Päätin katsoa Hereditary-kauhuleffan, kun sitä kerran on kehuttukin siellä täällä, mutta ihan perus tusinakauhu ja erittäin naurettava

Musta siinä oli hyvät pelottelukohtaukset. Juoni sen sijaan oli melko köykäinen.

Aivan karsean huono leffa, harmittaa, että katsoin kokonaan.

Olihan se nyt selkeästi keskinkertaista parempi, etenkin niistä nukkekoti-kuvauksista tyylikäskin kauhupätkä. Pikkuisen ennalta-arvattava Manaaja-mukaelma se juoni tosin.

Kauhuelokuvat ovat yleensä niin huonoja, että kyllä tuo oli jo ihan hyvä. Loppu vähän lässähti, kuten kauhussa usein käy, mutta pääosin mielestäni hyvää tunnelman luomista.

Suurin odotuksin katsottiin leffa. Voi helkkari, mikä kauhuelokuva tuo muka oli?! Todella typerä juoni ja äitihahmo ylinäytteli pahasti. No, olihan siinä kauhuelementti, siis se äiti.

Tätä elokuvaa en ole nähnyt, mutta tuli tästä aloituksesta mieleeni, miten pettynyt olen nykypäivän kauhuelokuviin ja trillereihin. kaikissa on niitä ihan samoja juttuja. Olen luullut pitäväni kauhuelokuvista, mutta viime aikoina olen huomannut, että en pidä niistä ollenkaan. Miksei niihin voida keksiä kunnon juonia. Aina on vain joku kummitustalo ja sitten alkaa tapahtua jotain omituista, jossa ei ole edes mitään sen kummempaa mysteeriä takana. 

Typerä ja sairas leffa.

No loppu oli niin pelottava etten kyennyt katsomaan vaan oli pakko kelata. Muuten elokuva oli karmea pettymys tosiaan, mutta se on sanottava että leffa oli inhottavan osuva kuvaus mt-ongelmaisesta ja tunnekylmästä perheestä. Samantapaista kokeneena leffa ahdisti tosissaan ja tekis mieli väittää että leffa on tähänastisista katsomistani osuvin ikinä kuvaus tuossa mielessä. Alussa tuo näkökulma painoi päälle siinä määrin että tuppasi unohtua että raina on "kauhuleffa".

Alku oli tosi hyvä. Siinä oli tosi hienoja tunnelmia, ja se, miten kuvakulmat ja sommittelu saivat myös itse sen kodin vaikuttamaan nukkekodilta. Mutta sitten homma lässähti. Ehkä se johtuu siitä, että kauhu ei ole mun juttu, koska ne kliseet eivät puhuttele. Luin samalla sen ohjaajan toisen elokuvan, Midsommarin, juonen WIkipediasta, ja totesin, että jätän sen suosiolla katsomatta. Sanoin miehelleni, että jos joskus vielä ehdotan kauhua, niin sano ei.

Hassua muuten, katsottiin se toissapäivänä.

Katsottava ja keskinkertainen, eikä siinä tosiaan hirveästi uutta ollut. Saman ohjaajan Midsommar oli vielä tätäkin puuduttavampi kaikessa ennalta-arvattavuudessaan.

Minusta alku ja loppuosa leffasta on ihan eri sarjaa. Alun tragedia on todella hyvin näytelty ja järkyttävä. Tunnetilojen kuvaus on mielestäni tosi vaikuttavaa. Sitten kun yliluonnolliset melskaukset alkaa, niin koko elokuva meni ihan kuraksi.