajatelkaa mitä etuoikeus on katsoa elämän kehittymistä alkiosta aikuiseen asti, ja aivan aitiopaikalta. Ensimmäinen kyynel, ensimmäinen askel, ensimmäinen hammas, ensimmäinen koulupäivä, ensimmäiset sydänsurut jne. Lapset myös opettavat, haastavat ja laittavat meidät ajattelemaan maailmaa ihan eri tavalla.
Vanhemmuus voi olla äärimmäisen kasvattavaa myös aikuiselle. Ja se rakkauden määrä mitä pääset kokemaan, saamaan ja antamaan, eihän sitä voi edes sanoin kuvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hieman kateellinen 5-vuotiaan tyttäreni maailmasta, haluaisin itsekin kokea sen. Uskon että se on värikylläistä ilotulitusta, sateenkaaria, yksisarvisia, karkkikeppejä ja perhosia täynnä. Hän on meidän aina hyväntuulinen keijukaisemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunti sitten oma 3-vuotias poikani ulkoili veljensä kanssa ja toi minulle kolme violettia kevätkukkaa. (Kyseisiä kukkia on paljon pihapiirissä).
Lapset on niin sydämellisiä.
Kyllä lapsetkin osaavat olla yhtä julmia kuin aikuisetkin. Esim. koulukiusaaminen alkaa jo tarhassa, eläinrääkkääjistä puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunti sitten oma 3-vuotias poikani ulkoili veljensä kanssa ja toi minulle kolme violettia kevätkukkaa. (Kyseisiä kukkia on paljon pihapiirissä).
Lapset on niin sydämellisiä.
Kyllä lapsetkin osaavat olla yhtä julmia kuin aikuisetkin. Esim. koulukiusaaminen alkaa jo tarhassa, eläinrääkkääjistä puhumattakaan.
Tossa ei otettu kantaa muuhun kuin kommenttina hellyyttävälle teolle. Kiitos muistutuksesta kuitenkin. Lapset osaavat olla myös julmia.
Koen että ennen lapsia elämä oli vuoristorataa, oli todella huippu mageita rakkauden täyteisiä hetkiä ja sitten myös todella alakuloisia yksinäisyyden täyttämiä elämällä ei ole merkitystä- hetkiä.
Nyt lasten saannin jälkeen elämä on tasaisen paksua joka tekee siitä ajoittain tylsää, mutta tavallaan on koko ajan se onni ja rakkaus läsnä arjessa jopa niissä kiukkuisissa väsyneissä hetkissä kaiken pohjalta kumpuaa suunnaton rakkaus ja hyväksyntä. Elämän huippuhetket muuttuvat Australian viinitilalla viininmaistelun ja ilta surffauksen sijaan päivittäisiin onnen hetkiin kuten :
-heräät aamulla siihen että 2v antaa sulle märän pusun ja hymyilee aurinkoisesti
-4v kiljahtaa onnesta kun aamupalan sekaan olet leivän lisäksi laittanut palasia mandariinista
-huomaat että puhelin on täynnä naapuriäitien viestejä siitä mennäänkö porukalla puistoon. Ennen lapsia et tuntenut naapureitasi saatika mennyt puistoon heidän kanssaan, nyt olet osa yhteisöä
-se onni ja ylpeys joka kumpuaa omien vanhempien katseesta kun katselevat lapsenlasten leikkejä on erittäin ihanaa seurattavaa
-se kun katsot kaupassa mielenkiintoisen oloista lelua (joo olen lapsenmielinen) ja toteat että kyllä voit ostaa sen lapsellesi ja samalla leikkiä sillä itse näyttämättä hullulta
-se kun kotiin tultaisi esim 15minuutin lenkiltä vastaan juoksee kaksi iloista lasta kuin koiranpennut jotka tulevat syleilyyn ”jee sinä palasit meillä oli ikävä” ja tunnet olosi todella rakastetuksi
Ja paljon paljon muuta.
Myös tieto siitä että sitä Australiassa viininmaistelua pystyt tekemään uudestaan sitten kun lapset ovat kasvaneet helpottaa niitä raskaita kiukkupylly en ikinä saa omaa aikaa -hetkiä joita väistämättä lapsiarjessa tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman kateellinen 5-vuotiaan tyttäreni maailmasta, haluaisin itsekin kokea sen. Uskon että se on värikylläistä ilotulitusta, sateenkaaria, yksisarvisia, karkkikeppejä ja perhosia täynnä. Hän on meidän aina hyväntuulinen keijukaisemme.
Minulla 6- vuotias, jonka maailma on pelkästään sydämiä, yksisarvisia, perhosia, kissanpentuja, sateenkaaria ja loppu on vaaleanpunaista. Ai luoja, että on ihana suhtautuminen elämään! Isä on maailman komein mies ja minun pitäisi hänen mielestään osallistua miss Suomi kisoihin (olen yli 40 v).
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman kateellinen 5-vuotiaan tyttäreni maailmasta, haluaisin itsekin kokea sen. Uskon että se on värikylläistä ilotulitusta, sateenkaaria, yksisarvisia, karkkikeppejä ja perhosia täynnä. Hän on meidän aina hyväntuulinen keijukaisemme.
Se joka laittoi alapeukun tälle viestille tarvitsee ihan oikeasti psykiatrin apua. Todella vaikeita traumoja päällä, kun ahdistusta aiheuttaa kaikki onnellisuus, jopa ventovieraan lapsen onnellisuus.
Alapeukuttaja, hae ystävä hyvä apua itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virkistävää. Tuntuu, ettei lapsista tai omista tulevaisuuden tavoitteista voi puhua missään. Ainakaan tuttavapiirissäni. Minun ikäiseni eivät enää halua lapsia. Lapsia hankkivia katsotaan kuin spitaalista. Pahimmillaan aletaan syyllistämään, ilkkumaan ja julistamaan omaa lapsivihaa.
N25 Helsingistä
Suurin osa tuntemistani 25-vuotiaista naisista haluaa lapsia, itseni mukaan lukien.
T. Toinen N25 Helsingistä
P.S. Olemme korkeakoulutettuja ennen kuin joku huutelee että lapsilisien takia tai koska ei ole muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkistävää. Tuntuu, ettei lapsista tai omista tulevaisuuden tavoitteista voi puhua missään. Ainakaan tuttavapiirissäni. Minun ikäiseni eivät enää halua lapsia. Lapsia hankkivia katsotaan kuin spitaalista. Pahimmillaan aletaan syyllistämään, ilkkumaan ja julistamaan omaa lapsivihaa.
N25 Helsingistä
Suurin osa tuntemistani 25-vuotiaista naisista haluaa lapsia, itseni mukaan lukien.
T. Toinen N25 Helsingistä
P.S. Olemme korkeakoulutettuja ennen kuin joku huutelee että lapsilisien takia tai koska ei ole muuta tekemistä.
Kai me ollaan vain kumpikin omissa kuplissamme.
Onnellinen onnekas kiitollinen kirjoitti:
Koen että ennen lapsia elämä oli vuoristorataa, oli todella huippu mageita rakkauden täyteisiä hetkiä ja sitten myös todella alakuloisia yksinäisyyden täyttämiä elämällä ei ole merkitystä- hetkiä.
Nyt lasten saannin jälkeen elämä on tasaisen paksua joka tekee siitä ajoittain tylsää, mutta tavallaan on koko ajan se onni ja rakkaus läsnä arjessa jopa niissä kiukkuisissa väsyneissä hetkissä kaiken pohjalta kumpuaa suunnaton rakkaus ja hyväksyntä. Elämän huippuhetket muuttuvat Australian viinitilalla viininmaistelun ja ilta surffauksen sijaan päivittäisiin onnen hetkiin kuten :
-heräät aamulla siihen että 2v antaa sulle märän pusun ja hymyilee aurinkoisesti
-4v kiljahtaa onnesta kun aamupalan sekaan olet leivän lisäksi laittanut palasia mandariinista
-huomaat että puhelin on täynnä naapuriäitien viestejä siitä mennäänkö porukalla puistoon. Ennen lapsia et tuntenut naapureitasi saatika mennyt puistoon heidän kanssaan, nyt olet osa yhteisöä
-se onni ja ylpeys joka kumpuaa omien vanhempien katseesta kun katselevat lapsenlasten leikkejä on erittäin ihanaa seurattavaa
-se kun katsot kaupassa mielenkiintoisen oloista lelua (joo olen lapsenmielinen) ja toteat että kyllä voit ostaa sen lapsellesi ja samalla leikkiä sillä itse näyttämättä hullulta
-se kun kotiin tultaisi esim 15minuutin lenkiltä vastaan juoksee kaksi iloista lasta kuin koiranpennut jotka tulevat syleilyyn ”jee sinä palasit meillä oli ikävä” ja tunnet olosi todella rakastetuksiJa paljon paljon muuta.
Myös tieto siitä että sitä Australiassa viininmaistelua pystyt tekemään uudestaan sitten kun lapset ovat kasvaneet helpottaa niitä raskaita kiukkupylly en ikinä saa omaa aikaa -hetkiä joita väistämättä lapsiarjessa tulee vastaan.
Miksi ihmeessä tätä on alapeukutettu. Aivan ihana kommentti!
Vierailija kirjoitti:
- Lapsilisät
- Äitiysloma
- Kodinhoidontuki
- neuvolatoiminta
- äitiysneuvonta
. Etuisa varhaiskasvatus
- ilmainen koulu
- melkein ilmainen koulutusLapset ovat mainoita. Heillä on mitä parhaita tarinoita kerrottavanaan. Elämän parhaisiin hetkiini ovat kuuluneet ihan naurettavankin yksinkertaisen asiat perheeni kanssa. Kun lapsi vaikka tulee ja halaa sua ja kertoo, että "ä iti sä oot niin ihana ja rakas, koska sä oot sä ja oot mun äiti".
Mitenniin mua? Ei minulla mitään lapsia ole.
Olen aina tykännyt lapsena, kun meidän perheeseen tuli vauva. Muistan kolmen pikkusisaruksen syntymän (minulla on useampi sisarus)
Tykkäsin kovasti hoivata sisaruksia ja auttaa äitiä lasten hoidossa. Oli kiva syöttää lusikalla vauvalle soseita ja pitää niitä pikkuisia sylissä.
Nuorimmainen oli kaikkien "lemmikki". Meidän "vauva" on jo nyt niin iso, täyttää 15v. On se vieläkin minun mielestä se meidän pikku-E, mutta ei passaa sille sanoa äänee, ei tykkäisi.
"Pysy aina pikkuveljenä, ja lintuna.."
Tein kahdelle nuorimmaiselle sisarukselleni aina erilaisia kerhoja tai takapihalle aarreratoja.
Jotkut lapset saa minussa aikaan äidillisiä tunteita ja moni lapsi on niin hellyyttävä. Sitä toivoisi, että olispa minullakin tuollainen lapsi. Ei ole vielä ollenkaa lapsia.
Lapset ovat kyllä välillä niin hassuja höpönassuja.